Neuvoja ja vinkkejä, kuinka hoidan tämän oikein ja kunnialla..

Tilanne on ajautunut todella kinkkiseksi. Olen täällä joskus asiasta avautunutkin, ja minut saatatte tunnistaakin jo.

Mutta haluaisin nyt tehdä ja hoitaa tämän tilanteen oikein.

Kyseessä on lapseni, kuusivuotiaan tytön huoltajuus ja tapaamisasiat. Erosin lapsen isästä vajaa 3 vuotta sitten. Syinä eroon oli väkivalta, uskottomuus, järjetön alkoholin liikakäyttö. Minua kohtaan avioliiton loppumetreillä mies oli itse saatana, mutta lapselle ei koskaan tehnyt mitään. Lasta ei oikein ikinä huomioinut, hoitanut tai välittänyt, minä vein päiväkotiin ja hoidin muut jutut. Isää kiinnosti antaa vain vaikutelma muille, että hän on osallistuva ja kiinnostunut isä.

Erosimme ja mies ilmoitti tuhoavansa minut. Käyttikin eronjälkeen kaikki keinot: kyttäämistä, pahoinpitelyä edelleen, sähköposteihin ja facebookiin murtautumista, laaja-alaista mustamaalausta minusta.

Miehen perhe vaikutti valintoihini ja päätöksiini, enkä laittanut kovaa kovaa vastaan miehelle. Yritin sovitella ja mennä easysti, toivoen että miehen sekoilu loppuisi. Hänen perheensä vaati ja vetosi etten tekisi miehen sekoiluista juttuja poliisille, enkä tehnyt. Haluin uskoa että mies ajan kanssa rauhoittuisi.

Niin ei käynyt. Mies manipuloi, kuulusteli ja onki lapselta aina tapaamisissa yksityiskohtaista tietoa elämästäni. En kerro yksityiskohtia, mutta vei asian niin pitkälle että laitoin stopin hetkellisesti tapaamisiin. Lapsi oli kovin ahdistunut aina tultuaan isältään, enkä ihmittele kun hän kertoi miten isä häntä tenttasi sairaanloisessa mustasukkaisuudessaan. Isä kiistää, väitti vaan että lapsi valehtelee. Milläs todistat mitään?

Lastenvalvojalla sovittiin sitten tapaamiset ja elatusmaksu, ja sovittiin yhteishuoltajuus. Yhteishuoltajuus on käytännössä tarkoittanut sitä, että isä vaikeuttaa KAIKIN tavoin elämäämme miten vaan voi. Koulut jotka valitsen, on vääriä, vaatteista valittaa, harrastuksista, KAIKESTA. Kiusanteolla ei ole määrä. Olen katkaissut isään kaiken yhteydenpidon, eli en vastaa puheluihin, ja tekstareihinkin vain tiukasti jos se liittyy lapseen. Isä saattaa pommittaa 5-10 x päivässä soittamalla, vaatien saada puhua lapsen kanssa (lapsi ei halua puhua), isä julistaa vain oikeuksiaan, sillä velvollisuuksiahan hänellä ei ole.

No, tilanne on nyt se että isä on työtön. Hänellä on 10 vuoden ajalta 3 rattijuopumustuomiota, pahoinpitely tuomio minun hakkaamisestani, ja nyt uusimpana lähestymiskielto ja tuomio uusimman avovaimon hakkaamisesta. Asunto isällä on, mutta se on 150 km päässä meistä. Tapaamiset isä hoitaa niin että vie lapsen isoäidille, ja on tuurilla toisen yön lapsen kanssa. Pääasiassa lapsi on isoäidin kanssa. Muuten tässä en näkisi ongelmaa mutta kun isoäidille maistuu kuppi ja tämä on erittäin vastahakoinen hoitamaan lasta. Puhuu lapsen aikana kuinka ei halua tätä kotiinsa jne. Lapsi ei tiedä koskaan isäviikonloppuna, missä viikonlpun on, ollaanko isällä, jonkun tyttöystävän luona vai isoäidillä.

Sain tietooni että isä on jättänyt lasta yksinkin toisinaan lähdettyään baariin ja lähdettyään kyttäämään silloista avovaimoaan. Lisäksi isä manipuloi lasta, esim. vaatimalla että lapsen pitää sanoa minulle että haluaa luopua lemmikistämme koska isä on allerginen. Yrittää vaikuttaa lapsen mielipiteisiin kaikin tavoin.

Lapsi on lojaali isälleen, ei avaudu asioista. Kehuu taukoamatta kuinka hyvä iskä on, kuinka hieno auto iskällä on jne jne. Sellaista epätoivoista ja surullista itsensävakuuttelua. Viimeisin niitti oli viime sunnuntailta, kun lapsi tuli isänsä luota ja oli hysteerinen. Itkettyään 2 tuntia sain kuulla että iskällä ja lapsella on salaisuuksia, ja niitä ei saa kertoa. Yhden salaisuuden lapsi suostui kertomaan: Isä oli näytellyt lapselle tekstiviestejä exältään, joissa tämä exä toivoi miehen kuolemaa (joku järjetön tavoite kääntää lapsi exäänsä vastaan). Lapsi oli surullinen, paniikissa ja huolissaan.

Lastenvalvojan kanssa keskustelin, ja tämä kertoi uskovansa kaiken mitä sanon. Sanoi että velvollisuuteni on huolehtia että lapsella on hyvä olla, ja ettei tämä mene isälleen jos vähänkin pelkään ettei sillä ole kaikki ok. Pyysi tekemään ls-ilmoituksen. En  luota lastensuojeluun, sillä kun isä eron jälkeen hakkasi minut lapsen edessä, lastensuojeluilmoituksen tehtyäni tästä, suhtautuivat nuivasti ja minä sain lopulta syyt niskoilleni että olen katkera enkä pääse erosta yli jne.

Nyt tuli kirje postiluukusta että joku on jo tehnyt ls ilmoituksen lapsen oloista isänsä luona.

Haluan lapselle valvotut tapaamiset, terapiaa jotta voisi avautua noista "salaisuuksista". Minä en painosta kertomaan, toistelen vaan lapselle että meillä ei ole salaisuuksia, kaiken mitä meillä tapahtuu saa kertoa ihan kenelle haluaa.

Auttakaa naista mäessä, en siis halua viedä lapselta isää, mutta en usko että isä pystyy huolehtimaan tai edes haluaa huolehtia lapsestaan. isän elämä on alkoholinvärittämää, hänellä on rankka alamäki takana eron jälkeen, on rahaton, työtön ja aina välillä asunnoton.

Kiitos rakkaat kanssasisaret ja kivaa keskiviikkoa kaikille :)