Eka kerta terapeutilla, mistä ja miten puhua?

Mietin samaa. En oo vielä siis varannut edes aikaa, mutta mietin jo nyt mistä siellä oikein aloitetaan. Oon jotenkin tosi huono ilmaisemaan itseäni puhumalla, mietin onko terapiasta edes hyötyä kun en osaa pukea ongelmiani sanoiksi.

Ei teitä voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa. En oo vielä siis varannut edes aikaa, mutta mietin jo nyt mistä siellä oikein aloitetaan. Oon jotenkin tosi huono ilmaisemaan itseäni puhumalla, mietin onko terapiasta edes hyötyä kun en osaa pukea ongelmiani sanoiksi.

No niinpä! Pelkään, että menee ihan hukkaan, jos en osaa tuoda oikeita asioita ja ongelmia esille. Oon jo jo miettinyt, että perun koko tapaamisen tän takia. Siis vaikka tiedän, että tätä tarvitsen ja siitä hyötyisin.

Ap

Kyllä se sujuu luonnostaan..ekat kerrat menee monesti omasta taustasta, menneisyydestä, perheestä kertomiseen. Terapeutin pitää saada taustatietoja jonkin verran, jotta voi myös hahmottaa nykytilannetta. Hiljaiset hetket ei haittaa. Hyvä terapeutti osaa johdatella keskustelua eteenpäin tarkentavin kysymyksin, mutta pitäähän sun itsekin kertoa avoimesti. Kerrot miksi olet hakeutunut terapiaan, mitä toivot, mikä on tavoite, mitä olet valmis itse tekemään jne.jne..

Esittelet itsesi ja kerrot taustastasi ja ongelmista. Terapeutti jatkaa sitten siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Esittelet itsesi ja kerrot taustastasi ja ongelmista. Terapeutti jatkaa sitten siitä eteenpäin.

no, ei se terapeutti jatka, vaan kyllä asiakas itse jatkaa myös siitä eteenpäin. hänhän sen työn siinä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se sujuu luonnostaan..ekat kerrat menee monesti omasta taustasta, menneisyydestä, perheestä kertomiseen. Terapeutin pitää saada taustatietoja jonkin verran, jotta voi myös hahmottaa nykytilannetta. Hiljaiset hetket ei haittaa. Hyvä terapeutti osaa johdatella keskustelua eteenpäin tarkentavin kysymyksin, mutta pitäähän sun itsekin kertoa avoimesti. Kerrot miksi olet hakeutunut terapiaan, mitä toivot, mikä on tavoite, mitä olet valmis itse tekemään jne.jne..

Kiitos tästä asiallisesta vastauksesta, helpottaa paljon, kun osaa vähä valmistatua ja tsempata itseään. Avoimuus tuntuu vähän hankalalta, kun on oppinut siihen, että pitää vaan jaksaa ja pärjätä. Mutta koen, että olen jo valmis riisumaan noita muurejani.

Ap

Ei. Miksi menet . Saat hullun paperit . Tyhmää mennä. Tee töitä . Opiskele . Ne pelaa valmiilla kaavoilla oliko vaikea lapsuus kysymys kestää noin 2 vuotta . Ette ehdi koskaan siihen kohtaan miksi menit sinne .

Terapeutti tienaa 200€ tunti mistä sinä istut 45 min siitä.

Vierailija kirjoitti:

Esittelet itsesi ja kerrot taustastasi ja ongelmista. Terapeutti jatkaa sitten siitä eteenpäin.

Noitten ongelmien kertominen on itselleni ehkä vähän haasteellista, kun ne on niin moninainen kimppu ja syvällä itsessäni ja identiteetissäni. Jos olisi jokin yksittäinen tai parikin selvää ongelmaa, niin ne olisi paljon helpompaa hahmottaa ja sanoittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se sujuu luonnostaan..ekat kerrat menee monesti omasta taustasta, menneisyydestä, perheestä kertomiseen. Terapeutin pitää saada taustatietoja jonkin verran, jotta voi myös hahmottaa nykytilannetta. Hiljaiset hetket ei haittaa. Hyvä terapeutti osaa johdatella keskustelua eteenpäin tarkentavin kysymyksin, mutta pitäähän sun itsekin kertoa avoimesti. Kerrot miksi olet hakeutunut terapiaan, mitä toivot, mikä on tavoite, mitä olet valmis itse tekemään jne.jne..

Kiitos tästä asiallisesta vastauksesta, helpottaa paljon, kun osaa vähä valmistatua ja tsempata itseään. Avoimuus tuntuu vähän hankalalta, kun on oppinut siihen, että pitää vaan jaksaa ja pärjätä. Mutta koen, että olen jo valmis riisumaan noita muurejani.

Ap

Kokenut ja hyvä terapeutti ymmärtää, että harva pystyy olemaan avoin heti alussa. Jännitys ja varauksellisuus on ihan normaalia alussa, pikku hiljaa se avautuminen alkaa sujua, kun syntyy luottamus :)

Turhaa ajankulua kirjoitti:

Ei. Miksi menet . Saat hullun paperit . Tyhmää mennä. Tee töitä . Opiskele . Ne pelaa valmiilla kaavoilla oliko vaikea lapsuus kysymys kestää noin 2 vuotta . Ette ehdi koskaan siihen kohtaan miksi menit sinne .

Olen tehnyt töitä ja olen opiskellut. En jaksa aina vaan suorittaa. Haluan voida paremmin ja viihtyä omissa nahoissani. Vie varmasti aikaa joo, kun on tänne keski-ikään asti taaplattu mennä samalla kaavalla. Mutta en jaksa uskoa, että tämä turhaa olisi. Opiskelut ja työnteko ei ainakaan tilannetta paremmaksi muuta, se on jo nähty.

Ap

Voit aloittaa kertomalla itsestäsi ja ongelmastasi. Terapeutit kyllä yleensä tosi hyvin ohjeistaa ja kyselee. Vähän ongelmasta riippuen varmaan kartoitetaan sun elämää ihan lapsuudesta alkaen.

On sitten terapian suuntauksesta kiinni millaista siellä on. Toiset keskittyvät juurikin enemmän lapsuuteen, toiset johonkin muuhun.

Kaikki työ tehdään itse. Terapeutti avaa solmuja muttei sido rusetteja.

Ihan alkuun tutustutte toisiinne, siitä se alkaa. Siitä sitten pikkuhiljaa terapeutti saattaa alkaa availla keskustelunaiheita, kysyy ehkä jotakin. Ammattitaitoinen terapeutti osaa avata keskustelun, ei sitä tarvitse jännittää.

Jos tuntuu ettet tiedä mitä sanoa, sano se hänelle! Et ole ensimmäinen etkä viimeinen jolle niin on käynyt. Kukaan ei varmasti pysty alkaa vuolaasti purkaa mieltään ihmiselle jonka juuri on tavannut, se on täysin luonnollista.

Kun olet muutaman kerran tavannut terapeuttisi kanssa, uskallat varmasti pikkuhuljaa alkaa avautua enemmän jos luottamussuhde välillenne on alkanut muodostua. Jos tuntuu sille että tämän ihmisen kanssa ei toimi, ehdottomasti sano se hänelle! Toimimaton terapiasuhde ei hyödytä yhtään mitään.

Sinulla on oikeus vaihtaa terapeuttiin jonka kanssa yhteistyö sujuu.

Ihmiset arkailevat turhaan sanoa jos tuntevat etteivät tule kuulluksi ja ymmärretyksi. 

Jokainen terapiasuhde on erilainen koska kaikki olemme erilaisia. Ei ole mitään kaavaa miten aloitetaan ja mitä "kuuluu" sanoa jne. Terapia etenee omalla painollaan jos se toimii, ja kuten sanottu jos tuntuu ettei toimi, pitää rohkeasti sanoa se ja vaihtaa.

Kiitos teille kaikille asiallisista ja rohkaisevista vastauksista! Mukava saada ymmärtäväisiä ja tsemppaaviakin viestejä täällä :). Menen siis uteliain ja rennoin mielin sinne, ilman suorituspaineita ja "toimintasuunnitelma". Jätetään homma ammattilaisen haltuun :).

Ap

Mä en puhunut ensimmäisellä kerralla yhtään mitään, terapeutti antoi luvan olla hiljaa. Se riitti että pystyin olemaan sen kanssa samassa huoneessa, totuttelin sen läsnäoloon. Seuraavalla kerralla se kyseli pikku hiljaa asioista, mun nykyisestä elämäntilanteesta sekä menneisyydestä. Ei painostanut yhtään vaan edettiin tilanteen mukaan. Hyvä terapeutti osaa lukea tilannetta ja kysellä oikeita asioita, kannattaa vaan olla avoimin mielin ja rehellinen.

Sun täytyy osata kertoa se, miksi koit tarvetta tulla terapeutin vastaanotolle ja mikä sun mieltä hiertää. Siitä se kerä alkaa sitten purkautua.

T. Itsekin ison trauman jälkeen nyt terapeutille uskaltautunut.

Vierailija kirjoitti:

Mä en puhunut ensimmäisellä kerralla yhtään mitään, terapeutti antoi luvan olla hiljaa. Se riitti että pystyin olemaan sen kanssa samassa huoneessa, totuttelin sen läsnäoloon. Seuraavalla kerralla se kyseli pikku hiljaa asioista, mun nykyisestä elämäntilanteesta sekä menneisyydestä. Ei painostanut yhtään vaan edettiin tilanteen mukaan. Hyvä terapeutti osaa lukea tilannetta ja kysellä oikeita asioita, kannattaa vaan olla avoimin mielin ja rehellinen.

Hyvä pontti tuo, että kannattaa olla rehellinen. Itse olen kasvanut ja tottunut siihen, että pitää antaa pärjäävä kuva. Tästä irtautuminen vaatiikin sitten ihan tietoista päätöstä, että ei ala siloittelemaan asioita vaikka kuin hävettäisi. Helppoa se ei kyllä tule olemaan, mutta ei kait terapiasta ole hyötyä, jos ei pysty tai osaa olla rehellinen... Ehkä sitäkin voi opetella siellä.

Ap

Ekana kertana keksisin kaikkea hatusta, ufot on abduktoinut mut, mutta äitini pelasti, sitten jätti perheen ja lähti ufon matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy osata kertoa se, miksi koit tarvetta tulla terapeutin vastaanotolle ja mikä sun mieltä hiertää. Siitä se kerä alkaa sitten purkautua.

T. Itsekin ison trauman jälkeen nyt terapeutille uskaltautunut.

Mietin sitäkin, että mitenkähän jos on monta saman aikaista ja rinnakkaista ja limittäistä ongelmaa, niin onko tapana keskittyä enemmänkin yhteen kerrallaan vai käydäänkö niitä kaikkia läpi vähä sitä mukaan, mikä kulloinkin vaikuttaa olevan päällimmäisenä vai onko mahdollista pureutua moneen asiaan kerralla, ottaa kokonaisuus saman tien haltuun? Toki kai varmasti riippuu myös käsiteltävistä ongelmistakin, jos on esim paljon syys-seuraus - suhteita.

Ap