Miksi KonMaria pidetään tuhlaamisena ja epäekologisena?
Kommentit (34)
Mari ei kerro erikseen, että itselle tarpeettoman tavaran voi kierrättää. Jokainen suomalainen tietää, että kierrättäminen on hyvä vaihtoehto roskiin viemiselle.
Minulta meni maku konmarittamiseen, kun hän alkoi suunnitella ja myydä ihmisille "iloa tuottavia" tavaroita. Eli krääsän kerryttämistä hänen tapaansa.
Koko ajatuksen alkuperähän oli saada koti näyttämään samalta kuin sisustuslehdissä. Ne taas eivät ole mitään ekoajattelun kulmakiviä.
- suurin syy on se, että koko kirjaa ei ole edes luettu vaan on luettu netistä, että kaikki tavarat pitää hävittää ja ostaa tilalle uusia ja kivoja
- käyttötavaroiden hävittämistä pidetään silkkana hulluutena vaikka niitä pyyhkeitä ja pussilakanoita olisi sinkkutaloudessa 50 kpl
- kirjassa ei ole puhuttu kierrättämisestä, vaan tavarat on kehotettu heittämään pois. Tämä kääntyy ihmisten mielessä muotoon: heitä ROSKIIN
Vierailija kirjoitti:
Mari ei kerro erikseen, että itselle tarpeettoman tavaran voi kierrättää. Jokainen suomalainen tietää, että kierrättäminen on hyvä vaihtoehto roskiin viemiselle.
Minulta meni maku konmarittamiseen, kun hän alkoi suunnitella ja myydä ihmisille "iloa tuottavia" tavaroita. Eli krääsän kerryttämistä hänen tapaansa.
Ahaa, siis kirjassa ei puhuta kierrättämisestä mitään? En oo lukenut kirjaa, osaan ihan ominpäinkin luopua, tai olla yleensä keräämättä turhaa roinaa. Mutta jos se kirjoittaja on nyt ruvennut kaupitteleen krääsää niin mikä logiikka tuon toiminnan ja kirjan kehotuksen välillä oikein on??
Aika usein tavarat , jotka ei tuota iloa on sellaisia, joita kukaan muukaan ei voi käyttää eli roskaa. Sitten ne on vain sen nurkissa jolle työnsit ne.
Vierailija kirjoitti:
Mari ei kerro erikseen, että itselle tarpeettoman tavaran voi kierrättää. Jokainen suomalainen tietää, että kierrättäminen on hyvä vaihtoehto roskiin viemiselle.
Minulta meni maku konmarittamiseen, kun hän alkoi suunnitella ja myydä ihmisille "iloa tuottavia" tavaroita. Eli krääsän kerryttämistä hänen tapaansa.
Tämä on yleinen harhaluulo, että KonMari käskee heittämään roskiin asioita. Kyseessä on käännösvirhe; Japanissa roskien lajittelu on todella tarkkaa puuhaa. Siellä ei tule kuuloonkaan, että kaikki paperisilpusta vanhaan polkupyörään viskataan lähimpään molkkiin.
Mutta tuo roinan myyminen oli mielestäni vähän typerä ratkaisu. Vesitti koko KonMarin idean.
Vierailija kirjoitti:
- suurin syy on se, että koko kirjaa ei ole edes luettu vaan on luettu netistä, että kaikki tavarat pitää hävittää ja ostaa tilalle uusia ja kivoja
- käyttötavaroiden hävittämistä pidetään silkkana hulluutena vaikka niitä pyyhkeitä ja pussilakanoita olisi sinkkutaloudessa 50 kpl
- kirjassa ei ole puhuttu kierrättämisestä, vaan tavarat on kehotettu heittämään pois. Tämä kääntyy ihmisten mielessä muotoon: heitä ROSKIIN
Siitä on jo tovi kun luin kirjan, mutta mikäli muistan oikein, siinä oikein painotetaan, että pois heitettävää tavaraa ei saa tarjota läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- suurin syy on se, että koko kirjaa ei ole edes luettu vaan on luettu netistä, että kaikki tavarat pitää hävittää ja ostaa tilalle uusia ja kivoja
- käyttötavaroiden hävittämistä pidetään silkkana hulluutena vaikka niitä pyyhkeitä ja pussilakanoita olisi sinkkutaloudessa 50 kpl
- kirjassa ei ole puhuttu kierrättämisestä, vaan tavarat on kehotettu heittämään pois. Tämä kääntyy ihmisten mielessä muotoon: heitä ROSKIIN
Siitä on jo tovi kun luin kirjan, mutta mikäli muistan oikein, siinä oikein painotetaan, että pois heitettävää tavaraa ei saa tarjota läheisille.
Kuinka innolla otat vastaasi mummon alibi lehdet ja keinokukat?
Kirjassa ei puhuta kierrättämisestä tai mitä poislaitettaville tavaroille tapahtuu. Käsittääkseni johtuu siitä, että eri maissa on eri tavat ja logistiikat, miten asia toteutuu. KonMarin Japanissa on eri systeemit kuin Suomessa taikka Jenkeissä. (Muutenkin Japanissa on eri säilytystavat ja eri kokoiset asumistilat kuin Suomessa)
Jossain vaiheessa lukutoukat kauhistelivat, että "kirjat pitää heittää pois", koska KonMari kyseenalaistaa paljonko kirjat saavat viedä tilaa. Vaikka kyse on enemmän siitä, pitääkö kirjoja sen takia että niistä saa iloa vai vaan sen takia että ne on joskus hankittu/saatu.
Tykkään KonMarin perusideasta, mutta minustakin ne krääsä ovat turhaa - ainakin säilytysratkaisuja lukuunottamatta. No, kun ei tuota iloa minulle, niin olenpahan ostamatta. Sekin on ihan KonMarin filosofian mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- suurin syy on se, että koko kirjaa ei ole edes luettu vaan on luettu netistä, että kaikki tavarat pitää hävittää ja ostaa tilalle uusia ja kivoja
- käyttötavaroiden hävittämistä pidetään silkkana hulluutena vaikka niitä pyyhkeitä ja pussilakanoita olisi sinkkutaloudessa 50 kpl
- kirjassa ei ole puhuttu kierrättämisestä, vaan tavarat on kehotettu heittämään pois. Tämä kääntyy ihmisten mielessä muotoon: heitä ROSKIIN
Siitä on jo tovi kun luin kirjan, mutta mikäli muistan oikein, siinä oikein painotetaan, että pois heitettävää tavaraa ei saa tarjota läheisille.
Yleensähän nämä kai päätyy vanhemmille, joilla on sitten jäämistössä tarjolla sama roska toiseen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- suurin syy on se, että koko kirjaa ei ole edes luettu vaan on luettu netistä, että kaikki tavarat pitää hävittää ja ostaa tilalle uusia ja kivoja
- käyttötavaroiden hävittämistä pidetään silkkana hulluutena vaikka niitä pyyhkeitä ja pussilakanoita olisi sinkkutaloudessa 50 kpl
- kirjassa ei ole puhuttu kierrättämisestä, vaan tavarat on kehotettu heittämään pois. Tämä kääntyy ihmisten mielessä muotoon: heitä ROSKIIN
Siitä on jo tovi kun luin kirjan, mutta mikäli muistan oikein, siinä oikein painotetaan, että pois heitettävää tavaraa ei saa tarjota läheisille.
Kuinka innolla otat vastaasi mummon alibi lehdet ja keinokukat?
Poisheitettävien antaminen läheiselle on vain roskien siirtämistä, ja harva haluaa toisen vanhoja kamoja joista ei ole itselle hyötyä tai iloa. Jotkut vaan ovat liian kohteliaita torjumaan.
Toisaalta, läheiselle ei kannata antaa jos tavaroiden mukana on esimerkiksi lahjaksi saatuja esineitä tai vaatteita, ettei tarvitse miettiä kelle tulee paha mieli kun ei kelpaa.
Itselläni on tuo kirja, ja olen sen lukenut. En vieläkään täysin ymmärrä mitä tarkoitetaan sillä, että joku esine tuottaa iloa. Ja jos se ei tuota iloa, siitä pitäisi luopua. Mainitsen vain esimerkkinä, että kun joskus olen pakannut jotain ikävältä tuntuvia vanhoja vaatteita tai verhoja ja laittanut ne säilytykseen, ovat ne vuoden tai parin päästä "löydettyinä" taas iloa tuottavia. Ei tietenkään kaikki, mutta mielestäni siinä saa samanlaisia elämyksiä kuin shoppaillessa.
Olisiko syynä osaltaan myös se, että Konmarista innostuivat sellaisetkin ihmiset, joille tavara ja sen hankkiminen on ongelma? Kun ensin karsit pois ne kaikki tavarat, jotka eivät tuota iloa, ja pian tajuatkin, että hei, mähän voin ostaa tilalle uusia "iloa tuottavia". Olen huomannut tämän tavaran ympärillä pyörivän rumban myös sellaisilla ihmisillä, jotka ovat omaksuneet ns. minimalismin.
Vierailija kirjoitti:
Mari ei kerro erikseen, että itselle tarpeettoman tavaran voi kierrättää. Jokainen suomalainen tietää, että kierrättäminen on hyvä vaihtoehto roskiin viemiselle.
Minulta meni maku konmarittamiseen, kun hän alkoi suunnitella ja myydä ihmisille "iloa tuottavia" tavaroita. Eli krääsän kerryttämistä hänen tapaansa.
Ei kerro erikseen joo, ohjeistaa jätesäkittämään ja viemään roskikseen.
Minulla jäi kirja kesken siinä kohtaa, kun käski heittämään kaikki kirjeet roskiin. (olen itse sen verran vanha, että minulla on nuoruudessa ollut kirjeenvaihtokavereita ja olen myöhemminkin kirjoitellut veljeni kanssa).
Mutta sinänsä minusta on vilpittömästi hieno juttu, että Mari Kondo on onnistunut hyödyntämään ja kääntämään pakkoneuroosinsa voitokseen. Ja vielä niin, että siitä on muillekin hyötyä, vaikka ihan kaikille se ei oikotie onneen olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari ei kerro erikseen, että itselle tarpeettoman tavaran voi kierrättää. Jokainen suomalainen tietää, että kierrättäminen on hyvä vaihtoehto roskiin viemiselle.
Minulta meni maku konmarittamiseen, kun hän alkoi suunnitella ja myydä ihmisille "iloa tuottavia" tavaroita. Eli krääsän kerryttämistä hänen tapaansa.
Ei kerro erikseen joo, ohjeistaa jätesäkittämään ja viemään roskikseen.
Minulla jäi kirja kesken siinä kohtaa, kun käski heittämään kaikki kirjeet roskiin. (olen itse sen verran vanha, että minulla on nuoruudessa ollut kirjeenvaihtokavereita ja olen myöhemminkin kirjoitellut veljeni kanssa).
Mutta sinänsä minusta on vilpittömästi hieno juttu, että Mari Kondo on onnistunut hyödyntämään ja kääntämään pakkoneuroosinsa voitokseen. Ja vielä niin, että siitä on muillekin hyötyä, vaikka ihan kaikille se ei oikotie onneen olekaan.
Ei edes käskenyt! Mistä oikein keksitte näitä?
"Tästä syystä suosittelen heittämään pois kaiken, mikä ei kuulu seuraaviin kolmeen ryhmään: parhaillaan käytettävät, tilapäisesti tarpeelliset ja pysyvästi säilytettävät.
Täsmennyksen vuoksi: en tarkoita tässä vanhojen rakkauskirjeiden ja päiväkirjojen kaltaisia papereita, joilla on tunnearvoa."
Suora lainaus kirjasta.
Ihmiset on ymmärtänyt KonMarin ihan väärin.
Se on monelle tekosyy heittää koko ajan tavaraa menemään ja hankkia uutta. SE ei ollut metodin alkuperäinen tarkoitus.
Vaan esim. se, että jos olet nukkunut rumissa, kumminkaiman ostamissa pussilakanoissa 10 vuotta niin voit ostaa mieluisat itsellesi. Mutta sitten käytät niitä mieluisia kunnes ne repeää, eikä niin, että kuukauden päästä löytyy taas jotkut vielä kivemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mari ei kerro erikseen, että itselle tarpeettoman tavaran voi kierrättää. Jokainen suomalainen tietää, että kierrättäminen on hyvä vaihtoehto roskiin viemiselle.
Minulta meni maku konmarittamiseen, kun hän alkoi suunnitella ja myydä ihmisille "iloa tuottavia" tavaroita. Eli krääsän kerryttämistä hänen tapaansa.
Ei kerro erikseen joo, ohjeistaa jätesäkittämään ja viemään roskikseen.
Minulla jäi kirja kesken siinä kohtaa, kun käski heittämään kaikki kirjeet roskiin. (olen itse sen verran vanha, että minulla on nuoruudessa ollut kirjeenvaihtokavereita ja olen myöhemminkin kirjoitellut veljeni kanssa).
Mutta sinänsä minusta on vilpittömästi hieno juttu, että Mari Kondo on onnistunut hyödyntämään ja kääntämään pakkoneuroosinsa voitokseen. Ja vielä niin, että siitä on muillekin hyötyä, vaikka ihan kaikille se ei oikotie onneen olekaan.
Jos kirjeet tuvat sinulle iloa tietysti pidät ne. Ongelma ratkaistu! Jos kirjat tuovat iloa pidätte ne toinen ongelma ratkaistu! Jos verhot tuvat iloa kun otat ne vuoden päästä kaapista pidät ne. Kolmas ongelma ratkaistu!
Japanissa asuneena voin kertoa, että siellä on kierrätysaaemua joihin viedään jätesäkkeihin pakatut "hyvät" tavarat, asemat lajittelevat ne ja myyvät tarvitsijoille. Itse olen koko ajan ajatellut että Konmari kirjassa viedään säkit tällaiseen keskukseen eikä roskiin, sillä lajittelemattomista roskista voi joillakin alueilla saada sakkoja.
Vierailija kirjoitti:
Mari ei kerro erikseen, että itselle tarpeettoman tavaran voi kierrättää. Jokainen suomalainen tietää, että kierrättäminen on hyvä vaihtoehto roskiin viemiselle.
Minulta meni maku konmarittamiseen, kun hän alkoi suunnitella ja myydä ihmisille "iloa tuottavia" tavaroita. Eli krääsän kerryttämistä hänen tapaansa.
Jep. Ensin käskee heittämään tavarat roskiin ja sitten haluaa itse myymänsä tavarat roskiin heitettyjen tilalle :D
Ymmärrän kyllä kierrättämisen silloin, kun tavara on vielä käyttökelpoista ja uudelle omistajalle tarpeellista ja mieluisaa. Esim. huonekalujen lahjoittaminen uuteen kotiin muuttajalle.
Mitä taas en ymmärrä, on tavaran siirtäminen toiseen kotiin "lahjana" silloin, kun ei itse kehtaa heittää pois.
Miten niin?