Sinä joka et itse ollut koskaan päiväkodissa

Esikoulupakosta (tai paremminkin esiopetuspakosta):

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/lasten-on-vastedes-pakko-osallistua-esiopetukseen/1958170

En kaivannut, en varmaan lapsena edes tiennyt mikä se on... Meidän vastarakennetulla asuinasueellamme 1970- ja 80-lukujen vaihteessa oli piha täynnä kaiken ikäisiä muksuja, niin monet äidit kun olivat tuolloin kotona alle kouluikäisten kanssa ja siellä pihallahan me oltiin päivät pitkät. Päiväkerhossa kävin pari (?) kertaa viikossa. Oma äitini teki iltatöitä, joihin lähti kun isä oli tullut kotiin ja oltiin syöty.

Esikouluun en halunnut mennä - olin kuulemma ilmoittanut, etten sitä tarvitse kun osaan sujuvasti lukea ja kirjoittaa enkä todellakaan halua nousta joka aamu kahdeksalta.. :) 

En ollut päiväkodissa. Minusta tuli introvertti ja vela, ja jo lapsena nautin yksinolosta. Olin sellainen vähän pikkuvanha ja aikuisten kanssa viihtyvä. En tiedä kumpi on muna vai kana, mutta tuntuu, että päiväkoti ei olisi sopinut luonteelleni. En tylsistynyt lapsena enkä nykyäänkään kaipaa paljon virikkeitä. Aina voi lukea tai vähintään ajatella ja kuvitella asioita.

Äiti hoiti meidät kotona. Meni työelämään vasta kun oltiin lyläkoulussa. Siihen saakka opiskeli eli oli aina kotona kun tultiin koulusta. Päiväkodissa olleet ovat kokemukseni mukaan perässävedettäviä, passiivisia, vässyköitä, huonolla itsetunnolla varustettuja, eivät itsenäišesti ajattelevia. Kotihoidolla sai paremmat eväät elämään

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:41"]

Äitini hoiti minut kotona eskariin asti. Mulla ei ollut yhtään ikäisiäni kavereita kodin lähellä, mutta kun oltiin jossain reissussa niin löysin nopeasti kavereita. Olin ihan supersosiaalinen lapsi. Eskariin ja kouluun mennessä musta tuli kuin taikaiskusta käsittämättömän ujo ja hiljainen. Kukaan ei halunnut olla kaverini ja minua kiusattiin koska olin se läski lapsi. Lievää sosiaalisten tilanteiden pelkoa koen vielä nyt kolmekymppisenäkin. Jos tapaan ihmisiä joita olen viimeksi nähnyt lapsena niin ihmettelevät ääneen että oletpa muuttunut, lapsena puhua pölötit koko ajan... Muistan teininä angsteissani huutaneeni äidilleni että se on pilannut mun elämän kun ei laittanut mua päiväkotiin. Ikävä sanoa, mutta se luulee olevansa erinomainen äiti koska hoiti itse kaikki lapsensa ja varsinkin mulle antoi kaiken minkä keksin pyytää.

[/quote]

niin mullakin, pitää itseään pyhimyksenä koska jäi kotiin hoitamaan. Tai hoitamaan ja hoitamaan, hakkasi päivät. Olisin halunnut päiväkotiin turvaan.

Vanhempani olivat sitä mieltä että töissä oleva nainen jolla on alle kouluikäisiä lapsia on itsekäs lastenvihaaja ja pure evil, ja omaksuin heidän kantansa. Säälin muita lapsia joilla oli niin huonot vanhemmat.

En. Mulla oli vajaa 1,5 vuotta nuorempi veli, jonka kanssa leikittiin. Lisäksi kävin seurakunnan päiväkerhossa pari kertaa viikossa. Samanikäiset serkut oli päiväkodissa ja se kuulosti jotenkin typerältä päiväunineen ja ikäryhmineen. Mun lapsuuden luokkakavereista aika harva taisi olla päiväkodissa. Monen perheellä oli maatila, joten vanhemmat olivat kotona töissä, jotkut taisivat olla perhepäivähoidossa, parhaan kaverin vanhempi oli sairaseläkkeellä.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:09"]En halunnut. Mummoni oli pph ja olemme vieläkin hyviä ystäviä hoitokavereiden kanssa. Viisikymppisinä.
[/quote]
Miten on mahdollista? Ekat pph:t aloitti Suomessa 70-luvun alussa. Eli me ekat hoitolapset ollaan nyt nelikymppisiä, ei viisi.

En ollut, enkä olisi halunnut olla. Olin kotona äidin ja sisaruksen kanssa. Olin vuoden eskarissa, enkä pitänyt siitä. Silti tulevat omat lapset varmaan menevät aika aikaisin päiväkotiin, jos molemmilla vanhemmilla ura sellaisessa vaiheessa.

Tavallaan olisi ollut kiva päästä päiväkotiin, olisi saanut enemmän leikkikavereita. Maatilan omistajien tyttärenä olin äitin kanssa kotona, tosin siitä ajasta en kyllä muista yhtään mitään. Perheemme on kyllä edelleen erityisen tiivis ja syynä pidän juuri sitä, ettei päiväkotiin viety ja vietettiin kaikki aika yhdessä. No hard feelings, rakastan vanhempiani nykyään enemmän kuin koskaan.

Olisin tahtonut päiväkotiin, kun olin 4 v. Huomasin, että miten mukavaa oli käydä kerhossa kerran viikossa, mutta se aika tuntui loppuvan aina kesken. Tiesin, että päiväkodisas ollaan paljon enemmän, mutta sen sijaan jouduin oleman kotona pikkuveljen kanssa, kun äiti hoiti meitä. Pelkäsin jääväni jostain paitsi ja niin jäinkin. Sosiaaliset taidot jäivät kehittymättä. Toisilla oli esikouluun mennessä mielestäni pitkä etumatka, kaverit valmiina päinväkodista asti ja eivät sitten huolineet mukaan leikkeihinsä omituista, joka ei jo osannut heidän sääntöjään, hierarkiaansa jne. Olin älykäs lapsi. Kuinka moni ajattelee 4 v näin syvällisiä?

En ole koskaan osannut haluta, kun en tiedä millaisia kokemuksia olisin sieltä saanut. Välillä vain tuli ulkopuolinen olo, kun kaikki muut puhuivat aina päiväkodista ja ihmettelivät, kun minä en ollut koskaan käynyt siellä.

En olisi halunnut. Pieni kylä, kaikki tunsivat toisensa, metsää missä mellastaa ja vapaasti sai mennä missä huvitti ja minuahan huvitti. Aina kuitenkin niin että joku aikuinen oli huutoetäisyyden päässä, ei kyllä koskaan ollut tarvetta aikuista huutaa. Välillä vaeltelin yksin, varsinkin metsässä ja välillä pyörittiin puolen kylän lasten kanssa jossain.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:17"]Olin lapsuusajan hoidossa mummilla. Hänen kanssaan kehityimme todella läheisiksi ja olen siitä erittäin kiitollinen. Nykyäänkin elämässä menee hyvin. Vedän 40 hengen tiimiä keskikokoisessa organisaatiossa. En voi mikään hirveä sosiaalinen urpo olla, koska työkaverini valitsivat minut tähän tehtävään ;) En koskaan kaivannut/ole kaivannut päiväkotiin. Viihdyin hyvin mummin kanssa ja myöhemmin sain sitten kavereita koulusta. Olen aina halunnut tutustua paljon uusiin ihmisiin ja menin joka kesä yksin leireille, jotta oppisin tuntemaan enemmän ihmisiä. Suoritin myös riparin toisessa maakunnassa, jotta saisin uusia tuttavuuksia. Enpähän ainakaan jämähtänyt liiaksi samoihin ympyröihin.
[/quote]

Tämän luettuani aloin epäillä, että olen vain oikeasti ihmiskammoinen, eikä se johdu "päiväkodittomuudestani"...

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:17"]Olin lapsuusajan hoidossa mummilla. Hänen kanssaan kehityimme todella läheisiksi ja olen siitä erittäin kiitollinen. Nykyäänkin elämässä menee hyvin. Vedän 40 hengen tiimiä keskikokoisessa organisaatiossa. En voi mikään hirveä sosiaalinen urpo olla, koska työkaverini valitsivat minut tähän tehtävään ;) En koskaan kaivannut/ole kaivannut päiväkotiin. Viihdyin hyvin mummin kanssa ja myöhemmin sain sitten kavereita koulusta. Olen aina halunnut tutustua paljon uusiin ihmisiin ja menin joka kesä yksin leireille, jotta oppisin tuntemaan enemmän ihmisiä. Suoritin myös riparin toisessa maakunnassa, jotta saisin uusia tuttavuuksia. Enpähän ainakaan jämähtänyt liiaksi samoihin ympyröihin. [/quote] Tämän luettuani aloin epäillä, että olen vain oikeasti ihmiskammoinen, eikä se johdu "päiväkodittomuudestani"...

[/quote]

Minäkin luulen, ettei päiväkodittomuus tee kenestäkään introverttia tai omissa oloissa viihtyvää. Kyse lienee temperamentista ja tällainen ihminen viihtyisi itsekseen vaikka olisikin ollut päiväkodissa. Toki sosiaalisia taitoja pitäisi päästä harjoittelemaan, jotta oppisi olemaan muiden kanssa. Onko päiväkoti sitten paras paikka introvertille oppia sosiaalisia taitoja? Enpä osaa sanoa. Jotain altistusta muiden lasten seuralle kyllä pitäisi olla.

Olin tyytyväinen, että sain olla kotona. Pari kertaa viikossa kävin kuitenkin seurakunnan kerhossa, mikä oli hyvä juttu.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:17"]Olin lapsuusajan hoidossa mummilla. Hänen kanssaan kehityimme todella läheisiksi ja olen siitä erittäin kiitollinen. Nykyäänkin elämässä menee hyvin. Vedän 40 hengen tiimiä keskikokoisessa organisaatiossa. En voi mikään hirveä sosiaalinen urpo olla, koska työkaverini valitsivat minut tähän tehtävään ;) En koskaan kaivannut/ole kaivannut päiväkotiin. Viihdyin hyvin mummin kanssa ja myöhemmin sain sitten kavereita koulusta. Olen aina halunnut tutustua paljon uusiin ihmisiin ja menin joka kesä yksin leireille, jotta oppisin tuntemaan enemmän ihmisiä. Suoritin myös riparin toisessa maakunnassa, jotta saisin uusia tuttavuuksia. Enpähän ainakaan jämähtänyt liiaksi samoihin ympyröihin. [/quote] Tämän luettuani aloin epäillä, että olen vain oikeasti ihmiskammoinen, eikä se johdu "päiväkodittomuudestani"...

[/quote]

Veikkaan kanssa, että päiväkodissa on helpompi harjoitella sosiaalisia taitoja, mutta tietysti, jos on kovin introvertti, niin kokemushan saattaa olla ennemmin ahdistava. Itse olisin varmasti pärjännyt oikein hyvin päiväkodissakin. En ole koskaan ollut ihmisriippuvainen, joten viihdyn hyvin yksin ja yhdessä :) Kaikkea hyvää sinulle!

Olin kotona ainoana lapsena. Kavereita riitti samalla asuinalueella. Kävin seurakunnan kerhossa muistaakseni viikottain pari kertaa. En ole kokenut kotona oloa negatiivisesti, edelleen olen sosiaalinen ihminen, ja kavereita tapasin, kun pääsivät tarhasta. Synnyin 60-luvulla.

Olin perhepäivähoitajalla, joka oli kyllä rakas, mutta päivät oli aika tylsiä kun ei ollut ikäisiä kavereita. Olisin halunnut olla päiväkodissa, siellä oli hienoja leluja, vesileikkipaikkakin. (Pikkusisko oli päiväkodissa, pääsin silloin näkemään) Koulussa moni tunsi toisensa päivökodista, minä vain pari kaveria jotka päätyivät toiselle luokalle. Sekin harmitti, tunsin olevani ulkopuolinen ja vähän tyhmempi,kun en ollut niissä jutuissa mukana.

En olisi halunnut olla. Olen syntynyt 1965, elin lapsuuteni maalla. Oli sisareita ja naapurin saman- ja eri-ikäisiä lapsia, serkkuja jne leikikavereina. Silloin elettiin varmaan vielä niin yhteisöllistä elämää. Tosin toisten kanssa enemmän toisten vähemmän. Elämä maasuedulla lapsena on ollut lisäksi niin rikasta (siis minulle): luonto eläimineen ja kaikkineen. Sai olla villi ja vapaa, muttei kuitenkaan vapaankasvatuksen lapsi, vaan aikuinen oli ainakin minulle terveellä tavalla auktoriteetti, jota kunnioitettiin. Olisin varmaan kokenut päiväkotiympäristön rajoittavana jne. Koulussa tähän ehti tottumaan