Oletteko opettaneet koiranpennulle kaikki

Tuire Kaimion kirjoista aina varotan pennunostajia. Ne tekevät koiran kasvattamisesta ja kouluttamisesta ihan tarpeettoman vaikeaa. Se ei oikeasti ole niin ihmeellistä, itse en ikinä opettaisi kuten Kaimion kirjoissa. 

Esim. Kaimio tekee koiranpennun yksin jättämisestä kauhean opettamisprojektin. Ei sellainen ole mitenkään tarpeellista. Sen kun jätät sen pennun yksin, ja jos se on riittävän pieni, sanotaanko max 12-viikkooinen, niin se ehkä uikuttaa perään 5-15 minuuttia ja sitten käy nukkumaan. Se tottuu ihan itsestään, ilman vaivalloista opettamista vaiheittain. Myös luonnossa emät joutuvat jättämään pentunsa pesälle kun lähtevät metsästämään, eikä nekään Kaimion opein vaikeasti totuta niitä yksinjääntiin. Luonto on järjestänyt pennuille pienenä vaiston, että ne eivät edes halua poistua pesän läheltä ja ovat luonnostaan varovaisia, kun ei ole emää tai ihmislaumassa omistajaa paikalla.

Toinen juttu on koirien kohtaaminen, josta Kaimio tekee valtavan vaikeaa. Itse en ole koskaan yhdellekään koiralle asiaa erityisesti opettanut, antanut vaan koirien vapaasti tavata ystävällisiä koiria, mahdollisuuksien mukaan irti. Yhdellekään koiralleni ei ole koskaan ollut mikään ongelma koirien kohtaaminen, niitä ei aikuisena kiinnosta vieraat koirat juurikaan. 

Erilaisten temppujen ja käytösten opettamiseen toki palkkioihin perustuva menetelmä on hyvä, eikä se ole ollenkaan vaikeaa. Kaimiota paljon parempi opas menetelmään on pieni Karen Pryorin kirjainen "Koira ja delfiini". Siitä saa perustiedot, ja sen jälkeen lähdetään kokeilemaan sen koiran kanssa käytännössä.