Sinä joka et itse ollut koskaan päiväkodissa

En kaivannut. Olin jo lapsena introvertti ja viihdyin itsekseni hyvin. Minulle riitti kaverien kanssa leikkiminen ja kerhoissa käynti, luulen että mulle olisi ollut ahdistavaa jos olisi pitänyt olla suuressa joukossa monta tuntia kerrallaan ja monena päivänä viikossa.

Minä kaipasin. Haaveilin ihan siitä. Olin todella sosiaalinen lapsi, joka viihtyi harrastuksissa ja myöhemmin koulussa sekä leireillä. Eskarin aloittaminen oli minulle iso juttu, enkä olisi halunnut lähteä sieltä kello 13 kotiin vaan olisin halunnut siirtyä päiväkodin puolelle iltapäivähoitoon.

Kotioloissani ei ollut mitään vikaa: oli omakotitalo, luontoa ja vapautta. Äitimme oli äiti isollä ä:llä. Siltikin kaipasin.

Oma esikoiseni on aivan samanlainen. Olin neljä vuotta kotiäitinä, eikä hän yksinkertaisesti viihtynyt kotona. On aina lähtenyt innoissaan harrastuksiin, päiväkotiin, minne tahansa. On aina ensimmäisten joukossa pukenut ulkovaatteet päälle. Tunnistan hänessä itseni lapsena.

En kaivannut! Minulla ja veljelläni oli ihana lapsuus kotona. Olemme molemmat iloisia ja ulospäin suuntautuneita.

Olimme paljon ihmisten kanssa tekemisissä, kyläilimme ja meillä kävi vieraita, meitä vietiin retkille, uimaan, urheilemaan ja teattereihin, myös luettiin paljon ja askarreltiin, leivottiin, matkusteltiin paljon yms. Opimme lukemaan jo ennen kouluikää ja omaamme hyvät sosiaaliset taidot. Olen kiitollinen vanhemmillemme ihanasta lapsuudesta. Samanlaisen halusin antaa omille lapsilleni joten heitäkään ei tuupattu mihinkään säilöön vaan saivat hyvän kotilapsuuden, ilman turhaa kiirettä!

En oo ollu päiväkodissa. Perhepäivähoidossa ja seurakunnan kerhossa. Onko tuollasia kerhoja enää olemassakaan? Ja mummulla olin. Parasta aikaa lapsuudessa kun vaari tuli hakemaan kerhosta fillarilla ja mummu keitti mannapuuroa kanelilla, telkusta alkoi just mustavalkonen pekka ja pätkä elokuva :)

Kuinka monella nykylapsella on muuten mummot ja papat arjessa tiiviisti mukana? Esimerkiksi päiväkodin vaihtoehtona? Ei taida kovin monella. Sääli.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:08"]

Minulla oli ihanan vapaa lapsuus. On ollut hyötyä myös aikuisena, koska olen itseohjautuva siksi, että lapsenakin kun oli tylsää, opin itse keksimään itselle tekemistä. Koulussa sopeudun hyvin ja olen hyvin pärjännyt elämässäkin. En olisi halunnut olla päiväkodissa

[/quote]

Minulla sama juttu. Esikouluun mennessä osasin jo lukea ja kirjoittaa hyvin. Koulussa olen aina pärjännyt ja ollut omatoiminen ja todellakin juuri itseohjautuva. En osaa tylsistyä oikein millään nyt aikuisenakaan, vaan keksin kyllä tekemistä.

Meillä ei ollut kumpikaan vanhemmista poissa työelämästä, kun olin pieni vaan toinen teki aamuvuoroa ja toinen iltavuoroa. Viikonloput oli perheen yhteistä aikaa. En missään tapauksessa olisi halunnut päiväkotiin. Olin hyvin ujo ja arka ja ahdistuin vielä esikoulussa liian isosta lapsiporukasta enkä uskaltanut puhua isommassa porukassa. Kavereita oli kyllä naapurustossa ja kävin seurakunnan päiväkerhossa pari kertaa viikossa. Nykyään olen erittäin sosiaalinen kyllä.

Tai siis tarkoitan sosiaalisella sitä, että pärjään isommissakin ryhmissä ja olen vetänyt koulutuksia parisataapäiselle yleisölle jne ahdistumatta yhtään ja työelämässä minua pidetään ulospäinsuuntautuneena. Yksityiselämässä viihdyn pari hyvän ystävän ja oman perheen seurassa. Temperamentiltani olen siis introvertti, ja saan voimaa yksinäisyydestä ja itsekseni olosta. Luulen, että ennen esikoulua päiväkotiin meno olisi ollut minulle liikaa. Ei se olisi pakkososiaalistamisella kadonnut.  t: 67

Minä en tykkää näistä kotihoitointoilijoista, jotka käyttää hoidosta nimitystä "säilö". Olen ollut kotona, perhepäivähoidossa ja päiväkodissa, ja kaikista on hyvät muistot. En ole koskaan ollut missään säilössä.

Up

En. Sisko oli leikkikaverina, ja keksin paljon leikkejä yksin. Mielestäni se on ollut hyvä juttu että olen jo silloin oppinut viihdyttämään itse itseäni ja toimimaan myös yksin. Ja toki se oli ihanaa että äiti oli kuitenkin aina läsnä :)

Muistan yhden kerran halunneeni päiväkotiin. Tunsin luokkakavereita, koska olin tutustunut kaikkiin lähellä asuviin. Olin todella ujo, mutta toisaalta helposti muihin tutustuva. Tykkäsin menosta, leikeistä ja olin utelias, joten siksikin päiväkoti houkutteli. Mutta ihan ok pärjäsin ilmankin, vanhemmat eivät jostain syystä halunneet meitä lapsia päiväkotiin, vaikka molemmat töissä. Meillä oli lastenhoitaja kotona mutta aika pitkän ajan isovanhemmat hoitivat, siitä pidin.

Alle kouluikäisenä minua hoitivat isovanhempani. Omanikäistä seuraa ei juurikaan ollut, ei myöskään vanhempien ikäisiä aikuisia näköpiirissä päiväsaikaan. Lähempänä seitsemääkymmentä olleet isovanhemmat ja heillä kyläilleet eläkeläistuttavat kyllä tarkoittivat hyvää kaikessa huolehtivaisuudessaan, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että perusluonteeltaan hieman aralle lapselle olisi voinut tehdä hyvää oppia olemaan ikäistensä seassa.

En edes tuon ikäisenä ymmärtänyt, etten ollut päiväkodissa. Kuitenkin siitä olen tänäkin päivänä kiitollinen, etten ollut vaan ulkoilimme ja leikimme äidin + sisarusten sekä naapurin lasten kanssa. Kävin myös pyhäkoulussa, askartelukerhossa, seurakuntatalolla sekä eskarissa.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 00:19"]Kuinka monella nykylapsella on muuten mummot ja papat arjessa tiiviisti mukana? Esimerkiksi päiväkodin vaihtoehtona? Ei taida kovin monella. Sääli.
[/quote]

Meillä mummut ja papat on vielä työelämässä ja asuvat aivan liian kaukana. Isoisovanhemmat haluaisi osallistua, mutta hekin ovat satojen kilometrien päässä. On sääli ettei heitä nähdä viikottain.

Lisäksi arvostan varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja olen sitä mieltä, että 3-4-vuotias alkaa kaipaamaan jo muutakin kuin pelkkää hoivaa ja huolenpitoa. Sen takia pph tai mummo hoitajana ei tulisi oman 4-vuotiaan kohdalla kysymykseenkään.

Ihan pienenä asuimme mummolassa ja mummi ja ukki ja tädit hoitivat. Hiukan alle kouluikäisenä olin sitten perhepäivähoitajalla samassa pihapiirissä missä tuolloin asuimme ja myös ekaluokkalaisena kävin koulun jälkeen pph:lla välipalalla. Itse en ole kaivannut päiväkotiin, vaikka olen vielä ainoa lapsikin.