Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teen aina väärän ratkaisun, elämä masentaa
04.03.2015 |
Olen koko nuoruuteni tehnyt päätöksiä sen mukaan, mitä muut minusta ajattelevat. Nyt olenkin sitten väärällä alalla yhden korkeakoulukokeilun ja vuosien jahkaamisen jälkeen. Valitsin tämän alan hätäratkaisuna sille, etteivät muut ajattelisi minun olevan luuseri, koska pidän niin paljon välivuosia ja "haaskaan" aikaani. Loppujen lopuksi minulla itselläni ei ole kivaa koulutuksessani, eikä tulevassa työssäni, enkä koe edes olevani soveltuva ko. alalle.
Olen ollut jo vuosia masentunut elämäni suunnasta. Tuntuu, etten osaa tehdä ikinä oikeita päätöksiä. Valitsen väärän miehen, väärän koulun jne. Kaikki menee metsään. Valmistun pian ensimmäiseen ammatiiin, yli-ikäisenä, enkä osaa iloita siitäkään. Vihaan tätä ammattia jo etukäteen. Kaikki kesätyöt ovat olleet hampaiden kiristelyä, harjoittelut sitä samaa. Yhtään luentoa ei ole huvittanut istua tuolla, mutta niin olen kuitenkin tehnyt, sillä ammatti on saatava.
Uutta ammattia olen harkinnut, mutta kouluihin hakeminen ja opiskelusta selviytyminen tehdään nykyään todella vaikeaksi, jos kiintiöt tulevat ja opintotuet (lainatkin?) evätään jo tutkinnon omaavilta. En jaksa elämääni, jos en saa vihdoin tehdä sitä, mitä olen viimeiset viisi vuotta halunnut eli opiskella ihan jotain muuta kuint tätä, mitä nyt opiskelen.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vanha olet? Mitä haluaisit tehdä oikeasti? Olethan tietoinen aikuiskoulutustuesta?
Minusta kuulostaa, että eniten sinun pitää muuttaa asennettasi. Aivan kuin olisit tyytymätön ratkaisuun kuin ratkaisuun. Eilen oli juttia lehdessä maksimoijista, ehkä olet sellainen? Minäkin olen, mutta iän myötä olen vähäm oppinut sietämään ratkaisujeni seuraukset. Aina kun vvalitsee jotain, avaa ovia, mutta myös sulkee niitä. Elämä on vain sitä, että pitää kestää niiden ovien sulkeutuminen ja iloita niistä auenneista ovista. Joskus valitsee väärin, mutta harvoin mikään valinta on lopullinen. Seuraavalla kerralla valitsee ehkä viisaammin.
Olen 26 ja valmistuessa 27. Olin aina hyvä koulussa, nautin opiskelusta ja sain pelkkiä ysejä ja kymppejä. Yo-kirjoituksetkin menivät melko hyvin, vaikka pahin nuoruudenkriisi olikin päällä, eikä mikään muu kiinnostanut kuin kaverit ja pojat. Kirjoitin vahvat eximiat melkein kaikista aineista. Kuvittelin aina olevani sovelias akateemiseen ammattiin esim. aineenopettajaksi, lääkäriksi, miksi vaan. Pian valmistun kuitenkin ammattiin, jossa kunnon opiskelua ei hyviin arvosanoihin päästäkseen juuri vaadita. Koen, että älyllinen kapasiteettini menee aivan hukkaan tässä työssä. Varisinkin kuin työelämä näyttää harjoitteluiden ja kesätöiden perusteella yksitoikkoisuuden multihuipentumalta ja työkaveritkin vaikuttavat olevan kärttyisiä naisihmisiä, jotka eivät aina älyllä loista.
Pelottaa vaan, että taas alan miettiä liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelevat ja haen kiltisti töitä heti valmistuttuani sen sijaan, että ottaisin aikalisän ja menisin valmennuskurssille.
Ap
Tiedän, että tällaiset ihmiset kuin minä ovat joidenkin mielestä ns. turhan narisijoita, jotka eivät osaa olla tyytyväisiä yhtään mihinkään. Omasta mielestäni nykyajan nuorille avataan aivan liikaa portteja ja mahdollisuuksia lukiossa, jolloin pitäisi valita, mitä alaa haluaa lähteä opiskelemaan. Myös vanhempien ja yhteiskunnan asettamat paineet painostavat valitsemaan kerralla oikean alan, jota opiskella, sillä välivuodet ovat syntiä, jos niitä alkaa kertyä enemmän kuin 1-2 ja keskeytetyistä opinnoistakin saa kuulla vuosia sen jälkeenkin negatiivisia kommentteja "olisit nyt käynyt sen koulun loppuun, kun kerran aloititkin". Tämä ainakin ajoi minut väkisin kouluttautumaan jollekin alalle, joka liippaisi edes vähän sen aiheen vierestä, joka minua eniten kiinnosti.
Ja sillä tiellä olen vieläkin. Kaikki aika ja resurssit ovat menneet opiskeluun ja toimeentulon hankkimiseen, kun taas välivuosia viettämällä voisinkin olla jo yliopistossa kirjoilla. Oli todella tyhmää luulla, että voisin samanaikaisesti miellyttää kaikkia: opiskella ammatin, jota kaikki minulta olettavat ja päästä samaan aikaan toiseen kouluun sisälle, jota itse itseltäni odotan. Ja sitten heräänkin todellisuuteen, että olen koko ajan yrittänyt vain miellyttää muita ja oma tavoitteeni ei ole edistynyt yhtään mihinkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:37"]Tiedän, että tällaiset ihmiset kuin minä ovat joidenkin mielestä ns. turhan narisijoita, jotka eivät osaa olla tyytyväisiä yhtään mihinkään. Omasta mielestäni nykyajan nuorille avataan aivan liikaa portteja ja mahdollisuuksia lukiossa, jolloin pitäisi valita, mitä alaa haluaa lähteä opiskelemaan. Myös vanhempien ja yhteiskunnan asettamat paineet painostavat valitsemaan kerralla oikean alan, jota opiskella, sillä välivuodet ovat syntiä, jos niitä alkaa kertyä enemmän kuin 1-2 ja keskeytetyistä opinnoistakin saa kuulla vuosia sen jälkeenkin negatiivisia kommentteja "olisit nyt käynyt sen koulun loppuun, kun kerran aloititkin". Tämä ainakin ajoi minut väkisin kouluttautumaan jollekin alalle, joka liippaisi edes vähän sen aiheen vierestä, joka minua eniten kiinnosti.
Ja sillä tiellä olen vieläkin. Kaikki aika ja resurssit ovat menneet opiskeluun ja toimeentulon hankkimiseen, kun taas välivuosia viettämällä voisinkin olla jo yliopistossa kirjoilla. Oli todella tyhmää luulla, että voisin samanaikaisesti miellyttää kaikkia: opiskella ammatin, jota kaikki minulta olettavat ja päästä samaan aikaan toiseen kouluun sisälle, jota itse itseltäni odotan. Ja sitten heräänkin todellisuuteen, että olen koko ajan yrittänyt vain miellyttää muita ja oma tavoitteeni ei ole edistynyt yhtään mihinkään.
Ap
[/quote]
Et ole turhan narisija. Tuo on tätä päivää. Vaatimukst on valtavat. Mitä jos tekisit pari vuotta töitä? Keräät säästöjä ja tutkailet itseäsi. Mikä olisi se sinun juttusi? Mitkä ovat elämänarvosi? Opiskeletko muuten kaupallista alaa?
On todella tyhmää olettaa, että muut olettavat sinulta jotain, jos he eivät sitä kuitenkaan sinulle ääneen sano. Minäkin luulin aikoinaan, että vanhempani odottavat minun menevän lukioon ja yliopistoon, koska itsekin olivat akateemisia ja isosiskoni hankki akateemisen loppututkinnon. Kumpikaan vanhemmistani ei kuitenkaan koskaan sanallakaan sanonut, että minun pitäisi seurata heidän jalanjälkiään. Sen sijaan he toivoivat, että hankkisin jonkun koulutuksen ja ammatin (ihan järkevää), saisin kivan työpaikan (jaksamisen ja toimeentulon kannalta hyvä asia) ja tulisin onnelliseksi. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että oletukseni vanhempieni odotuksista olivat vain omassa päässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:37"]Tiedän, että tällaiset ihmiset kuin minä ovat joidenkin mielestä ns. turhan narisijoita, jotka eivät osaa olla tyytyväisiä yhtään mihinkään. Omasta mielestäni nykyajan nuorille avataan aivan liikaa portteja ja mahdollisuuksia lukiossa, jolloin pitäisi valita, mitä alaa haluaa lähteä opiskelemaan. Myös vanhempien ja yhteiskunnan asettamat paineet painostavat valitsemaan kerralla oikean alan, jota opiskella, sillä välivuodet ovat syntiä, jos niitä alkaa kertyä enemmän kuin 1-2 ja keskeytetyistä opinnoistakin saa kuulla vuosia sen jälkeenkin negatiivisia kommentteja "olisit nyt käynyt sen koulun loppuun, kun kerran aloititkin". Tämä ainakin ajoi minut väkisin kouluttautumaan jollekin alalle, joka liippaisi edes vähän sen aiheen vierestä, joka minua eniten kiinnosti. Ja sillä tiellä olen vieläkin. Kaikki aika ja resurssit ovat menneet opiskeluun ja toimeentulon hankkimiseen, kun taas välivuosia viettämällä voisinkin olla jo yliopistossa kirjoilla. Oli todella tyhmää luulla, että voisin samanaikaisesti miellyttää kaikkia: opiskella ammatin, jota kaikki minulta olettavat ja päästä samaan aikaan toiseen kouluun sisälle, jota itse itseltäni odotan. Ja sitten heräänkin todellisuuteen, että olen koko ajan yrittänyt vain miellyttää muita ja oma tavoitteeni ei ole edistynyt yhtään mihinkään. Ap [/quote] Et ole turhan narisija. Tuo on tätä päivää. Vaatimukst on valtavat. Mitä jos tekisit pari vuotta töitä? Keräät säästöjä ja tutkailet itseäsi. Mikä olisi se sinun juttusi? Mitkä ovat elämänarvosi? Opiskeletko muuten kaupallista alaa?
[/quote]
En opiskele kaupallista alaa. Sitäkin on kyllä tullut nähtyä ruohonjuuritasolla kaupankassana. En koe itseäni kovin myyntihenkiseksi, enkä niinkään välitä rahasta ja maineesta, vaan enemmänkin olen kiinnostunut itseni kehittämisestä ja samalla myös yhteiskunnallisten asioiden parantamisesta.
Se, miksi päädyin AMK-tasoiseen koulutukseen, oli monien ikävien sattumien summa. Oli vaikea parisuhde, vaikeita kokemuksia elämässä muutenkin ja lisäksi ulkopuoliset asettivat paineita kyselemällä jatkuvasti tulevaisuuden suunnitelmistani ja opiskeluistani. En halunnut myöntää itselleni, enkä kenellekään muulle, että olin valinnut taas väärin. Kai se on jotain näyttämisenhalua, jos hankkii itselleen väkisin ammatin, joka ei itselle edes sovi, vaikka samaan aikaan haaveileekin ihan muista opinnoista.
Minusta on suorastaan tullut pelkuri, joka ei enää uskalla tehdä niin kuin itse haluaa. Punnitsen aina päätöksiä tehdessäni, mitä mieheni siitä on mieltä, mitä perheeni ajattelee ja mitä muut ajattelevat. Mistä ihmeestä saisin itselleni rohkeutta vain heittäytyä pois tästä oravanpyörästä ja alkaa lukea valintakokeisiin ja alkaa toteuttaa unelmaani yliopistossa, jos sinne joku päivä pääsen?
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:55"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:37"]Tiedän, että tällaiset ihmiset kuin minä ovat joidenkin mielestä ns. turhan narisijoita, jotka eivät osaa olla tyytyväisiä yhtään mihinkään. Omasta mielestäni nykyajan nuorille avataan aivan liikaa portteja ja mahdollisuuksia lukiossa, jolloin pitäisi valita, mitä alaa haluaa lähteä opiskelemaan. Myös vanhempien ja yhteiskunnan asettamat paineet painostavat valitsemaan kerralla oikean alan, jota opiskella, sillä välivuodet ovat syntiä, jos niitä alkaa kertyä enemmän kuin 1-2 ja keskeytetyistä opinnoistakin saa kuulla vuosia sen jälkeenkin negatiivisia kommentteja "olisit nyt käynyt sen koulun loppuun, kun kerran aloititkin". Tämä ainakin ajoi minut väkisin kouluttautumaan jollekin alalle, joka liippaisi edes vähän sen aiheen vierestä, joka minua eniten kiinnosti. Ja sillä tiellä olen vieläkin. Kaikki aika ja resurssit ovat menneet opiskeluun ja toimeentulon hankkimiseen, kun taas välivuosia viettämällä voisinkin olla jo yliopistossa kirjoilla. Oli todella tyhmää luulla, että voisin samanaikaisesti miellyttää kaikkia: opiskella ammatin, jota kaikki minulta olettavat ja päästä samaan aikaan toiseen kouluun sisälle, jota itse itseltäni odotan. Ja sitten heräänkin todellisuuteen, että olen koko ajan yrittänyt vain miellyttää muita ja oma tavoitteeni ei ole edistynyt yhtään mihinkään. Ap [/quote] Et ole turhan narisija. Tuo on tätä päivää. Vaatimukst on valtavat. Mitä jos tekisit pari vuotta töitä? Keräät säästöjä ja tutkailet itseäsi. Mikä olisi se sinun juttusi? Mitkä ovat elämänarvosi? Opiskeletko muuten kaupallista alaa?
[/quote]
En opiskele kaupallista alaa. Sitäkin on kyllä tullut nähtyä ruohonjuuritasolla kaupankassana. En koe itseäni kovin myyntihenkiseksi, enkä niinkään välitä rahasta ja maineesta, vaan enemmänkin olen kiinnostunut itseni kehittämisestä ja samalla myös yhteiskunnallisten asioiden parantamisesta.
Se, miksi päädyin AMK-tasoiseen koulutukseen, oli monien ikävien sattumien summa. Oli vaikea parisuhde, vaikeita kokemuksia elämässä muutenkin ja lisäksi ulkopuoliset asettivat paineita kyselemällä jatkuvasti tulevaisuuden suunnitelmistani ja opiskeluistani. En halunnut myöntää itselleni, enkä kenellekään muulle, että olin valinnut taas väärin. Kai se on jotain näyttämisenhalua, jos hankkii itselleen väkisin ammatin, joka ei itselle edes sovi, vaikka samaan aikaan haaveileekin ihan muista opinnoista.
Minusta on suorastaan tullut pelkuri, joka ei enää uskalla tehdä niin kuin itse haluaa. Punnitsen aina päätöksiä tehdessäni, mitä mieheni siitä on mieltä, mitä perheeni ajattelee ja mitä muut ajattelevat. Mistä ihmeestä saisin itselleni rohkeutta vain heittäytyä pois tästä oravanpyörästä ja alkaa lukea valintakokeisiin ja alkaa toteuttaa unelmaani yliopistossa, jos sinne joku päivä pääsen?
Ap
[/quote]
Mitä opiskelet amk:ssa ja mikä on haaveeso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue sellainen kirja kuin "Havahtuminen".
Opiskelen sosiaali- ja terveysalaa. Psykiatria tai psykologia ovat olleet haaveena jo n. viiden vuoden ajan. Molempiin koulutuksiin on vain kovin vaikeaa päästä. Psykologia on kuitenkin jäänyt kakkoseksi ja viimeiset pari vuotta olen harkinnut lääkistä toden teolla ja yrittänyt lukea pääsykokeisiin opiskelujen ohella. Tämä nössöily ja muiden miellyttäminen johti kuitenkin siihen, etten uskaltanut pitää yhtään välivuotta AMK-opiskelujen aikana. Ja ilman välivuotta tai edes puolta vuotta on mahdotonta päntätä pääsykokeisiin täysipainoisesti. Vaikka kuinka yritän opiskella, työharjoittelut, pakolliset opinnot jne. verottavat viikossa niin paljon, etten saa aikaiseksi kuin alle puolet siitä, mihin pystyisin ilman muita opintoja. Kohta sitten valmistun kourassani tutkinto, jota en ikinä halunnut edes tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:03"]
Lue sellainen kirja kuin "Havahtuminen".
[/quote]
Kiitos vinkistä.
Varmaan seuraavaksi joku ehdottaa Supernaiivia.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:08"]Opiskelen sosiaali- ja terveysalaa. Psykiatria tai psykologia ovat olleet haaveena jo n. viiden vuoden ajan. Molempiin koulutuksiin on vain kovin vaikeaa päästä. Psykologia on kuitenkin jäänyt kakkoseksi ja viimeiset pari vuotta olen harkinnut lääkistä toden teolla ja yrittänyt lukea pääsykokeisiin opiskelujen ohella. Tämä nössöily ja muiden miellyttäminen johti kuitenkin siihen, etten uskaltanut pitää yhtään välivuotta AMK-opiskelujen aikana. Ja ilman välivuotta tai edes puolta vuotta on mahdotonta päntätä pääsykokeisiin täysipainoisesti. Vaikka kuinka yritän opiskella, työharjoittelut, pakolliset opinnot jne. verottavat viikossa niin paljon, etten saa aikaiseksi kuin alle puolet siitä, mihin pystyisin ilman muita opintoja. Kohta sitten valmistun kourassani tutkinto, jota en ikinä halunnut edes tehdä.
Ap
[/quote]
Tiedätkös, ei tuo mene ollenkaan hukkaan. Alahan on oikea! Sinua kiinnostaa psykiatria. Mitä jos tekisitkin alasi töitä jonkinaikaa ja hakisit sitten esim. Psykoterapeuttikoulutukseen? Kiinnostaako se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toisaalta, jos sinne lääkiksween haluat, saat varmaan nykyisen koulutuksesi kokemuksista hyvää näkökulmaa siihen hommaan.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:08"]Opiskelen sosiaali- ja terveysalaa. Psykiatria tai psykologia ovat olleet haaveena jo n. viiden vuoden ajan. Molempiin koulutuksiin on vain kovin vaikeaa päästä. Psykologia on kuitenkin jäänyt kakkoseksi ja viimeiset pari vuotta olen harkinnut lääkistä toden teolla ja yrittänyt lukea pääsykokeisiin opiskelujen ohella. Tämä nössöily ja muiden miellyttäminen johti kuitenkin siihen, etten uskaltanut pitää yhtään välivuotta AMK-opiskelujen aikana. Ja ilman välivuotta tai edes puolta vuotta on mahdotonta päntätä pääsykokeisiin täysipainoisesti. Vaikka kuinka yritän opiskella, työharjoittelut, pakolliset opinnot jne. verottavat viikossa niin paljon, etten saa aikaiseksi kuin alle puolet siitä, mihin pystyisin ilman muita opintoja. Kohta sitten valmistun kourassani tutkinto, jota en ikinä halunnut edes tehdä. Ap [/quote] Tiedätkös, ei tuo mene ollenkaan hukkaan. Alahan on oikea! Sinua kiinnostaa psykiatria. Mitä jos tekisitkin alasi töitä jonkinaikaa ja hakisit sitten esim. Psykoterapeuttikoulutukseen? Kiinnostaako se?
[/quote]
Se voisikin kiinnostaa, mutta koska en ole sairaanhoitaja, ei työssäni ole mitään mahdollisuuksia päästä mielenterveyspuolelle töihin. Meinasin kyllä hakea sairaanhoitajaksikin, mutta peräännyin erinäisten kauhukertomusten perusteella ja valitsin enemmänkin sellaisen hajuttoman ja mauttoman alan sosiaali- ja terveyspuolelta.
Ainut hyöty nykyisestä koulutuksestani on luultavasti lääkiksen pääsykokeissa, jossa mitataan luonnontieteiden osaamista. Toisin sanoen taas yksi väärä valinta lisää CV:hen. Olisinkin mennyt sh-koulutukseen ja nyt voisin harkita esim. tuota psykoterapeuttikoulutusta.
Tuskin olen ainut tässä maassa, joka kokee jo ennen virallista työelämään astumista olevansa aivan väärässä ammatissa. Toivottavasti meille mattimyöhäsille jätetään kuitenkin mahdollisuus uudelleenkouluttautua vaikka sitten siellä yliopistossa. Ainakaan minulle AMK-opinnot eivät ole vastanneet lähellekään yliopisto-opintojen vaatimuksia. AMK on aivan eri koulu. Siellä on käytännön opetusta, ei niinkään teoriaa kuten yliopistossa. Tämän takia on mielestäni naurettavaa pitää näitä kahta samanarvoisena koulutuksena.
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:14"]
Ja toisaalta, jos sinne lääkiksween haluat, saat varmaan nykyisen koulutuksesi kokemuksista hyvää näkökulmaa siihen hommaan.
[/quote]
Kiitos tsempistä. Uskon ammattini hyödyttävän minua paljonkin lääkärin ammatissa tai ainakin lääkäriksi opiskelussa. Jostain pitäisi nyt vain saada se niskapersote itsestään ja laittaa pyörät pyörimään. Ikuista märehtimistä siitä, ettei tehnyt elämällään sitä, mitä halusi, tuskin kukaan jaksaa loputtomiin. Jostain tuli myös luettua, että kuolinvuoteella ihmiset katuvat eniten niitä asioita, joita halusivat tehdä elämässään, mutteivat koskaan tehneet, eivätkä niitä, joita olivat tehneet. Toisin sanoen, vaikka minusta nyt tuntuu, että olen tehnyt kaiken väärin, luultavasti tulen katumaan kuolinvuoteellani enemmän niitä asioita, joita en koskaan uskaltanut tehdä.
Nyt vain pääsykoekirjat esiin ja lukemaan. Tulkoot kiintiöt ja menkööt tuet. En jaksa enää välittää muiden mielipiteistä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 10:14"]
Ja toisaalta, jos sinne lääkiksween haluat, saat varmaan nykyisen koulutuksesi kokemuksista hyvää näkökulmaa siihen hommaan.
[/quote]
Kiitos tsempistä. Uskon ammattini hyödyttävän minua paljonkin lääkärin ammatissa tai ainakin lääkäriksi opiskelussa. Jostain pitäisi nyt vain saada se niskapersote itsestään ja laittaa pyörät pyörimään. Ikuista märehtimistä siitä, ettei tehnyt elämällään sitä, mitä halusi, tuskin kukaan jaksaa loputtomiin. Jostain tuli myös luettua, että kuolinvuoteella ihmiset katuvat eniten niitä asioita, joita halusivat tehdä elämässään, mutteivat koskaan tehneet, eivätkä niitä, joita olivat tehneet. Toisin sanoen, vaikka minusta nyt tuntuu, että olen tehnyt kaiken väärin, luultavasti tulen katumaan kuolinvuoteellani enemmän niitä asioita, joita en koskaan uskaltanut tehdä.
Nyt vain pääsykoekirjat esiin ja lukemaan. Tulkoot kiintiöt ja menkööt tuet. En jaksa enää välittää muiden mielipiteistä.
Ap
[/quote]
Hyvä sinä! Nyt vaan apinanraivolla pääsykokeisiin lukemaan! Tavoittele unelmaasi ja toteuta se. :-)
Alue: Aihe vapaa
Sen siitä saa kun yrittää miellyttää muita.