Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä ollut surkea äiti/isä?
03.03.2015 |
Kuinka se on tullut esille?
Minun äitini järjesti uuden miehen itselleen selkäni takana. Olin tavannut miehen vain kerran ja en tiennyt mitään suhteen vakavuudesta. En edes tajunnut että sillä on joku mies. Yhtenä päivänä äitini vain ilmoitti että me muutamme eri paikkakunnalle sen miehen luokse. Olin tuolloin 11-vuotias. En tullut lainkaan toimeen sen kanssa. Kun riideltiin, äiti asettui miehen puolelle.
Nykyään en pidä äitiini ollenkaan yhteyttä. Pistin kerrasta välit poikki kun muutin pois.
Kommentit (23)
Äitini oli alkoholisti. En ole voinut antaa hänelle anteeksi sitä, että hän pilasi lapsuuteni. En, vaikka hän on jo edesmennyt. Lapsuuteni meni seuraavaa viikonloppua stressatessa ja nyt nelikymppisenä olen ihan väsynyt elämään. On ollut muitakin murheita, mutta jotenkin tuntuu, että stressiä on vain ollut liikaa koko elämän ajan ja nyt olen loppuun ajettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin tokavikan. Musta tuntuu välillä että mun sietokyky on jotenkin ... alentunut. Tuntuu et jotenkin vähän ylireagoin vaikeuksiin.
Ja vastoinkäymiset väsyttää ihan hulluna, fyysisesti. Pääsen kyllä eteenpäin aina ajallani mutta huomaan joskus ajattelevani etten jaksa enää yhtäkään pettymystä 😑
Eniten kaikista haluaisin jo viimein ihan kokonaan lakata välittämästä isästäni. Siis siitä mitä hän ajattelee. Pääosin onnistunkin mutten aina. Ehkä näistä olis hyvä jutella ammattilaisen kanssa....
Alue: Aihe vapaa
Noh... koko lapsuuteni elin pelossa. Jumala rankaisee syntisiä. Ja ainahan mä jotain väärää tein.. äiti teki itsemurhan kun olin 12.
Tästä isäni syytti mm minua lähes 20 vuotta.
Siihen asti myös joka vuosi muistutti äidin kuoleman vuosipäivänä.. etten unohtaisi.
Miten sen voisi, vaikka haluaisi? Kysyn vaan.
Nykyään välit isään on ehkä ulkopuoliselle ok, muttei ne ole sitä oikeasti. Edelleen kerran pari vuodessa isä muistuttaa minua miten epäonnistuneita valintoja olen elämässäni tehnyt. Näillä viittaa lähinnä avoliittoihini, jotka ei kestäneet... olen siis syntinen. Tai opiskeluihini, kun etsin pitkään omaa alaani. Nykyään jos kuulee että seurustelen, muistaa heti kertoa että enhän enää ns " lankea" samaan kuin jo kahdesti ollut...
En siis enää koskaan edes yritä esitellä miestäni isälle. Tai muullekaan suvulle.
Ilmeisesti hän sitten haluaisi että olen loppuelämäni yksin. Ehkä olenkin, toivottavasti en. Ai niin, monien muiden asioiden lisäksi hän on arvostellut mm painoani. Enkä ikinä ole ollut lähelläkään ylipainoista. Toki painavampi kuin siskoni ja sehän riittää.
Autokoulun Inssin läpäistyäni aikoinaan tokaisi että voiko olla totta... ei mulla onnistu mikään. :(
En tiedä onnistuuko, tosiaan, mutta vielä olen hengissä. Vakityö ja harrastuksia.... heti täysi-
Ikäisenä muutin kauas kotipaikkakunnalta.
Ai niin , en ole rikas enkä menestynyt... kuten veljeni. ... Anteeksi epäonnistumisesta elämässä....
Ja joo, olen miettinyt lopullista välien katkaisemista. Viime aikoina taas enemmän.
Mutta on hänestä joskus apuakin ollut... niin olis iso kynnys tehdä niin.
Huh, helpotti avautua. 😏