Joidenkin pikkulasten kehuminen kauniiksi/komeiksi muiden pikkulasten kuullen, onko fiksua?

Vierailija kirjoitti:

Mua ei haitannut ainakaan jos jotakuta muuta lasta sanottiinkin söpöksi ja mua ei. Mulla oli lapsena jo tavoitteena olla ennemmin taitava ja fiksu kuin nätti. Olen kyllä myös hyvin pienestä tiedostanut olevani tavallisen näköinen ja siihen tyytynyt. Ei se totuus siitä tosiaan muutu.

Ja mielestäni on paljon kaameampaa kun lapsia kehutaan asioissa, joissa ei ole oikeasti kehuttavaa. Esimerkiksi epämusikaalista kehutaan taitavaksi laulajaksi tms. Ehkä sillä kauniilla lapsella ei ole muuta kuin ulkonäkö. Jos siitä ei kehuta niin ei välttämättä mistään.

Kyllä se moniin muihin kumminkin vaikuttaa. Useimmilla lapsilla ei ole vielä samanlaista kykyä kuin aikuisilla käsitellä tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se oikein fiksua ole. Mieluummin sanoo lapsia ihaniksi, kuin kauniiksi tai komeiksi.

Tämä.

Kyllähän sen huomas kuka oli opettajan suosikki luokassa. Tiedä sitten minkälaisten ominaisuuksien takia.

Itse en kyllä kommentoisi kenenkään ulkonäköä. Miksi muka pitäisi? Parempi on kehua luonnetta ja tekoja, sanoa että oletpa hyvä vaikka laulamaan tms. Tai että oletpa auttavainen. Tokihan lapsia pitää kannustaa ja kehua, ainakin omia. Mutta ulkonäön korostaminen ei ole hyvästä todellakaan. Eikä myöskään se että lapsen kuullen esim. Puhuu omasta ulkonäöstään negatiivisesti tai kommentoi muiden ulkonäköä.

Kaunis ja komea eivät ole mitään lasten kehumisen ilmaisuja. Aikuisen kohdalla nuo ymmärtää.

Lapsi on soma, söpö, nätti , sievä jne...

Kyllähän nyt lapsiakin kehutaan kauniiksi ja komeiksi, siis niitä joitain ainakin. "Voi mikä kaunis neiti täällä" tai komea herra, komistus, kaunotar, sanat nätti ja sievä ajavat täysin samaa asiaa kuin kaunis.