Lapsen kaverin outo käytös

No, en toivoisi lapseni kaveeraavan pahoinpitelijänsä kanssa. Ei ole oikein, että lapsesi joutuu hyväksymään sen, että häntä joku saa satuttaa ja kaveruus vaan jatkuu. Noin tehdään niitä kynnysmattoja muiden hyväksikäytettäviksi.

Lasu, joku trauma voi hyvin olla taustalla, tuollainen käytös harvemmin alkaa ihan yks kaks ilman syytä esim nepsyillä tuo käytös oireilee ihan pienestä asti.

Kuinka usein lapsesi ”vahingossa” tönäisee kaveriaan? Suurin osa lapsista ei nimittäin vahingossa tönäise ketään saati sitten niin usein että siihen vanhemmat kiinnittäisivät huomiota.

Lapsellani oli juuri tuon ikäisenä jännästi käyttäytyvä kaveri. Esimerkiksi yökylässä kaveri käski lapseni lähteä kotiin aamukuudelta. Ihmettelin todella, kun ovikello soi kuudelta ja muruni seisoi siellä yöreppunsa selässään. Oli ollut pakko lähteä, kun kaveri vaati.

Viesteissä oli usein ilkeyttä. Jossain vaiheessa minua alkoi todella tympiä, kun tuntui, että kaveri on aivan tuuliviiri. Juttelin kaverin äidin kanssa, joka oli aivan lälly lapanen. Sanoi vain, että juu, on lapsensa vähän vaativainen ja hankala ollut aina.

Murrosiässäkin olivat välillä kavereita. Mutta lopulta oma lapseni pisti stopin kaveruudelle. Hän sai tarpeekseen. Kaikki olisi pitänyt tehdä aina mielin kielin kaverille, muuten tuli mökötystä ja uhkailua. Hyvä niin.

Olen nähnyt joskus sitä kaveria ja vähän tulee fiilis, että hän painii mielenterveytensä kanssa nuorena aikuisena. Surullista. Mutta en tiedä, mitä olisi voitu tehdä. Ei kenenkään tarvitse olla hankalan ihmisen pelastaja.

Miksi sinä et ole lapsesi puolella? Mikä estää sinua seuraavan kerran sen kaverin istuttamista keittiön pöydän ääreen ja sanomasta: ”Yksikin potku vielä, niin et tule tänne enää ikinä!” Ja miksi et sano: ”Meidän Liisalla on muitakin kavereita ja jos Liisa haluaa elokuviin heidän kanssaan, se ei sinulle kuulu!” Miksi sinä annat oman tyttärensä tuossa herkässä iässä taistella jonkun narsismiin kallistuvan kaverin kanssa? Aiheutat tyttärellesi omassa saamattomuudessasi huonon tulevaisuuden! Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja teet sen mikä on tärkeintä: Olet tästä asti oman lapsesi ASIANAJAJA!

Korjaus: ....oman tyttäresi (ei ,tyttärensä’)

Mun 10-vuotiaalla on vähän samanlainen kaveri. Ei tosin ole väkivaltainen. Mutta juuri tuollainen, että jos hän ei pääse johonkin, muutkaan eivät saisi mennä ja yrittää syyllistää lastani kaikin keinoin, ettei tämä lähtisi muiden kavereiden mukaan mihinkään. Suuttuu myös jos lapseni ei pääse heillä käymään. Tuo kaveri myös jotenkin elää jossain omassa kuplassaan, ja ottaa kaiken kritiikin kauheana loukkauksena ja alkaa itkemään ja huutamaan dramaattisesti. Koulussa kun olisi ollut tarvetta tukiopetukselle, alkoi tämä kaveri parkumaan mistä häntä oikein RANKAISTAAN, kun pitää tukiopetukseen mennä. Oli lähtenyt ovet paukkuen pois paikalta. Lapseni oli siis myös paikalla, siksi tiedän. Oma lapseni kyllä ymmärtää miksi tukiopetusta järjestetään, eikä todellakaan luule sen olevan rangaistus vaan tietää sen olevan etuoikeus ja hyväksi tarvittaessa/toisinaan.

Lapseni on itse jo halunnut hieman etäisyyttä tähän kaveriin pitää ja hyvä niin. Ihan mukava lapsi noin muuten, mutta on jotenkin lapsellisempi kuin muut ikäisensä.

Tietääkö lapsen vanhemmat?

Kyse ei niinkään ole tönäisystä vaan hipaisusta. Esim.takit osuvat toisiinsa kun riekutaan ja heilutaan, kuvataan tansseja tiktokkiin. Kyllä kuule rapatessa roiskuu, eivät kuitenkaan esim. välitunnilla seiso paikallaan kuin patsaat.

Meille ei ole päästetty semmosia kavereita sen koommin, kun tämmöistä sopimatonta käytöstä on paljastunut.

Se on ollut aina näin ja tosissaan pysyvä sääntö.