Mille ne kuolleen sikiön liikkeet tuntuu?

Kaikkea tekin uskotte. Vai oikein tuo yksi epäili lapsen kuolleen ja valmistui seuraavassa ultrassa? Kas kun ei neuvolassa huomanneet?

Jos päivästättoiseen pelkää kuolemaa niin SOITTAA NEUVOLAAN! Me asutaan Suomessa, ei ambomaassa.

Ahdistaa, toinen raskaus menossa, ja monta viikkoa ollut tunne, ettei kaikki ole hyvin. Liikkeitä tuntuu todella harvakseltaan, en muista, että viimeksi olisi näin harvoin tuntunut.

Minä huomasin jonkin olevan pielessä kun aiemmin niin eloisa vauva ei enää liikkunutkaan yli vuorokauteen. Vatsa tuntui valahtaneen alas ja oli pehmeämpi. Viikkoja oli 24. Neuvolassa sanottiin vauvan sykkeen olevan liian alhainen ka lähettivät ultrattavaksi sairaalaan 50km päähän. Sairaalassa todettiin, että neuvolassa kuunneltiin vain minun sykettä. Ultrassa vahvistui sitten se pahin. Pieni tyttöni oli kuollut.

Tämä tapahtui viime kesänä kun olin ensimmäisen kerran raskaana. Nyt olen uudelleen raskaana rv 18. Pelkään paljon, mutta en kokoaikaa. Olen yrittänyt nauttia tästä raskaudesta, olen uskaltautunut ostamaan vauvan vaatteita, tiedän odottavani nyt poikaa. Pääsen onneksi kuukauden välein ultraan ainakin tuonne rv 24 asti. Luulen että siinä vaiheessa se pelko iskee kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:13"]

Kaikkea tekin uskotte. Vai oikein tuo yksi epäili lapsen kuolleen ja valmistui seuraavassa ultrassa? Kas kun ei neuvolassa huomanneet? Jos päivästättoiseen pelkää kuolemaa niin SOITTAA NEUVOLAAN! Me asutaan Suomessa, ei ambomaassa.

[/quote]

Loistava idea. Soitan synnärille ja ilmoitan, että vauva liikkuu hyvin ja sykkeet hyvät. Mutta koska minulla on selittämätön pelko, että JOSSAIN vaiheessa raskautta jokin menee pieleen, niin voinko nyt rv 25 tulla loppuraskauden ajaksi sinne makaamaan piuhoille?

Ymmärtäisit pysyä pois tällaisesta keskustelusta, jos ajatuksesi on vain tuoda pahaa mieltä. Törkeää sanoa lapsensa menettäneille, että mitäs et ottanut neuvolaan yhteyttä. Kyse tuskin on ollut viikkojen odottelusta vaan siitä, että epäily on herännyt kun liikkeet ovat loppuneet ja asia sitten varmennettu ultrassa.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:19"]

Minä huomasin jonkin olevan pielessä kun aiemmin niin eloisa vauva ei enää liikkunutkaan yli vuorokauteen. Vatsa tuntui valahtaneen alas ja oli pehmeämpi. Viikkoja oli 24. Neuvolassa sanottiin vauvan sykkeen olevan liian alhainen ka lähettivät ultrattavaksi sairaalaan 50km päähän. Sairaalassa todettiin, että neuvolassa kuunneltiin vain minun sykettä. Ultrassa vahvistui sitten se pahin. Pieni tyttöni oli kuollut. Tämä tapahtui viime kesänä kun olin ensimmäisen kerran raskaana. Nyt olen uudelleen raskaana rv 18. Pelkään paljon, mutta en kokoaikaa. Olen yrittänyt nauttia tästä raskaudesta, olen uskaltautunut ostamaan vauvan vaatteita, tiedän odottavani nyt poikaa. Pääsen onneksi kuukauden välein ultraan ainakin tuonne rv 24 asti. Luulen että siinä vaiheessa se pelko iskee kunnolla.

[/quote]

Ystäväni vauva kuoli kohtuu viimeisellä neljänneksellä. Tuon murheellisen tapahtuman jälkeen hän on uskaltanut olla kahdesti raskaana - ja kaksi ihanaa tervettä lasta tullut. Olen aina ajatellut, että tuo nainen on niin urhea. Varmasti pelko on ollut mukana koko raskausajan, ja etenkin niillä viikoilla, kun lapsi on menehtynyt.

Hyvin harvinaistahan se on, että sinulle kävisi nyt toistamiseen sama, varsinkin jos mitään sellaista ei löytynyt, joka voisi toistua.

Tuli itku kun luin tätä ketjua. Uskomattoman vahvoja naisia. Kaikkea hyvää teille.

Kaikkea tekin uskotte. Vai oikein tuo yksi epäili lapsen kuolleen ja valmistui seuraavassa ultrassa? Kas kun ei neuvolassa huomanneet? Jos päivästättoiseen pelkää kuolemaa niin SOITTAA NEUVOLAAN! Me asutaan Suomessa, ei ambomaassa.

En nyt saanu tota yllä olevaa tekstiä muuten lainattua kuin kopioimalla, mut.. 

Meiltä kuoli toinen identtisistä kaksosista rv 18 ja silti neuvolassa kuultiin vielä molempien sydänäänet, vaikka toinen oli jo siellä kohdussa kuolleena. Kyllä se ultra kuitenkin se tarkempi on! Kokematon terveydenhoitaja voi kuulla sieltä kohdusta äidin sydämen äänet ja luulla, että ne kuuluu vauvalle.

Minä mietin myös että tässä raskaudessa ei mene kaikki hyvin. Ja vauva hiljeni selvästi rv 37 muutama päivä ennen syntymää joka oli rv 38. Pirteä hyvävointinen vauva tuli.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:19"]

Minä huomasin jonkin olevan pielessä kun aiemmin niin eloisa vauva ei enää liikkunutkaan yli vuorokauteen. Vatsa tuntui valahtaneen alas ja oli pehmeämpi. Viikkoja oli 24. Neuvolassa sanottiin vauvan sykkeen olevan liian alhainen ka lähettivät ultrattavaksi sairaalaan 50km päähän. Sairaalassa todettiin, että neuvolassa kuunneltiin vain minun sykettä. Ultrassa vahvistui sitten se pahin. Pieni tyttöni oli kuollut. Tämä tapahtui viime kesänä kun olin ensimmäisen kerran raskaana. Nyt olen uudelleen raskaana rv 18. Pelkään paljon, mutta en kokoaikaa. Olen yrittänyt nauttia tästä raskaudesta, olen uskaltautunut ostamaan vauvan vaatteita, tiedän odottavani nyt poikaa. Pääsen onneksi kuukauden välein ultraan ainakin tuonne rv 24 asti. Luulen että siinä vaiheessa se pelko iskee kunnolla.

[/quote]

Ystäväni vauva kuoli kohtuu viimeisellä neljänneksellä. Tuon murheellisen tapahtuman jälkeen hän on uskaltanut olla kahdesti raskaana - ja kaksi ihanaa tervettä lasta tullut. Olen aina ajatellut, että tuo nainen on niin urhea. Varmasti pelko on ollut mukana koko raskausajan, ja etenkin niillä viikoilla, kun lapsi on menehtynyt.

Hyvin harvinaistahan se on, että sinulle kävisi nyt toistamiseen sama, varsinkin jos mitään sellaista ei löytynyt, joka voisi toistua.
[/quote]

Totta, tiedostan sen itsekkin ja lääkärit ovat samaa sanoneet. Todennäköisyys että minulle, terveelle ihmiselle käy sama heti perään varsinkin kun tästäkään sikiöstä ei ole mitään vikaa todettu ainakaan vielä, se on todella pieni. Tiedostan sen hyvin mitkä ovat todennäköisyydet. Mutta välillä se tunne on vain niin ylitsepääsemätön. Hankin dopplerin jotta voin rauhoittaa itseäni. Ja on auttanut. Tiedän että tulen pelkäämään aina, myös raskauden jälkeen tulen pelkäämään lapseni menettämistä.

Ajattelin ennen, ettei omalle kohdalle mitään kuitenkaan voi käydä. Olin niin pahasti väärässä. Ja juuri siksi nyt pelkään sen tapahtuvan uudelleen.

Enpä ole kuullut kohtuunkuolemisesta ennen! Kuulostaa aika kamalalta!

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:29"]
Kaikkea tekin uskotte. Vai oikein tuo yksi epäili lapsen kuolleen ja valmistui seuraavassa ultrassa? Kas kun ei neuvolassa huomanneet? Jos päivästättoiseen pelkää kuolemaa niin SOITTAA NEUVOLAAN! Me asutaan Suomessa, ei ambomaassa.

En nyt saanu tota yllä olevaa tekstiä muuten lainattua kuin kopioimalla, mut.. 

Meiltä kuoli toinen identtisistä kaksosista rv 18 ja silti neuvolassa kuultiin vielä molempien sydänäänet, vaikka toinen oli jo siellä kohdussa kuolleena. Kyllä se ultra kuitenkin se tarkempi on! Kokematon terveydenhoitaja voi kuulla sieltä kohdusta äidin sydämen äänet ja luulla, että ne kuuluu vauvalle.

[/quote]

Minulle kävi juuri noin. Ja neuvolassa todellakin luultiin sitä vauvan sykkeeksi. Nyt tässä raskaudessa ensimmäisellä neuvolakäynnillä sanottiin että täällähän se syke vielä kuului. Kerroin sitten mitä sairaalassa oli sanottu ja syke tosiaan oli ollut minun. Jotenkin vaikea tajuta miten on mahdollista ettei siellä neuvolassa osattu varmistaa oliko minun syke vai vauvan. Nyt kun kuuntelen dopplerilla niin en voi erehtyä. Ja kyllähän sen oman sykkeen voi kokeilla vaikka kaulalta ja helposti huomaa onko sama kuin mitä laitteella kuuntelee. Kaksoset on varmasti paljon vaikeampi juttu, joten siinä mielessä tuon virheen ymmärrän.
T.19

Mikä aiheuttaa kohtuunkuolemisen? Voiko sitä riskiä ehkäistä?

Up kiinnostava aihe!

tosi pysäyttäviä tarinoita! jaksamisia teille <3