En jaksa enää tätä ahdistavaa elämää.
Olen itse aivan romuna. Työpaikalla ahdistaa, joka aamu sellainen mega-ahdistus ettei mitään rajaa. Siihen päälle ärtynyt suoli ja kaikki fyysiset oireet.
Lapsi sairastaa astmaa (vaikea joka epätasapainossa), vaikeaa add:tä, oppimisvaikeuksia, vaikeuksia omantoiminnanihjauksessa. Lapsella myös itsetunto nollilla ja uhkaa vahingoittaa itseään.
Mistään ei saada apuja. Illat yhtä huutoa ja raivoa. Yöt valvon ja mietin ja taas lupaam olla raivoomatta illalla. Töissä menen vessaan itkemään kun en vaan jaksa.
Pakko oli purkaa johinkin. Anteeksi
Kommentit (11)
Tällaiseksi on Suomi mennyt; ei tämä ole enää mikään hyvinvointivaltio. Tsemppiä!
Sama. Mua ahdistaa töihin meno. Väsymys painaa joka päivä vaikka nukun ihan hyvin. En vaan jaksa ja vielä vastuullinen työ ja pieni palkka. Tuntuu etten sovellu alalle.
Voimia! Elämä osaa olla todella paskamaista. Käy lääkärissä, ennen kuin voimat menevät kokonaan.
Samaa täällä...inhoan työtäni, inhoan miesteni, inhoan elämääni, inhoan itseäni, ainut mistä olen iloinen on lapset mutta olen niin väsynyt kaikkeen etten jaksa aina olla edes hyvä äiti... : ( inhoan sitäkin!!!
Onko teillä kotona hometta? Nuo kaikki oireet voisivat johtua siitä.
Hei. En tiedä onko tästä mitään helpotusta sinulle, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minulla oli lapsena (ja on vieläkin) todella vaikea ADD, joten vinkin ehkä lapsenkin elämää helpottamaan olisi ensinnäkin opiskelun jaottaminen. Ei, että opiskellaan nyt tunti putkeen (se uuvuttaa add ihmisiä), vaan että 15min kerralla ja sitten tauko.
Toisekseen. Onko lapsella mieluista harrastusta? Se varmasti saisi lapsen huomattavasti onnellisemmaksi. Jos lapsella ei ole mitään, mihin mielenkiinto osuisi, se turhautuminen saattaa purkautua ulos sitten raivoamisena. Näin ainakin omassa tapauksessani.
Toivottavasti asiat kääntyisivät sinulle parhaammaksi päin!
Voisiko joku laittaa vinkkejä miten jaksaa väsymystä, kiirettä ja stressiä?
Voimia, kannattaisiko käydä esim työterveydenhuollossa juttelemassa? Jos yhtään lohduttaa niin koita miettiä, asiar voisivat olla vieläkin huonommiN. Lapsesi voisi olla vakavasti autistinen tai kehitysvammainen. meillä epäillään autismia, ja pelkään että lapsi ei koskaan tule asumaan itsenäisesti. Tietysti toisten murheita ei voi verrata nutta koita etsiä niitä positiivisia asioita.
Pystytkö vaihtamaan työpaikkaa, jossa voisi tehdä vielä osapäivätyötä? Jotenkinhan sitä sumplitaan, jos ei haluta ajankohtaan nähden "liian" korkeaa elintasoa.