Joidenkin pikkulasten kehuminen kauniiksi/komeiksi muiden pikkulasten kuullen, onko fiksua?
Mietin jos jotkut aina saavat näitä kehuja ja muut jäävät ilman, onko se fiksua pikkulasten maailmassa? ... eikö siinä pienestä asti luoda eriarvoisuusasetelmaa ja erilaisia mahdollisuuksia hyvän itsetunnon muodostumiseen? ... Kyllä sen pikkulapsikin huomaa, jos häntä ei koskaan kehuta kauniiksi mutta jotain toista aina kehutaan.
Kommentit (25)
Ainakin itse muistan ihan päiväkotiajoilta tiedostaneeni, ketkä lapsista olivat hoitajien mielestä söpöjä, hauskoja, jne. Kyllä tollaset vaikuttaa siihen, miten lapsi ja myöhemmin isompi ihminen kokee asemansa yhteisössä.
Taas näitä ihmisiä keillä on joku pakonmainen tarve lässyttää muiden ulkonäöstä. Ei ole fiksua.
Millaisessa maailmassa ap on oikein elänyt, jos siinä lapsia kehutaan kauniiksi?
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa maailmassa ap on oikein elänyt, jos siinä lapsia kehutaan kauniiksi?
Mun lapsia on kehuttu muutamaankin otteeseen esim. kaupassa ja kerran kadulla kävellessä joku nainen totesi esikoisestani, että onpa hän viehkeä. Yhtenä kertana buffassa tuli taas joku tuntematon sanomaan, että onpa sulla ihanat lapset. Ovat kyllä ihania ja kauniita
Kyllähän ne muistaa vielä aikuisenakin. Silkkaa ilkeyttä aikuisilta.
Eli parempi kun ketään ei kehuta ikinä mistään? Yhtä inhottavaa se on jos koskaan ei sanota fiksuksi, taitavaksi jossain tms.
Katariina suurikin tiedosti olevansa ruma. Siksipä hän kohdistikin tarmonsa hyödyntämään omia vahvuuksiaan.
Ei se oikein fiksua ole. Mieluummin sanoo lapsia ihaniksi, kuin kauniiksi tai komeiksi.
Ketään ei saa ikinä koskaan konsaan kehua tai kiittää kun aina löytyy viimeistään Afrikasta joku, jolla ei ole sitä samaa.
Mites myöhemmin? Mua, nelikymppistä kehutaan vähän väliä töissä kauniiksi, työkavereita ei. Ja ihan julkishallinnossa vain ollaan. Miksi ihmiset tekee tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa maailmassa ap on oikein elänyt, jos siinä lapsia kehutaan kauniiksi?
Mun lapsia on kehuttu muutamaankin otteeseen esim. kaupassa ja kerran kadulla kävellessä joku nainen totesi esikoisestani, että onpa hän viehkeä. Yhtenä kertana buffassa tuli taas joku tuntematon sanomaan, että onpa sulla ihanat lapset. Ovat kyllä ihania ja kauniita <3
Olen nähnyt. Susirumia ovat. Älä valehtele täällä. Aiheeseen muuten: kyllä se on jo pienestä asti hyvä tietää, jos on ruma. Ei se tosiasia siitä miksikään muutu. Kannustaa käymään kouluja, jos haluaa hyvän elämän saada, kun ei voi ulkonäöllä edetä.
Itse saatan sanoa sisarusteni lapsilaumaa (siis kaikkia lapsia) kollektiivisesti "söpöliineiksi" tms jos ovat lähdössä naamiaisiin, kehun kaikkia "kauniiksi prinsessoiksi" tms, mutta en koskaan toisten kuullen kehu vain yhden ulkonäköä. Muistan myös omasta lapsuudestani hyvin tarkasti ne serkkuni kehut ja varsinkin ulkonäön vertailun.
Meidän lasta kehutaan aina ulkonäön takia. Hän on nepsylapsi ja minusta tuntuu pahalta kun kehuja satelee vain ulkonäöstä mutta ei ikinä muusta…
Mua ei haitannut ainakaan jos jotakuta muuta lasta sanottiinkin söpöksi ja mua ei. Mulla oli lapsena jo tavoitteena olla ennemmin taitava ja fiksu kuin nätti. Olen kyllä myös hyvin pienestä tiedostanut olevani tavallisen näköinen ja siihen tyytynyt. Ei se totuus siitä tosiaan muutu.
Ja mielestäni on paljon kaameampaa kun lapsia kehutaan asioissa, joissa ei ole oikeasti kehuttavaa. Esimerkiksi epämusikaalista kehutaan taitavaksi laulajaksi tms. Ehkä sillä kauniilla lapsella ei ole muuta kuin ulkonäkö. Jos siitä ei kehuta niin ei välttämättä mistään.
Ala asteella yks miesope kutsui yhen tosi laihan tytön luokan eteen ja kehui hänen vartaloaan ja haukkui meitä muita. Omasta mielestäni tuo tyttö ei ollut mikään nätti mutta miehiin jostakin syystä on vedonnut. Todella ahdistava tapahtuma oli koko luokalle.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasta kehutaan aina ulkonäön takia. Hän on nepsylapsi ja minusta tuntuu pahalta kun kehuja satelee vain ulkonäöstä mutta ei ikinä muusta…
Se on se, mikä jää mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Eli parempi kun ketään ei kehuta ikinä mistään? Yhtä inhottavaa se on jos koskaan ei sanota fiksuksi, taitavaksi jossain tms.
Mielestäni kaikkia lapsia pitäisi kehua kauniiksi. On tärkeää lapsen itsetunnolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa maailmassa ap on oikein elänyt, jos siinä lapsia kehutaan kauniiksi?
Mun lapsia on kehuttu muutamaankin otteeseen esim. kaupassa ja kerran kadulla kävellessä joku nainen totesi esikoisestani, että onpa hän viehkeä. Yhtenä kertana buffassa tuli taas joku tuntematon sanomaan, että onpa sulla ihanat lapset. Ovat kyllä ihania ja kauniita <3
Olen nähnyt. Susirumia ovat. Älä valehtele täällä. Aiheeseen muuten: kyllä se on jo pienestä asti hyvä tietää, jos on ruma. Ei se tosiasia siitä miksikään muutu. Kannustaa käymään kouluja, jos haluaa hyvän elämän saada, kun ei voi ulkonäöllä edetä.
No ei lapsesta asti koettu huonommuudentunne kyllä opinnoissakaan mitenkään auta. Paremmin niillä opinnoissakin menee, jotka kokevat olevansa arvokkaita ja ovat iloisia ja tasapainoisia.
Joo, pikkulapsia kehutaan jatkuvasti komeiksi. Ei kun miten se meni...