Lapsen perfektionistiset piirteet
Hei!
Lapseni on 9-vuotias, käy kolmatta vuosiluokkaa. Opettaja on kertonut viimevuonna käydyssä kasvatuskeskustelussa, että kun lapsi sai eräästä ympäristöopin kokeesta numeron 9, (joka mielestäni on erityisen hyvä numero) lapsi oli mennyt itkemään VESSAAN lukkojen taakse. Oppilaat olivat menneet koputtelemaan oven taakse ja opettaja rauhoitteli lastani. Voiko tuon ikäinen oikeasti olla noin perfektionistinen?
Kommentit (26)
Oletko kysynyt lapselta miksi hän kokee sen hyvän numeron niin tärkeäksi ? Miksi se on pakko saada ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi kotona huomioita, kiitosta ja aikaa vanhempien kanssa muussa kuin suoritusten yhteydessä? Onko lapsesta mielikuva erittäin älykkäänä lapsena ja sitä hänelle peilataan takaisin enemmän kuin ehkä huomataan? Kehutaanko kotona lähinnä taitoja ja älyä vai kerrotaanko lapselle, että hänen kanssaan on kiva tehdä asioita ja varsinkin kiinnostavaa on kuulla mitä hän on päivän aikana tehnyt ja ajatellut ja mitä muuta hänellä mahtaa olla mielessään? Puhutaanko lapsen kanssa? Tehdäänkö hänen kanssaan jotain ihan vain siksi että se on hauskaa, eikä ketään kiinnosta kuka osaa ja miten hyvin?
Kysyikö joku sinulta mitään? Miksi alat heti syyllistää?
Missä kohtaa tuossa syyllistettiin ? Pelkkiä kysymyksiähän tuossa vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi kotona huomioita, kiitosta ja aikaa vanhempien kanssa muussa kuin suoritusten yhteydessä? Onko lapsesta mielikuva erittäin älykkäänä lapsena ja sitä hänelle peilataan takaisin enemmän kuin ehkä huomataan? Kehutaanko kotona lähinnä taitoja ja älyä vai kerrotaanko lapselle, että hänen kanssaan on kiva tehdä asioita ja varsinkin kiinnostavaa on kuulla mitä hän on päivän aikana tehnyt ja ajatellut ja mitä muuta hänellä mahtaa olla mielessään? Puhutaanko lapsen kanssa? Tehdäänkö hänen kanssaan jotain ihan vain siksi että se on hauskaa, eikä ketään kiinnosta kuka osaa ja miten hyvin?
Kysyikö joku sinulta mitään? Miksi alat heti syyllistää?
Moikka, tämä on keskustelupalsta, jossa olevaan aloitukseen vastasin. Täällä ei osoiteta kysymyksiä tai aloituksia suoraan tietyille henkilöille, vaan yleisesti (ellei erikseen mainita, keneltä toivotaan vastauksia).
Jos luet viestini uudelleen, huomaat, että se sisältää pelkkiä kysymyksiä, joita voi miettiä suhteessa lapseen, joka on perfektionistinen. Viestini ei sisällä yhtään väitettä kenestäkään. Miksi tulkitset vuorovaikutusta tarkastelevat kysymykset syyllistämiseksi?
Et sinä vastannut aloitukseen.
Aloit hakea aggressiivisesti vikaa vanhemmista, kasvatuksesta ja kotioloista.
Toivon sinulle hermoston rauhaa loppuelämääsi.
Ja sama aggressiivisuus senkus jatkuu.
Miten sinun viestisi liittyvät aiheeseen?
Kommentoin aggressiivista kirjoittelua. Joka on myös täysin asiantuntematonta puppua.
Kannattaa tarkastella omaa ajattelua jos näkee aggressiivisuutta siellä, missä sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi kotona huomioita, kiitosta ja aikaa vanhempien kanssa muussa kuin suoritusten yhteydessä? Onko lapsesta mielikuva erittäin älykkäänä lapsena ja sitä hänelle peilataan takaisin enemmän kuin ehkä huomataan? Kehutaanko kotona lähinnä taitoja ja älyä vai kerrotaanko lapselle, että hänen kanssaan on kiva tehdä asioita ja varsinkin kiinnostavaa on kuulla mitä hän on päivän aikana tehnyt ja ajatellut ja mitä muuta hänellä mahtaa olla mielessään? Puhutaanko lapsen kanssa? Tehdäänkö hänen kanssaan jotain ihan vain siksi että se on hauskaa, eikä ketään kiinnosta kuka osaa ja miten hyvin?
Kysyikö joku sinulta mitään? Miksi alat heti syyllistää?
Moikka, tämä on keskustelupalsta, jossa olevaan aloitukseen vastasin. Täällä ei osoiteta kysymyksiä tai aloituksia suoraan tietyille henkilöille, vaan yleisesti (ellei erikseen mainita, keneltä toivotaan vastauksia).
Jos luet viestini uudelleen, huomaat, että se sisältää pelkkiä kysymyksiä, joita voi miettiä suhteessa lapseen, joka on perfektionistinen. Viestini ei sisällä yhtään väitettä kenestäkään. Miksi tulkitset vuorovaikutusta tarkastelevat kysymykset syyllistämiseksi?
Et sinä vastannut aloitukseen.
Aloit hakea aggressiivisesti vikaa vanhemmista, kasvatuksesta ja kotioloista.
Toivon sinulle hermoston rauhaa loppuelämääsi.
Ja sama aggressiivisuus senkus jatkuu.
Miten sinun viestisi liittyvät aiheeseen?
Kommentoin aggressiivista kirjoittelua. Joka on myös täysin asiantuntematonta puppua.
Kannattaa tarkastella omaa ajattelua jos näkee aggressiivisuutta siellä, missä sitä ei ole.
Kannattaa lakata lässyttämästä vastaan ilmeisessä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien asettamat paineet tekee lapsista tuollaisia.
Äläpä yleistä. Meillä ei vaadittu huippusuorituksia. Silti itkeä tihrustin, kun eräs kevät vein kotiin yli 9 keskiarvon todistuksen, jossa kuvaamataito oli tippunut kympistä ysiin. Kuvis oli minulle kaikkein tärkein ja rakkain oppiaine. Vanhemmillani ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Äiti oli ihmeissään ja yritti lohduttaa mm. fysiikan ja kemia kympeillä, mutta ei auttanut. Vain kuviksella oli minulle merkitystä. Nykyään itseänikin huvittaa koko episodi.
Olisin huolissani muiden innokkuudesta ahdistella.
En usko, että aloitus on tosi.