Lue keskustelun säännöt.
Miksi miesten on vaikea selvinpäin puhua tunteista
02.12.2021 |
Mun tekis niin mieli loukata miesystävää syvästi. Oon aika usein sanonut, että on rakas jne johon joskus toteaa jotain mumisten ja joskus ei mitään. Noh, mitäs sit ku saa pari olutta, sitten kyllä kertoo hyvinkin avoimesti tunteistaan ja kuinka rakastaa jne.
Mua nyt jotenkin suunnattomasti ärsyttää tää tilanne. Ja teoista tiedän, että rakastaa mutta miksi oi miksi haluan sen myös kuulla selvinpäin.
Kommentit (37)
Jos sanoo rakastavansa, niin eihän se ole tunteista puhumista. Se on vain päälle liimattua pinnallista shaibaa. Voin puhua tunteistani, mutta en siten, kuin elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tunteista pitäisi puhua selvin päin?
Ja, on naisillakin tunteet.
Alkoholilla mies pääsee yhteyteen feminiinisen puolensa kanssa ja silloin tulee puhuttua tunteistakin. On se melkoista taikajuomaa.
Suomalaisilla miehillä on jonkin verran itsesuojeluvaistoa eivätkä puhu tunteistaan partnerille. Ne tunteet kun on aina väärin ja huonoja tavalla tai toisella.
Kännissä tapahtuu erehdyksiä ja tulee avauduttua....
Minunkin ex joskus kännissä luritteli, miten olen ihmeellinen ja hän rakastaa minua enemmän kuin mitään. Pari kertaa muisteli sitten selvänä puheitaan ja veisteli, että ei hän kyllä koskaan selvinpäin kummemmin rakastanutkaan saati pitänyt ihmeellisenä…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännissä tunteet roihahtaa ihanasti!
En minäkään ole hyvä puhumaan tunteistani selvinpäin, vaikka olen nainen. Eikös tämä ole aika suomalainen ominaisuus? Siis esimerkiksi keski-Euroopassa ihmiset on paljon avoimempia paljastamaan tunteitaan, myös negatiivisia. Suomalaiset on enimmäkseen nössöjä, meistähän puhutaankin maailmalla ujona introvertti-kansana. Miehillä vaan kaikki ääripäät aina korostuu enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on päinvastaisia kokemuksia. Kova on nyhtäminen, että saisi suominaisesta mitään tunteen ilmaisua irti.
Tämä on ihan totta... Naiset valittavat kuinka ei löydy sosiaalista, keskustelutaitoista miestä joka uskaltaa puhua kaikesta. Mutta miehenä päällimmäisenä jää mieleen naisista äärimmäinen passiivisuus hyvin monessa asiassa. Mikä lie syy sisäänpäin lämpiämiselle.
Varsin monelta mieheltä puuttuu malli lapsuuden perheestä ja lähipiiristä. Valitettavasti Suomessa on vieläkin vallalla asenne, että mies ei saa olla herkkä tai tunteellinen, vaan karski, joka vain puree hampaat yhteen ja heiluttaa nyrkkiään, jossa usein on vielä puukko. Vain kännipäissään miehet pystyvät avautumaan. Yksi asia minua on ihmetyttänyt vuosikausia: kun naiset ja miehet ovat seurustelleet ja pariutuneet, niin ovatko ne miehet olleet silloinkin tuppisuita, vai ovatko he morsmaikulleen osanneet jopa sanoa rakastavansa tätä? Ja kun pappi on sanonut aamenensa, niin kaikki hempeät sanat heitetään romukoppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä.
Tämä. Minulla on elämäni aikana ollut paljon kavereina miehiä. On korkeasti koulutettuja, duunareita, varakkaita bisnesmiehiä. Ihan samalla tavalla he ovat puhuneet kaikesta, myös tunteista, kuin naisetkin ja ihan selvinpäin. Kyse on yksilön kyvyistä, ei sukupuolesta.
-nainen-
Rakastakaa, ei sanoin ja kielin, vaan teossa ja totuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän naiset osaa kuunnella kiihtymättä ja loukkaantumatta. Keskustele siinä sitten.
Kolme kertaa minut on ghostattu aivan totaalisesti kun puhunut avoimesti tunteistani naisen kanssa jota tapaillut muuten onnistuneesti esim. pari kuukautta.
Vaikka miten esittävät että ihanaa kun toinen puhuu tunteista, niin joku siinä silti kytkee näiden aivoissa päälle jonkun primitiivireaktion että se on jokin heikkous.
En enää puhu mitään rehellisesti itsestäni yhdellekään naiselle, miespuolisten kavereiden kanssa voi sitten ruotia asioita syvemmin.
Itse olen kokenut, että mies kyllä puhuu tunteista, jos ne oikeasti on vahvat. Moni mies vain ottaa jonkun naisen, vaikka niitä tunteita ei kovin ole. Pitää vain joku saada.
Todella rakastunut mies haluaa sanoa tunteet ja varmasti myös kosii jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Varsin monelta mieheltä puuttuu malli lapsuuden perheestä ja lähipiiristä. Valitettavasti Suomessa on vieläkin vallalla asenne, että mies ei saa olla herkkä tai tunteellinen, vaan karski, joka vain puree hampaat yhteen ja heiluttaa nyrkkiään, jossa usein on vielä puukko. Vain kännipäissään miehet pystyvät avautumaan. Yksi asia minua on ihmetyttänyt vuosikausia: kun naiset ja miehet ovat seurustelleet ja pariutuneet, niin ovatko ne miehet olleet silloinkin tuppisuita, vai ovatko he morsmaikulleen osanneet jopa sanoa rakastavansa tätä? Ja kun pappi on sanonut aamenensa, niin kaikki hempeät sanat heitetään romukoppaan.
Kyseessä on lähinnä kulttuurijuttu. Koskee molempia sukupuolia. Jos katsotte vaikka latinonaisia niin ne on todella paljon tunteellisimpia kuin suomalaiset naiset, niin hyvässä kuin pahassa. He ovat todella intohimoisia, mutta myös sitten tulisia ja vaativia. Ei minullekaan tyttölapsena opetettu kotona mitään tunteista puhumista saati niiden näyttämistä, olen joutunut itse yritysten ja erehdysten myötä opettelemaan sen taidon. Isäni oli tyypillinen suomalainen "ei puhu eikä pussaa" mies ja äitini oli nainen joka esitti ettei se haittaa häntä ollenkaan. Meillä ei perheessä puhuttu mistään, eikä osoitettu läheisyyttä ollenkaan. En muista koskaan nähneeni vanhempieni halaavan ja pussaavan, eikä meillä ole mitään halaamiskulttuuria edelleenkään.
Siksikö, että lehmät voisivat sitten juoruta miehen henkilökohtaiset asiat ympäri kylien, pitäjien ja kaupunkien - siis miksi miehen täytyisi olla idiootti ja lässyttää omat asiansa ja olla itse kuin lehmä?
Ei täydy eikä tarvitse, vaan miehen on oltava mies.