Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oon maailman noloin ihminen
03.12.2021 |
Onnistun nolaamaan itseni aina joka tilanteessa. Mulla onkin ainakin sosiaalisten tilanteiden pelko ja mahdollisesti myös asperger ja adhd. En saa ikinä sanottua mitään järkevää ihmisille puhuessa ja johonkin ihan yksinkertaiseenkin juttuun sanon aina jotain ihan outoa ja sitten kaikki katsoo kummastellen. Kohellan myös aina jotakin. Ihmiset varmaan pitää mua ihan vajaaälyisenä ja sellaiseksi kyllä ainakin toisinaan koen oloni. Parempi vaan syrjäytyä ja olla yksin kuin nolata kerta toisensa jälkeen itsensä muiden silmissä ja sitten potea siitä huonoa oloa. Kun on vain yksin, voi jopa uskotella itselle olevansa normaali ja viisas. Heti kun menee ihmisten ilmoille niin se illuusio kyllä katoaa.
Onkos täällä muita noloja? Välttelettekö ihmisiä vai kehtaatteko noloudestanne huolimatta hakeutua ihmisten pariin?
Kommentit (9)
Minä olen. Tervetuloa kerhoon! Mutta tiedätkö mitä. Ei ihmiset oo kovin kiinnostuneita muiden ihmisten tekemisistä ja sanomisista. Omaa napaansa vaan jokainen miettii, ihan niin kuin sinäkin nyt. Joten tuskinpa kukaan ajattelee sinusta mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsistä! Ei muuta kuin rinta rottingilla kohti uusia vastoinkäymisiä.
Ajoittainen itsensä nolaaminen on lähinnä hyödyllistä. Sen kautta käy ilmi ketkä ovat niitä ahdasmielisiä henkilöitä, joihin ei kannata enempää aikaansa tuhlata.
Vierailija kirjoitti:
Ajoittainen itsensä nolaaminen on lähinnä hyödyllistä. Sen kautta käy ilmi ketkä ovat niitä ahdasmielisiä henkilöitä, joihin ei kannata enempää aikaansa tuhlata.
Mutta siihenkin tottuu. Itse kuulen usein kummasteluja joistain ihan tavallisen tuntuisista asioista +30-vuotiailta että eikö minua nolota. Jos on hyvin karaistunut niin ei enää edes huomaa pienempiä nolouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakeutua avun piiriin ja ihan tutkituttaa onko sinulla adhd ja asperger.
Itselläni tuo adhd diagnosoimatta poiki paljon mielenterveysongelmia ja olin usein todella uupunut "ilman syytä".
Lääkitys on helpottanut todella paljon. En esim uuvu niin helposti, enkä valahda "epävireeseen" eikä keskittyminen harhaile minne sattuu.. Uniongelmatkin katosivat lähes tyystin, vaikka edelleenkin on haasteena mennä nukkumaan kun se on tylsää puhaa. Pään sisällä on kaiken kaikkiaan rauhallisempaa.
Ei ne mitään ihmepillereitä silti ole ja vaikuttavat ihmisiin eri tavalla. Lääkityksen lisäksi saan toiminnan ohjausta ja jossain vaiheessa voisin mennä terapiaan käsittelemään muita ongelmiani.
Et ole mitenkään maailman noloin tyyppi oli sinulla kyseisiä neuropoikkeamia tai ei.
Viisasta on myös havainnoida omaa käytöstä ja omia haasteita. Jos viihdyt itseksesi niin se on hyvä asia. Jos kaipaat muitakin ihmisiä, niin ei missään nimessä kannata syrjäyttää itseään.
Etsi keinoja kohentaa itsetuntoasi.
Ei ole totta että olet maailman noloin tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakeutua avun piiriin ja ihan tutkituttaa onko sinulla adhd ja asperger.
Itselläni tuo adhd diagnosoimatta poiki paljon mielenterveysongelmia ja olin usein todella uupunut "ilman syytä".
Lääkitys on helpottanut todella paljon. En esim uuvu niin helposti, enkä valahda "epävireeseen" eikä keskittyminen harhaile minne sattuu.. Uniongelmatkin katosivat lähes tyystin, vaikka edelleenkin on haasteena mennä nukkumaan kun se on tylsää puhaa. Pään sisällä on kaiken kaikkiaan rauhallisempaa.
Ei ne mitään ihmepillereitä silti ole ja vaikuttavat ihmisiin eri tavalla. Lääkityksen lisäksi saan toiminnan ohjausta ja jossain vaiheessa voisin mennä terapiaan käsittelemään muita ongelmiani.
Et ole mitenkään maailman noloin tyyppi oli sinulla kyseisiä neuropoikkeamia tai ei.
Viisasta on myös havainnoida omaa käytöstä ja omia haasteita. Jos viihdyt itseksesi niin se on hyvä asia. Jos kaipaat muitakin ihmisiä, niin ei missään nimessä kannata syrjäyttää itseään.
Etsi keinoja kohentaa itsetuntoasi.
Ei ole totta että olet maailman noloin tyyppi.
Minullakin auttoi noihin huomata kaliumin puutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi olla, koska minä olen!
Ihan oikeasti olen. Tai siis en nyt ole, mutta olin. Mulla on erittäin paha tapa paisuttaa egoani valtavaksi ja elää jossain kuvitelmissa. Teen sellaista surkeasti näyteltyä roolia ja kaikki muut tajuavat sen olevan fuulaa. Sit vaihtelen niitä rooleja sen mukaan mistä milloinkin olen imaissut vaikutteita. Tziis. Hemmetin noloa. Viihdyttävää ehkäpä jos jotain positiivista tahtoo löytää ja pakkohan sitä on yrittää löytää.
Lapsena tuo oli ihan patologista. Aikuisena tiedostan sen ja pystyn useimmiten olemaan melko normaali. Sitten kun väsymys tai ahdistus lyö kokan yli niin taas lähtee. Jälkeenpäin hävettää niin, että en nuku ja kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Sitten taas keksin jonkun roolin tai tarinan jolla jaksan. Ihme kehä.
Olet siis luultavasti aika kolee tai vähintäänkin vaan toiseksi noloin. Yritä rauhoittautua niissä sosiaalisissa tilanteissa. Tuo kämmäily ja möläyttely kun ainakin itselläni on itseään ruokkiva kehä. Jos panikoin ja ajattelen, että nyt taas mokaan niin sitten mokaan. Jos en ajattele mitään ja olen hetkessä niin elämä on helpompaa.
Alpakan lailla kiljahtava huraa kannustus täältä siis sinne spedelään, kyllä se aurinko koiranpaskaankin paistaa. Älä välitä, oikein kun katsot niin melkolailla kaikki ovat omalla tavallaan noloja.
Alue: Aihe vapaa
Tai sitten kasvatat itsetunnon ja tulet minä -sentrisestä maailmastasi pois? Tämä auttoi mulla. :) edelleen kohellan, möläyttelen ja olen toisinaan typerä, mutta ei muita ihmisiä kiinnosta. Jatkan elmääni ja muut omaansa.