Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa naista jolla kova tarve piikitellä toisia?
02.03.2015 |
Ja ennen kaikkea, miten sen saisi loppumaan? Luulen, että tämä henkilö, lähisukulainen, ei ihan tiedosta itse tapaansa eikä suoranaisesti tarkoita sillä pahaa. Kyseessä kyllä hyvinkin aikuinen ihminen, 50v kieppeillä oleva naishenkilö. Itse olen nuorempi.
Tämä tapa hänellä on ollut lapsesta asti, nuorena hän oli kuitenkin siedettävämpi, vanhempana mennyt huonompaan suuntaan. Kyseessä on ihminen johon mieluusti olisin hyvissä ja läheisissä väleissä keskinäisten sidosten vuoksi. Olimmekin pitkään läheisempiä ja usemmin tekemisissä. Nyt yhteydenpitokin on hiipunut. Minun puoleltani kyse on osittain juuri siitä, että en jaksa enää olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka jatkuvasti pahoittaa mieleni. Oli tapahtuma tai tapaaminen mikä tahansa, tämä henkilö tuntuu suorastaan etukäteen miettineen jonkun piikin, jonka sitten tölväisee ääneen.
Kommentit (28)
Minulla katkesi välit kaveriin kun sanoin kerrankin vastaan. Alkoi vittuilemaan työstäni, joka on hänen mielestään luuseriammatti. Tokaisin sitten takaisin, että enemmin teen tätä työtä ja jätän aikaa perheelleni, oletkos samaa mieltä. Hetken hiljaisuuden jälkeen lisäsin että ai mutta ethän sinä tiedä mitä on jättää aikaa perheelle, kun eihän sinulla 35v:nä ole vielä edes miestä. Ja iloinen hymy päälle.
Enpä menettänyt mitään, vaikka ei olla enää missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:46"]Olen huumorintajuinen ja ymmärrän ironiaa, sarkasmia ja kaikkia huumorin muotoja ylipäänsä. Olen myös itseironinen, mikä on aika harvinainen ominaisuus! Miesten kesken kaikenlainen naljailu ja kettuilu on yleistä, myönteisessä mielessä. Siitä tykkään. Koko ajan kuittaillaan toiselle. Se on kommunikointityyli joka on hyvä silloin kun kaikki ryhmässä harrastavat sitä. Vitsailu.
Naisten keskuudessa mitään tällaista ei esiinny kuin harvoin ja ihan satunnaisesti.
Jos piikittely olisi hyväntahtoista läpänheittoa, se olisi ihan eri asia. Piikittely on jotain ihan muuta.
ap
[/quote] Vähän sama vika. Viihdyn paremmin miesten ksnssa. Jo päiväkodissa parhaat kaverini olivat poikia. Olen naisellinen enkä poikatyttö, mutta huumorini on sellaista että moni ottaa sen kirjaimellisesti. Eli puhun vakavalla naamalla läppää.
No niin, kerrankin kysymys kohdillaan. 95 % avlaisista, käsi sydämelle ja vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:46"]
Olen huumorintajuinen ja ymmärrän ironiaa, sarkasmia ja kaikkia huumorin muotoja ylipäänsä. Olen myös itseironinen, mikä on aika harvinainen ominaisuus! Miesten kesken kaikenlainen naljailu ja kettuilu on yleistä, myönteisessä mielessä. Siitä tykkään. Koko ajan kuittaillaan toiselle. Se on kommunikointityyli joka on hyvä silloin kun kaikki ryhmässä harrastavat sitä. Vitsailu.
Naisten keskuudessa mitään tällaista ei esiinny kuin harvoin ja ihan satunnaisesti.
Jos piikittely olisi hyväntahtoista läpänheittoa, se olisi ihan eri asia. Piikittely on jotain ihan muuta.
ap
[/quote]Just. Ja tölväisit siinä sitten naisia ja vähän nostatit omaa häntääsi DDDD. Niin se käy. Puhu kuule vain omasta puolestasi: niin hyvin kuin kaikkia huumorin lajeja taidatkin, niin naisystäväsi taitavat olla vain yhtä plaatua - hyymörintajutonta sellaista. Tai ainakin siis sinun näkökulmasta katsoen. Omassa ystäväpiirissäni (naisia ja useita homomiehiä) herjanheitto on kirpeää, vaan ei ilkeää.
Toisaalta: aina kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Kyllä ne vain kummasti ne pahimmat mielensäpahoittajat tuppaavat löytymään tuolta ah niin hyymörintajuisen ja ihannoimasi miessukupuolen puolelta. Siellä kun vedetään hernettä nenään, niin silloin vetäistäänkin sitten koko pussillinen ja jo joku pitää vähintään tappaa, jotta mieli ei enää olisi niin paha. Nih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille joka kerta: sinä loukkasit minua. Pahoitit mieleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairaanhoitajan ammatissa tuo piikittely on yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin äänestäisin kateutta ja katkeruutta. Reilu 20v olen tätä ongelmaa pohtinut. Anopin kanssa en kahden kesken halua jäädä, koska suusta tulee silloin mitä sattuu. Viime vuosina olenkin tietoisesti opiskellut jämäkkyyttä. Missä ennen sanoin jaa, sanon nyt omia mielipiteitä.
Oman piikittelevän ystäväni perusteella sanoisin että huono itsetunto, katkeruus, kateus ja omista epäonnistumisista turhautuminen, joka näin puretaan muihin. Pyrkii esimerkiksi nolaamaan kaikkia "suosittuja" tyyppejä muiden edessä, sillä haluaisi itse olla se suosittu muttei ole. Kertoo siis vaikka noloja juttuja, jotka on luottamuksella jaettu hänen kanssaan. Piikittelee myös minua esimerkiksi miesjutuista, sillä mulla on aina ollut paljon vientiä ja käyn usein treffeillä yms. kun taas tää kaveri on aikamoinen seinäruusu, eli on tuostakin kateellinen.
Ja nämä siis eivät ole mitään mun omia päätelmiä, vaan on itse humalassa itkien avautunut ja selittänyt käytöksensä syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden kesken jääminen on tosiaan yksi sellainen tilanne, jossa nämä piikit tyypillisesti tulevat meilläkin. Mutta on täysin mahdotonta olla aina niin etteikö näitä tilanteita pääsisi syntymään. Yhdenkin tapaamisen olin sopinut niin että siellä on useampia ihmisiä, jotta tunnelma pysyisi neutraalimpana / parempana. Eiköhän sitten tämä naisihminen lähtenyt samaan aikaan vessareissulle kuin itseni piti mennä (julkinen tila jossa oli wc:itä) ja siinä sitten puukko taas heilahti.
Toisella kerralla oli juhlatilaisuus jossa olin emäntänä. Niin vain tämä ihminen oli jo ennen kutsuaikaa soittelemassa ovikelloa. Muita vieraita ei ollut vielä tullut. Päästin sisään ja sieltä tuli heti täyslaidallinen. Emännälle!
Ja niin edelleen.
Nyt tilanne on tämä että en voi itseni tähden enää olla oikein tekemisissä tämän ihmisen kanssa, samalla jää elämästäni monta muutakin ihmistä pois.
Jos kyse olisi puhtaasti siitä että henkilö ei ymmärrä loukkaavansa - mutta miksi nämä loukkaukset sitten tulevat aina tilanteissa joissa ollaan varmasti kaksin, korkeintaan lapsia läsnä? Eikö se melkein kuulosta jo suunnitellulta?
ap
Mun ystävä on tällainen myös. On aina ollut tosi katkera ja mä oon katsonut läpi sormien kaikenlaiset julkiset nolaamiset ja mun haukkumiset, koska mua ei nolota helposti ja olen ajatellut, että hänellä on vaikeaa niin se tulee esille näin. Tälle ystävälle on tosi tärkeää miesten huomio, mua taas ei se kiinnosta, joten annan hänen rauhassa rehdä huonuotemppujaan siitä häkeltymättä. Hän on myös mun miestä vikitellyt mutta en jaksa välittää siitäkään, koska mun mies on uskollinen ja vähän halveksii tätä mun ystävää.
Ymmärrätte varmaan, että tällä mun ystävällä on huono itsetunto ja mulla on hyvä. Tän oin itekin ymmärtänyt ja siksi on helppo jättää nää jutut omaan arvoonsa, koska tiedän, että hänellä on itsellä kaikista pahin olla. Jos joku muu yrittäisi nolata minua, antaisin tulla räysillä takaisin, olen aika pelottava niin halutessani. Mutta tätä ystävää säälin ja rakastan. Kerran hän kännissä itkikin minulle, että hän on aina ollut minulle todella kateellinen ja että "minö saan aina kaikki miehet". En kyllä tajua, mistä miehistä hän puhui, sillä olen ollut oman mieheni kanssa jo pitkään.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:00"]
Kahden kesken jääminen on tosiaan yksi sellainen tilanne, jossa nämä piikit tyypillisesti tulevat meilläkin. Mutta on täysin mahdotonta olla aina niin etteikö näitä tilanteita pääsisi syntymään. Yhdenkin tapaamisen olin sopinut niin että siellä on useampia ihmisiä, jotta tunnelma pysyisi neutraalimpana / parempana. Eiköhän sitten tämä naisihminen lähtenyt samaan aikaan vessareissulle kuin itseni piti mennä (julkinen tila jossa oli wc:itä) ja siinä sitten puukko taas heilahti.
Toisella kerralla oli juhlatilaisuus jossa olin emäntänä. Niin vain tämä ihminen oli jo ennen kutsuaikaa soittelemassa ovikelloa. Muita vieraita ei ollut vielä tullut. Päästin sisään ja sieltä tuli heti täyslaidallinen. Emännälle!
Ja niin edelleen.
Nyt tilanne on tämä että en voi itseni tähden enää olla oikein tekemisissä tämän ihmisen kanssa, samalla jää elämästäni monta muutakin ihmistä pois.
Jos kyse olisi puhtaasti siitä että henkilö ei ymmärrä loukkaavansa - mutta miksi nämä loukkaukset sitten tulevat aina tilanteissa joissa ollaan varmasti kaksin, korkeintaan lapsia läsnä? Eikö se melkein kuulosta jo suunnitellulta?
ap
[/quote]
Kyllä kuulostaa suunniteltulta. Ehkä kyseinen henkilö itsekkin tietää, että toimii ikävästi. Jopa niin ikävästi, että ei halua muiden näkevän kuinka huono ihminen hän on. Siksi on sinulle ilkeä suunnitellusti salaa muilta. Tosi ärsyttävää. Ehkä se on kateutta, ehkä jotain hampaankolossa. Vaihtoehtoinasi on, että sanot vastaan tai kysyt suoraan miksi hän noin tekee. Tai yrität olla mahdollisimman vähän tekemisissä.
Harmillista, mutta tuollaisia ihmisiä vain on keskuudessamme. Pahenevat vielä vanhetessaan.
Tämä piikittelijäihminen on myös sellainen, että "oikoo" toisia vähän väliä. Ymmärrän tämänluonteista ihmistä sikäli, että itse olin lapsena ja nuorempana ylipäänsä samankaltainen tässä suhteessa. En tarkoittanut sillä mitään pahaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten muut ihmiset tämmöisen käyttäytymisen kokevat. Olenkin tietoisesti yrittänyt karsia tätä piirrettä pois. Toivottavasti olen onnistunut.
Oman "oikomiseni" taustalla on nähdäkseni ollut kaksi asiaa. Ekaksi se, että jos olen jossain elämänalueella pärjännyt / osannut jotain hyvin, ja toisella en ollenkaan, olen luonnollisesti pyrkinyt loistamaan siinä mitä osaan. Tähän usein vaan sitten kuuluu se, että oikoo muiden vääriä käsityksiä, tietoja, taitoja tai pikkuvirheitä sillä omalla huippualueella (esimerkki voisi olla hyvät urheilijan ja liíkunnalliset taidot).
Väitän että tämä on aika yleisinhimillistä. Mutta toisilla tämä on selvästi korostunut piirre ja minulla se oli sitä. Halusin vain näyttää että minäkin osaan jotain. Jollain tavalla lytistetty itsetunto taustalla. Kokemus siitä että on jossain muussa suhteessa hirveän huono tai huonossa asemassa.
ap
Itselläni on lähipiirissä tälläinen henkilö, mutta mieheni kanssa olemme lähinnä huvittuneita, kun bongaamme seuraavaa piikkiä. Yleensä olemme varautuneet siihen, mitä on luvassa ja taitavasti luovimme pahimpien tölväisyjen yli.Ymmärrän, että henkilöä tuntematta voi tulla kiusallisia hiljaisia hetkiä.Kai kyse on siitä, ettei osaa iloita toisten onnistumisesta tai kokemuksista, vaan haluaa tuoda omaa paremmuuttaan esille.
Häntä vaivaa lopulta hylätyksi tuleminen, esim. jopa oman aikuisen lapsensa taholta, ja hänen luokseen jäävät vain ne, joita hän on syystä tai toisesta kohdellut paremmin, tai jotka ovat hänen talutusnuorassaan tavalla tai toisella, usein massi mielessään.
Vahva, vaikka sitten todella herkkä ja arkakin, mutta henkisesti ytimestään hyvin vahva jättää taakseen tuollaiset ihmiset.
Ei kannata tuhlata aikaansa ja energiaansa tuollaiseen ihmiseen. Se on tietysti ikävää jos samalla menettää muita mukavampia ihmisiä elämästään. Oletko koskaan kysynyt häneltä, että miksi on niin loukkaava sinua kohtaan? Suoraan kysymykseen on pakko jotain vastata. Usein tuollaiset ihmiset saa jatkaa toimintaansa kun kukaan ei uskalla/halua nostaa kissaa pöydälle. Itsekin tiedän, että on mukavampaaa vain yrittää olla sovussa.
Minullakin oli ystävätär johon lopetin yhteydenpidon kun huomasin, että hänet tavattuani olin aina huonolla tuulella, kaikki hänen kommenttinsa olivat sellaista piilovittuilua tai suoraakin. Häntä ei koskaan kiinnostanut kuulla minun kuulumisisani, se oli vaan minä, minä, minä.
Muutaman muun ystävän menetin samalla ja tiedän, että sittenhän se minun mustamaalaamiseni vasta onkin alkanut:D Mutta en ole ole kaivannut tätä ihmistä enää elämääni. Luojan kiitos sitä virhettä en tehnyt, että olisin pyytänyt häntä aikoinaan esikoisemme kummiksi. Siitäkin muuten suuttui:D