Kerro syitä miksi lapsia ei kannata tehdä.

Vapaa-ajan sumpliminen vuosien ajan. Kun lapset ovat pieniä, niin ei voi noin vain lähteä, vaan pitää sopia lastenhoidolliset kuviot.

Toinen on täälläkin mainittu vastuu ja murheet. Kyllähän sitä tulee mietittyä, että kuinka lapsi pärjää koulussa muiden kanssa ja murehtii mahdollisia vaaratilanteita yms. mitä lapsi voi kohdata.

Niin ja rahaa kuluu aika paljon enemmän ihan arjen pyörittämiseen kun on lapsia.

No onhan lapsista paljoin iloakin, mutta niin on iso vastuukin.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 14:19"]

Mun 21-vuotias lapseni ei pidä mitään yhteyttä enkä mä halua tekohengittää tätä suhdetta. Ihmettelen vaan välillä kummaa fiilistä. Mulla oli joskus lapsi, mutta nyt ei enää ole - kannattiko edes tehdä. Olihan se hauskaa, silloin kun lapsi asui kotona, mutta nyt yhteydenpidon kuihtuminen ahdistaa sen verran, etten ole varma, olisiko parempi jos ei lasta olisikaan.

[/quote]

Huh, no kai osaat arvostaa sitä, että lapsesi on kuitenkin elollinen olento -kokee onnea ja iloa (ainakin välillä)? Olet luonut elämän, joka ei ole osa sinua. Minun mielestä on kamalaa sanoa noin, niin kuin toisen elämällä ei olisi itseisarvoa, ja kun hän pidä sinuun yhteyttä, olisi yks ja sama jos ei olisi olemassa?

Toivon ettei ihan noin kuitenkaan tarkoittanut. Lapsesi on itsenäistymässä tällä hetkellä kodistaan, silloin yhteydenpito ei ole ensisijaisesti mielessä, vaan jonkinlaista murkkumaisuuttakin saattaa olla käytöksessä. Usko pois, noin on monissa muissakin perheissä, ja niissä vanhemmat pitävät "väkisin" itse yhteyttä, mutta lasten lähestyessä kolmeakymppiä tilanne alkaa muuttua ja lapsetkin alkavat pitää vastavuoroisesti yhteyttä. Kovasti tuomitset vielä kuitenkin niin nuoren lapsesi, jolla on tällä hetkellä mahdollisesti opintoja, töitä, omien ihmissuhteiden luontia jne. Harvalla ne aikuiset lapset viikottain soittelee -tai joillain edes kuukausittain. Se siinä pesästä lentämisessä osittain onkin tarkoitus.

[/quote]

Tuota, miksi elämällä olisi itseisarvo? Miksi uuden ihmiselämän luominen on hyvä asia?

[/quote]

Jos tunnustat oman oikeuden elää, niin joudut tunnustamaan myös toisen ihmisen oikeuden elää. Niin se vain on. Me elämme yhteyiskunnassa, jonka tekijöinä, toimijoina ja kohteina ovat ihmiset. Emme elä sosiaalista maailmaan esimerkiksi eläinten kanssa, vaan toistemme kanssa, ja jotta tämä onnistuu edes joten kuten, joudumme tunnustamaan toisten oikeuden elää. Eli toisten elämällä on itsesarvo, samoin kun omallamme. Aina voi lopettaa oman elämänsä, jos omaa elämää ei enää pidä merkittävänä.

Sen takia että moni nainen hyväksikäyttää miestä ja haluaa vain saada sen lapsen miehestä välittämättä. Se ei ole taloudellisesti kannattavaa ja et välttämättä pääse edes kasvattamaan omaa lastasi, nainen saa lähes aina huoltajuuden ja imee sinusta rahallisesti irti niin paljon kuin suinkin mahdollista. Eihän sen välttämättä näin tarvitse mennä, mutta kyllä lapsettomuus on parempi kuin maksaa elareita lapsesta jota saat vain silloin tällöin nähdä, jos sitäkään.

ei niitä kannata tehdä, todella viallisia niistä silloin tulisi. ottaa vastaan jos saa.

Nyt kun tätä maailman tilannetta katsoo ei lapsilla välttämättä ole tulevaisuutta. Venäjän uhka on nii suuri, maailman taloudellinen tilanne, ISIS ja muut terroristijärjestöt ovat nyt niin aktiivisia.
Ja tosiaan just sitten et jos ei omat resurssit riitä lapsen kasvatukseen jne.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 14:19"]

Mun 21-vuotias lapseni ei pidä mitään yhteyttä enkä mä halua tekohengittää tätä suhdetta. Ihmettelen vaan välillä kummaa fiilistä. Mulla oli joskus lapsi, mutta nyt ei enää ole - kannattiko edes tehdä. Olihan se hauskaa, silloin kun lapsi asui kotona, mutta nyt yhteydenpidon kuihtuminen ahdistaa sen verran, etten ole varma, olisiko parempi jos ei lasta olisikaan.

[/quote]

Huh, no kai osaat arvostaa sitä, että lapsesi on kuitenkin elollinen olento -kokee onnea ja iloa (ainakin välillä)? Olet luonut elämän, joka ei ole osa sinua. Minun mielestä on kamalaa sanoa noin, niin kuin toisen elämällä ei olisi itseisarvoa, ja kun hän pidä sinuun yhteyttä, olisi yks ja sama jos ei olisi olemassa?

Toivon ettei ihan noin kuitenkaan tarkoittanut. Lapsesi on itsenäistymässä tällä hetkellä kodistaan, silloin yhteydenpito ei ole ensisijaisesti mielessä, vaan jonkinlaista murkkumaisuuttakin saattaa olla käytöksessä. Usko pois, noin on monissa muissakin perheissä, ja niissä vanhemmat pitävät "väkisin" itse yhteyttä, mutta lasten lähestyessä kolmeakymppiä tilanne alkaa muuttua ja lapsetkin alkavat pitää vastavuoroisesti yhteyttä. Kovasti tuomitset vielä kuitenkin niin nuoren lapsesi, jolla on tällä hetkellä mahdollisesti opintoja, töitä, omien ihmissuhteiden luontia jne. Harvalla ne aikuiset lapset viikottain soittelee -tai joillain edes kuukausittain. Se siinä pesästä lentämisessä osittain onkin tarkoitus.

[/quote]

Tuota, miksi elämällä olisi itseisarvo? Miksi uuden ihmiselämän luominen on hyvä asia?

[/quote]

Jos tunnustat oman oikeuden elää, niin joudut tunnustamaan myös toisen ihmisen oikeuden elää. Niin se vain on. Me elämme yhteyiskunnassa, jonka tekijöinä, toimijoina ja kohteina ovat ihmiset. Emme elä sosiaalista maailmaan esimerkiksi eläinten kanssa, vaan toistemme kanssa, ja jotta tämä onnistuu edes joten kuten, joudumme tunnustamaan toisten oikeuden elää. Eli toisten elämällä on itsesarvo, samoin kun omallamme. Aina voi lopettaa oman elämänsä, jos omaa elämää ei enää pidä merkittävänä.

[/quote]

Tämä nyt on itsestäänselvyys eikä varmaankaan se mitä tuo kirjoittaja tarkoitti. Ja jos tämän ihan oikeasti kaikki vanhemmiksi aikovat tajuaisivat sekä siihen liittyvän vastuun, moni jättäisi viisaasti lapsen hankkimatta. Uskon että moni vauvakuumeinen ajattelee lasta vain itsensä jatkeena ja oman äitiegon paisutuksena.

-Säästät rahaa

-Elämässä voi paneutua itselle merkittäviin asioihin, esim harrastuksiin

-Ei tarvitse kestää hirveää huolta, esim siitä tuleeko lapsesta kiusattu, onko hänelle tapahtunut jotain kun ei teininä tule kotiintuloaikana kotiin, pääseekö kouluun, löytääkö puolison. Siis huolethan on loputtomia

-Lapsi ei välttämättä ole terve, ei sillä että se tekisi jotenkin vähemmän rakkaaksi, mutta monet sairaudet tulevat vaikuttamaan sinunkin elämänlaatuun huomattavasti

-parisuhde voi paremmin

Onhan noita syitä vaikka mitä, ja niin on toki lasten hankinnan puolestakin. Minun mielestä lapsia ei kannata hankkia, jos ei ole varma pystyykö/haluaako ne kasvattaa, vaikka se olisi välillä äärettömän hankalakin tie. Toisin sanoen, jos itsellä on esim henkisellä puolella sellaisia ongelmia, mihin ei ole halukas hankkimaan apua, niin kannattaako sekä omaa että sen mahdollisen lapsen tilannetta pahentaa hankkimalla lapsi. Esim murkkuikä on yhdenlainen jokaisen nuoren käymä mielialahäiriö (siis meidän aikuisten näkökulmasta) ja siinä pitää olla itselläkin asiat kunnossa, jotta selvitään ja elämä ei lähde alamäkeen.

Kysy mieluummin, miksi lapsia kannattaa hankkia. Puoltavatko tosiasiat todella lasten hankintaa yksilön näkökulmasta, vai onko kyseessä vain yhteisön säilymiseksi kehittynyt tapa?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 11:26"]

Kokeilepa jollakin sijoituslaskurilla, paljonko tienaat, jos laitatkin lapseen kuuluvat rahat rahastoon. Se on keskimäärin 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan.

[/quote]

Rahan merkitystä vähätellään minusta. Raha on turvallisuutta, mukavuutta ja itsensä toteuttamista.

Kokeilepa jollakin sijoituslaskurilla, paljonko tienaat, jos laitatkin lapseen kuuluvat rahat rahastoon. Se on keskimäärin 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan.

Miksi riskeerata omaa terveyttä? Raskaus on vaarallisinta mitä useimmat naiset ovat kokeneet siihen mennessä.