Pelkäätkö, että ajan kuluessa miehesi löytää toisen naisen?

En osaa pelätä. Tiedän että mies on aikoinaan ihastunut työkaveriinsa ja heillä olisi hyvä mahdollisuus sivusuhteeseen kun ovat toisessa maassa (nainen ei siis asu Suomessa) mutta tuossa tuo vielä köllöttää. Ja ikää tulee koko ajan lisää joten houkuttavuuskin vähenee päivä päivältä.

Tiedän olevani hyvä vaimo ja mieheni intohimon kohde, ollut jo 20v. Enkä toisaalta omista häntä joten jos paremman löytää niin menköön:)

t. viiskymppiset

En osaa pelätä etukäteen tuollaista. Jos lähtee toisen mukaan, niin sitten lähtee. Toivon kyllä, että jos on lähteäkseen niin lähtee, kun ollaan vielä siinä iässä, että mullakin on mahdollisuus löytää uusi ja parempi mies.

Olin toinen nainen. Mies oli ollut aviossa 25 vuotta. Hän tapasi minut, kun avioliitto oli huonossa jamassa. Mies erosi ja meistä tuli pari. Tosin, alku ei ollut helppoa. Menimme myöhemmin avioon ja olimme 20 vuotta yhdessä, kunnes mies nukkui pois. Exvaimo katkeroitui jotenkin, eikä koskaan löytänyt uutta miestä. Kännipuhelut tulivat tutuiksi. Mies ratkaisee nämä kuviot. Kenen kanssa haluaa viettää elämänsä. Me naiset ollaan statisteja siinä vaiheessa.

En pelkää, mitäs sitten jos lähtisi toisen matkaan? Tapaan lähes päivittäin kiinnostavia miehiä, joten tuskin minäkään yksin jäisin rannalle ruikuttamaan.

En pelkää. Muutama esimerkki ihan viime ajoilta miksi en:
-Ajoimme autolla, näimme todennäköisesti saman näyn tien laidassa, talon pihalla, mies sanoi yhden sanan, repesin nauramaan. Lapsetkin kysyivät miksi ja mitä te oikein nauratte?
-Olimme vasta talvilomalla. Ulkoilimme paljon. En välittänyt viikkoon vähääkään miltä näytin, popsin suklaata sillä seurauksella, että sain finnejä. Mies oli hulluna minuun! Kysyin häneltä itseltäänkin, että eikö räjähtänyt olemukseni yhtään haittaa? Ei kuulemma, tunnun hänen sanojensa mukaan aina ihanalta!
-Teemme asioita yhdessä, nauramme samoille jutuille, suunnittelemme tulevaisutta, tuemme toisiamme. Nämä riittäköön syiksi, miksi en pelkää. Enemmän pelkään mieheni äkillistä menehtymistä.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 23:48"]Muistakaa nalkuttaa, pihdata ja loisia miehenne lompakoilla!
[/quote] meillä mies loisii, nalkuttaa ja välillä pihtaakin. Ollaan silti onnellisia, enkä ole pettämään lähdössä. Nalkuttaa aiheesta, pihtaa väsymystään ja töitä on hankala tehdä ilman työpaikkaa. Puheyhteys on avain onneen.

Sen takia mies ei harrasta. Töihinkin menee minun kyydillä. Kännykässä jatkuva paikannin päällä. Ei sillä tarvi kavereitakaan olla. Minä oon sen taivas maan päällä! Jos sattuu joskus ihmisten ilmoilla suunsa avata niin minä puhun päälle ja käsken miestä hiljentymään! Mitä se mies mitää puhua muille tarvii...

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 07:44"]Sen takia mies ei harrasta. Töihinkin menee minun kyydillä. Kännykässä jatkuva paikannin päällä. Ei sillä tarvi kavereitakaan olla. Minä oon sen taivas maan päällä! Jos sattuu joskus ihmisten ilmoilla suunsa avata niin minä puhun päälle ja käsken miestä hiljentymään! Mitä se mies mitää puhua muille tarvii...
[/quote]

Ainiin ja tietokoneen käyttö on valvotusti ja sovittuna ajankohdin, jotta voin tarkkailla missä mies käy. Kännykkäkin miehellä on vain sen takia, että tiedän missä liikkuu. Ei se saa sitä itse edes auki.

En pelkää. Meillä on hyvä avioliitto, välillä ollut todella vaikeitakin aikoja ja olemme molemmat käyneet syvissä vesissä, kävimme myös terapiassa, kun korttitalo oli ihan luhistumispisteessä. Mies sai terapiasta enemmän kuin minä, koin jääneeni vähemmän kuulluksi ja turhauduin, mutta kävin sen prosessin läpi. Lopulta oivalsin, että oman onnellisuuteni vastuu on minulla. En voi muuttaa miestäni. Otin itselleni oman onnellisuusreviirin, en sulkenut miestä sieltä pois, mutta määrittelin itselleni, mitä elämän haluan olla. Opin myös riitelemään "oikein"; en koskaan syytä, hauku miestäni, puhun aina vain siitä miten itse koen tilanteen. En puhu siitä, miten hänen pitäisi muka käyttäytyä. Siis en vaadi "mitään", mutta kerron, mitä/miten koen ja mitä siedän/en siedä ja miksi. Toimii.
Oman itseni löytäminen on poistanut turhan skisman ja roskan pois, tilalle on tullut vapautta, iloa, rentoutta - juuri sitä, mikä suhteessa ja avioliitossa on parasta.
Lapsikin tuossa viikkona muutamana juuri spontaanisti totesi, että "te olette kyllä nykyään tosi parempia vanhempia kuin ennen ja täällä on paljon rennompaa ja kivempaa".
Summa summarum, tämän kasvuprosessin aikana mies olisi voinut lähteä ja sanoinkin sen hänelle; oman hyvinvointini kannalta asetan rajat, yritän olla kohtuullinen ja ymmärrän oman vastuuni ja osani parisuhteessa, lupaan kuulla ja kuunnella, mutta lopulta, minun on huolehdittava itsestäni, vaikka se tarkoittaisi uutta kriisiä. Ymmärsi ja varmaan vapauttikin miehen. Nyt ollaan samalla viivalla ja yhdessä vapaasta halusta, ei pakosta.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 23:49"]

En. Hän on aina vapaa lähtemään jos niin haluaa. Minä pärjään ilmankin miestä jos tarvitsee, en hajoa jos mies lähtee. Mutta niin kauan kuin hän tuossa rinnalla viihtyy, nautin jokaisesta päivästä mieheni kanssa.

[/quote]

Et taida rakastaa miestäsi.

[/quote]

Rakastaminen on eri asia kuin omistushalu

En pelkää. Jos toisen on löytääkseen, minä en sille mahda mitään. Se on elämää. Ei toista voi kahlita.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 23:34"]En pelkää, mutta miehen on kyllä syytä pelätä että löydän toisen miehen töistä, harrastuksista, matkoilta tai netistä. Ei ole kovinkaan harvinaista nykyään.
[/quote]

Horo

Se olisi todella mukavaa. Löytäisi naisen joka tuntuisi omalta ja olisi kiinnostunut mieheni harrastuksista esim. sotahistoriasta. Saisi hänet syttymään. Minusta tuntuu että mieheni on sosiaalinen erakko, jota parisuhde ei kiinnosta. Ajautunut vain vahingossa perheelliseksi. Itse olen löytänyt toisen miehen jonka kanssa olen rakentamassa tulevaisuutta.

Mistä näitä petturinaisia riittää.

31: Ketjussa vain muutama tuon tyylinen kommentti (ehkä provoja), ja sinä keskityt niihin? Huomaa helposti kuinka asenteellinen olet.

En pelkää. Jos löytää, niin sitten siinä käy niin ja vaikka se olisi kamalaa, niin menköön sitten. Vanhemmilleni ja isovanhemmille on käynyt niin, joten minulla on aika inhorealistinen käsitys siitä miten suhteissa käy.

Mua ei haittais. Ehkä salaa toivon, että niin kävisi. Itsellä jo vuoden kestänyt salasuhde joten saan ainakin hyvää seksiä, joka omasta liitosta puuttuu.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 23:30"]Töistä, harrastuksista, matkoilta, netistä.

Ei ole kovinkaan harvinaista nykyään.
[/quote]en pelkää mutta toivon että itse löydän uuden miehen

En pelkää.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 08:10"]

Mistä näitä petturinaisia riittää.

[/quote]

Tai petturimiehiä.