Miksi musta tuntuu että monet eivät ymmärrä mun huumoria...?

Mulla on kanssa aina vähän oudot jutut, mutta pääasia että edes mies ymmärtää niitä (harrastaa itse samankaltaisia juttuja). Meillä jutut on tätä tasoa: " Laitoitko kahvinkeittimen päälle?" - - " Juu, on se siinä pöydän päällä" ... Ei nyt sentäs noille ääneen naureta (paitsi väsynä), mutta tuontasoista se on kotioloissa :P

en enää uskalla heittää herjaa jos mukana on vähänkin tuntemattomampia, olen niin monesti saanut tosi pitkiä katseita osakseni.



esimerkki: kerroin töissä kerran, mitä mieheni kommentoi kun keskusteltiin aikoinaan esikoisen kastamisesta. itse en kuulu kirkkoon mutta mies kuuluu ja hän halusi että lapsi kastetaan ja perusteli sitä: kun lapsiparka on jo kerran äpärä niin ei tehdä siitä enää pakanaa! (ei oltu siis naimisissakaan tuolloin). minusta tuo oli huvittava juttu mutta työkaverit olivat ilmeistä päätellen aivan kauhistuneita...

Ihmiset loukkaantuu ja joudun selittelemään puheitani. Eivät ymmärrä vitsiksi. Kaverit, mies, lapset ja sukulaiset ymmärtää, mutta esim puistossa moni menee vaikeeksi.



Enkä ole oikeasti ihan tyhmä, ehkä vain vähemmän nokkela sosiaalisesti.

Mitä väliä, siinähän ihmettelevät. Toi pakana juttu oli hyvä, miks ne ei tajunnu? :DD

ja kätilö tsemppas vieressä " vielä vähän, hiuksia näkyy jo..." nii kysyin kumpi se on, niin kätilö ei selvästikään ymmärtänyt vitsiä... mies ymmärsi ja vastas että " tää tuleeki pää edellä, oota kohta näkyy"

Odotin vauvaamme syntyväksi sunnuntaina että saataisiin kiltti " sunnuntailapsi" . Vitsailin miehelleni yöllä että katsopas vaan niin tästä tulee maanantaikappale. Ja vauva tietysti syntyi maanantaina. Ketään muuta ei vitsini " maanantaikappaleesta" ole huvittanut.