Petetty, pettäjä, kolmaspyörä kokemusket.

Täälläkin petetystä tuli pettäjä.
En saa salarakasta koskaan itselleni.

Olen miettinyt paljon erinöisistä seukoista johtuen liittoja jossa takana jo kymmeniä yhteisiä vuosia. Toinen mielessään kai jo hakee jotain, itsekkään tietämättä mitä, mutta maaperä on otollinen. Toinen puolisko ehkä tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen tai vain tyytyy siihen.
Entä kun sivu suhde paljastuu, ne kymmenet vuodet painavat kupissa paljon mutta tajuaako kumpikaan osapuolista että ne vuodet ovat historiaa, jo mennyttä elämää, ei niitä kukaan voi teoillaan kokonaan pyyhkiä pois. Pitääkö tuolloin yhdessä enää vain pelko siitä uudesta tuntemattomasta? jos toinen on jo sielunsa menettänyt toiselle joka kuitenkaan ole se kenen sormeen sormuksen silloin pujotti. Hirvesti on pareja jotka silti jatkavat vaikka faktat tiedostetaan. Ja miksi, sen pelonko takia?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:52"]Olen petetty. Mies ihastui ja lopulta rakastui 12 vuotta nuorempaan työkaveriin. Hulluinta on että tiesin heidän olevan paljon vapaa-ajalla yhdessä "harrastaen" ja luotin mieheeni 100 % joten en ollut mustasukkainen.
Eräänä päivänä se vaan löi tajuntaan. Niillä on suhde. Siitä alkoi tähän asti neljä kuukautta kestänyt helvettini. On puhuttu, itketty, riuduttu.

Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, nuorempi oireillut isän kotoa poissaolemisista puolisen vuotta enkä halua ottaa sitä riskiä että homma lähtee täysin käsistä jos isä lähtee just nyt kokonaan. Lapsi käy psykologilla, isänsä on terapiassa menneisyyden haamujen ja kai nykyistenkin takia.

Itse olen hajalla, mutta pakko kestää ja hoitaa arkea normaalisti. Mies välillä puhuu parisuhteen parantamisesta ja seuraavassa lauseessa kertoo ettei voi olla ajattelematta sitä toista.

Tuntuu että kun kuukausi sitten nainen lähti kauemmas ja mies tapaa häntä vain viikonloppuisin niin mies ikävöi naisen luo hirveästi. Kun oli lähempänä ja pystyivät tapaamaan koska vaan niin mies pystyi keskittymään perheeseensä hetkeksi enemmän.

Eräistä seikoista johtuen, vaikka erottaisiinkin, miehestä ja tuosta naisesta ei tulisi vakituista paria.
Kuitenkin mies aikoo pitää kiinni rakkaudestaan. Minua ei ole rakastanut puoleen vuoteen.
Olen enää lasten takia tässä. Joku aika sitten roikuin miehessä vain itseni takia, mutta nyt vaan pystyn ajattelemaan että voi kun jos noita kultaisia, ihania, rakkaita lapsia ei olisi että voisin lähteä ja unohtaa viimeiset 10 vuotta elämästäni...
[/quote]
Tiedän tunteen. Myöskään mieheni ei halunnut luopua toisesta. Halusi pitää ystävänään.
Rakastan miestäni yli kaiken mutta teollani haen hyvitystä..tai jotain.
Miten yli 30 vuotta voidaan kuitata pois sanomalla..meillä ei ole mitään yhteistä! Unohti ihanat lapsemme. Vaikka minut halusikin unohtaa mutta lapsemme!

Jotain meni rikki eikä elämäni tule enää koskaan olemaan mielekästä ja hyvää..tämän tosiseikan kanssa on elettävä!
[/quote]

Siis olet edelleen siinä liitossa?
Tälläisissä tapauksissa kai molemmat nöyrtyy , mutta myös menettää mahdollisuuden onneen, molemmat. Mies jää kaipaamaan toista naista ja vaimo elää sen kaipauksen varjosssa kunnens kummastakaan ei ole muuta jäljellä. Katkeruudesta tulee ennen pitkään suuri osa tuota näytelmää, koska näytelmäöä se minusta ,anteeksi vain, on, ei elämää.
Meillä on vain yksi elämä, yksi, sinä päätät kuinka onnellisena tai onnettomana sen elät, muut vaikuttavat toki, mutta sinä yksin määräät kuinka paljon.

Olen ollut petetty, ja olen pettänyt, eri suhteissa tosin. Nyt molemmat suhteet ovat historiaa, ja olen naimisissa, tässä suhteessa en ole pettänyt tai ainakaan tietääkseni tullut petetyksi. Jatkuvan pelon nuo kokemukset jättivät: petettynä tiedän, miten kamalalta se tuntuu ja pettäjänä tiedän, miten helppoa se lopulta on.

Miehellä oli suhde pitkään. Meillä pienet lapset ja väsynyt vaimo niin sai lapsettoman, nuoremman naisen piristyksekseen. Ottivat välillä hotellin ja seksin lisäksi tekivät kaikkea muutakin kivaa yhdessä josta minä vaan haaveilin kun näännyin kotona pienten lasten ja työn puristuksessa. Miehellä on reissutyö joten se oli helppoa ja luotin myös mieheen.
..
Lopulta aloin kuitenkin ihmetellä miehen käytöstä. Kielsi tietysti kaiken. Vielä meni puoli vuotta ekasta kerrasta kun kysyin ennen kun sain todisteet kun pengoin miehen repun. Sain naisen nimen tietooni ja kirjoitin naiselle. Nainen oli sitä mieltä että miehellä on vapaa tahto ja meidän asiamme eivät kuulu hänelle.
..
Mies sitten sanoi että suhde on loppu, aloimme käymään terapiassa. Lukuisia kertoja kuitenkin jäi kiinni ettei ollut loppu, tätä kesti vielä 7kk paljastumisesta. Mies oli kai niin hurjan rakastunut naiseen vaikka teki väärin myös tätä toista naista kohtaan. Piti koukussa pitkään ja aina uudelleen vakuutteli ja lupaili kun nainen oli sitä mieltä ettei suhde voi jatkua.
..
Lopulta nainen katkaisi suhteen koska huomasi että vaikka mies oli pitänyt tätä toista naista pari vuotta ja lupaillut eroavansa niin sitä ei tapahtunut. Nainen on jo sen ikäinenkin että biologinen kello tikittää hurjasti eikä tyhjät lupaukset enää riittäneet.
..
No tässä olemme avioliittomme raunioilla. Vaikea sanoa miten tässä vielä käy. Luottamusta ei ole, itselläni on ollut kaikenlaista stressioiretta ja olen henkisesti romuna. Lasten takia itse haluan yrittää vielä nyt kun kolmas pyörä on pois kuvioista. 15v ollaan oltu naimisissa joten mulla ei ole kiire, ei ole toista miestä mulla odottamassa. Yritetään rakentaa jotain uutta vanhan raunioille ja joskus tulee pieniä toivon pilkahduksia.
...
Mietin voiko mies koskaan olla luotettava koska teki valehtelusta oikein taidetta. Ei ole omatunto kovin hereillä. Se selviää ajan myötä mutta uutta"virhettä"en enää anna anteeksi. Toinen ongelma on mun tunteet. Kaikki ikävät asiat vaivaavat ja pyörivät mielessä, pääsenkö niistä koskaan eroon?

Pettäminen o helppoa, liiankin helppoa. Mutta fakta mikä tekee sen helpoksi on ettö jos suhteessa kaikki on hyvin ei siuhen kolmas mahdu.
Vaikempaa on sanoa se ääneen, että kaikki ei ole hyvin. Siksi kai sitä sortuu pettämiseen, uuden suhteen luomiseen mikä ennen pitkään pakottaa T- risteykseen. Kaikki eivät vain tunnu ymmärtävän tai hyväksyvän sitä kuinka vaikeakasi uusi suhde tekee sen vanhan lopettamisen. Kuvaan astuu syyllisyys minkä varjolla tekee mutkia tilanteeseen mikä pitöisi olla suoraviivainen, molempien osapuolien takia.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:09"]

Ottivat välillä hotellin ja seksin lisäksi tekivät kaikkea muutakin kivaa yhdessä josta minä vaan haaveilin kun näännyin kotona pienten lasten ja työn puristuksessa.

[/quote]

Tämän takia mä pidän aina todella törkeänä pettäjiä, jotka pettää lasten ollessa pieniä. Nainen ei voi olla parhaimmillaan, jos hänet on hylätty yksin pyörittämään arkea. Voimia sinulle, toivottavasti löydät pian iloa elämääsi ja stressi helpottaa!

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:09"]Miehellä oli suhde pitkään. Meillä pienet lapset ja väsynyt vaimo niin sai lapsettoman, nuoremman naisen piristyksekseen. Ottivat välillä hotellin ja seksin lisäksi tekivät kaikkea muutakin kivaa yhdessä josta minä vaan haaveilin kun näännyin kotona pienten lasten ja työn puristuksessa. Miehellä on reissutyö joten se oli helppoa ja luotin myös mieheen.
..
Lopulta aloin kuitenkin ihmetellä miehen käytöstä. Kielsi tietysti kaiken. Vielä meni puoli vuotta ekasta kerrasta kun kysyin ennen kun sain todisteet kun pengoin miehen repun. Sain naisen nimen tietooni ja kirjoitin naiselle. Nainen oli sitä mieltä että miehellä on vapaa tahto ja meidän asiamme eivät kuulu hänelle.
..
Mies sitten sanoi että suhde on loppu, aloimme käymään terapiassa. Lukuisia kertoja kuitenkin jäi kiinni ettei ollut loppu, tätä kesti vielä 7kk paljastumisesta. Mies oli kai niin hurjan rakastunut naiseen vaikka teki väärin myös tätä toista naista kohtaan. Piti koukussa pitkään ja aina uudelleen vakuutteli ja lupaili kun nainen oli sitä mieltä ettei suhde voi jatkua.
..
Lopulta nainen katkaisi suhteen koska huomasi että vaikka mies oli pitänyt tätä toista naista pari vuotta ja lupaillut eroavansa niin sitä ei tapahtunut. Nainen on jo sen ikäinenkin että biologinen kello tikittää hurjasti eikä tyhjät lupaukset enää riittäneet.
..
No tässä olemme avioliittomme raunioilla. Vaikea sanoa miten tässä vielä käy. Luottamusta ei ole, itselläni on ollut kaikenlaista stressioiretta ja olen henkisesti romuna. Lasten takia itse haluan yrittää vielä nyt kun kolmas pyörä on pois kuvioista. 15v ollaan oltu naimisissa joten mulla ei ole kiire, ei ole toista miestä mulla odottamassa. Yritetään rakentaa jotain uutta vanhan raunioille ja joskus tulee pieniä toivon pilkahduksia.
...
Mietin voiko mies koskaan olla luotettava koska teki valehtelusta oikein taidetta. Ei ole omatunto kovin hereillä. Se selviää ajan myötä mutta uutta"virhettä"en enää anna anteeksi. Toinen ongelma on mun tunteet. Kaikki ikävät asiat vaivaavat ja pyörivät mielessä, pääsenkö niistä koskaan eroon?
[/quote]

Loppu peleissä ei oke kyse siitä onko miehesi jatkossa uskollinen vai ei. Kyse on siitä oletko sinä uskollinen itsellesi?Tunnistatko faktat? Sanoit jo että ongelmana on sinun tuntert, ikävät asiat yms. Sinulla ei ehkä ole toista miestä odottamassa joten uskot että sinulla ei ole kiire, mutta mitä jos sinua onkin odottamassa onnellinen sinä? Itse kiirehtisin sen luo.
Faktahan on että sinä tai miehesi ette päättäneet jatkaa liittoa vaan toinen ainen päätti jatkaa omaa elämäänsä.

Kolmaspyörä.
takana melkein vuoden salasuhde. Itse olen vapaa. Tai vapaa ja vapaa.. jäimme puolivuotta sitten kiinni miehen vaimolle, seurasi huutoa ja raivoa, uhkailua ja itkua. Vannotusta että olen pois kuvioista, näin luvattiin mutta niin se ei ollut, ei millään niistä kerrroista. Ei ole vielläkään.
Koen syyllisyyttä, kyllä. Mutta olen myös rakastunut ja hukannut oman identiteettini. En tiedä mit odotan. Loppua tai alkua kai, että mies kertoisi että ero on virallinen tai että aikoo jatkaa vaimon kanssa. En tiedä kumpaa odotan tai pelkään enemmän.
Mies kokee syyllisyyttä, tietenkin. Mutta myöntää myös utselleen minulle että vaimolle että ei oysty musta päästämään irti. On rakastunut.
...
en tiedä kuka tästä selviää, ei kai kukaan.

Olen petetty.

Tapasin mieheni ollessani 18. Hän on minua vanhempi ja kokeneempi joten paremman seksin perässä hän aluksi juoksi. Se mitä hän ei ollut ajatellut, oli haluni oppia hänen nautintonsa ja täyttää se. Se johti siihen että seksi kanssani oli parempaa kuin muiden kanssa ja sivusuhteet jäivät hetkeksi. En siis tiennyt näistä muista. Vieläkään en kyllä ymmärrä miksi ei jättänyt minua heti alkuunsa kun seksi ei kerran sujunut.

Sivusuhteet tekivät paluun pääasiassa isoissa riitatilanteissa ja pikkujouluissa. Miehen mukaan hän oletti huonojen kokemusten pohjalta automaattisesti että koska olen nainen niin petän varmasti. Väärässähän tuo oli. Pikkujouluissa hänen mukaansa viina vei mennessään. En tiennyt näistäkään.

Lisäksi oli muutama baarireissu joilta iski naisen ja meni hänen luokseen. Minulle vakuutti olevansa kaverillaan, kaverit vahvisti, eli en tiennyt vaikka aavistelinkin. Itseasiassa monesti kysyin suoraankin että onko pettänyt, aina vastasi silmät kirkkaina että ei voisi pettää.

Avautui sitten asiasta ensimmäistä lasta odottaessa. Meillä oli mennyt pitkän aikaa todella hyvin, paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja viimeisimmästä pettämisestä omien sanojensa mukaan oli puolitoista vuotta. Sanoi katuvansa ja avoimesti vastasi kaikkiin kysymyksiini ka oli valmis puimaan asiaa perin pohjin. Suostuin vielä yrittämään, mutta tein selväksi että en katso enää mitään läpi sormieni ja että miehen on tehtävä töitä suhteemme eteen. Kyllä sen näki että häneenkin menneisyys teki kipeää. Mutta myönnän että jos lapsi ei olisi ollut jo tulossa, olisin lähtenyt ja pistänyt välit kokonaan poikki, niin kipeää se teki, vaikka nyt koenkin suhteemme olevan oikeasti avoin ja toimiva, ihan erilainen kuin ennen.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:30"]Olen petetty.

Tapasin mieheni ollessani 18. Hän on minua vanhempi ja kokeneempi joten paremman seksin perässä hän aluksi juoksi. Se mitä hän ei ollut ajatellut, oli haluni oppia hänen nautintonsa ja täyttää se. Se johti siihen että seksi kanssani oli parempaa kuin muiden kanssa ja sivusuhteet jäivät hetkeksi. En siis tiennyt näistä muista. Vieläkään en kyllä ymmärrä miksi ei jättänyt minua heti alkuunsa kun seksi ei kerran sujunut.

Sivusuhteet tekivät paluun pääasiassa isoissa riitatilanteissa ja pikkujouluissa. Miehen mukaan hän oletti huonojen kokemusten pohjalta automaattisesti että koska olen nainen niin petän varmasti. Väärässähän tuo oli. Pikkujouluissa hänen mukaansa viina vei mennessään. En tiennyt näistäkään.

Lisäksi oli muutama baarireissu joilta iski naisen ja meni hänen luokseen. Minulle vakuutti olevansa kaverillaan, kaverit vahvisti, eli en tiennyt vaikka aavistelinkin. Itseasiassa monesti kysyin suoraankin että onko pettänyt, aina vastasi silmät kirkkaina että ei voisi pettää.

Avautui sitten asiasta ensimmäistä lasta odottaessa. Meillä oli mennyt pitkän aikaa todella hyvin, paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja viimeisimmästä pettämisestä omien sanojensa mukaan oli puolitoista vuotta. Sanoi katuvansa ja avoimesti vastasi kaikkiin kysymyksiini ka oli valmis puimaan asiaa perin pohjin. Suostuin vielä yrittämään, mutta tein selväksi että en katso enää mitään läpi sormieni ja että miehen on tehtävä töitä suhteemme eteen. Kyllä sen näki että häneenkin menneisyys teki kipeää. Mutta myönnän että jos lapsi ei olisi ollut jo tulossa, olisin lähtenyt ja pistänyt välit kokonaan poikki, niin kipeää se teki, vaikka nyt koenkin suhteemme olevan oikeasti avoin ja toimiva, ihan erilainen kuin ennen.
[/quote]

Hyvin erilainen kertomus. Tässä ehkä jollain tasolla ymmärrän sinua. Kyse ei olkut kuin seksistä, ei ollut suhdetta.

Meillä mies jäi kiinni yli puolen vuoden suhteesta nuoreen naiseen, kun toinen lapsemme täytti vuoden. Peli oli selvä puoleltani heti, mutta menimme kuitenkin yhdessä terapiaan ja olen lastemme takia ollut myös "miehen tukena", koska hän on täysin hajalla siitä että menettää minut, ja että perheemme hajoaa. Viimeksi viime viikolla itki minulle ettei voi käsittää, ettemme vanhene yhdessä. Ollaan siis menty eroa iisisti, askel kerrallaan - lapsia ajatellen. Kamalaa tämä on, mutta koska omat arvoni rehellisyyden ja tukevan selkärangan suhteen ovat minulle tärkeitä, on rakkauteni pikku hiljaa muuttunut vanhemmuuden jakamiseksi. Haaveilen uudesta rakkaudesta sitten joskus, nyt ei kiire mihinkään. Haluan kokea itseni kokonaiseksi yksin ja saada yhteisen vanhemmuuden kahdesta kodista huolimatta toimimaan. Teen sen rakkaudesta lapsiani kohtaan, ystävyydestä ja kunnioituksesta puolisoni ja minun yhteistä aikaamme kohtaan. Ja miksi kykenen tähän? Kolaus oli niin kova, että minun oli otettava "hyppy tuntemattomaan" eli kasvoin luottavaiseksi maailmaa kohtaan - tällä on tarkoitus, kasvun paikka, universumi tarjoaa minulle muutospolun ihmisenä. Jos tarkoitusta ei ole niin se vaan vituttaa yli kaiken, tämä on keinoni päästä yli katkeruudesta ja vihasta. Oon nyt jopa paljon valoisampi ihminen kuin ennen - hassua, eikö?

1. Petetty. Repi riivatusti pettäminen ja valehtelu. Sydän särkyi. Lapset oli pieniä, olin raskaana ja tahdoin yrittää uudellen, monestikin, koska en halunnut rikkoa perhettä. Eihän se pettäminen ja vieraat naiset loppuneet, mutta rakkaus kuoli ja lopulta minusta tuli...
2. Pettäjä. Rakastuin toiseen mieheen. En välittänyt mitä mieheni on asiasta mieltä, koska oli tehnyt niin väärin minua kohtaan vuosien ajan. En välittänyt tippaakaan.
3. Kolmas pyörä minusta tuli samalla, kun suhde alkoi. Inhosin sitä osaa.

Tulin lopulta järkiini, ja erosin petturi-miehestäni. Raskaasta erosta selvittyäni lopetin suhteen toiseen mieheen. Sen seurauksena hän erosi, ja päädyimme lopulta yhteen.
En kulkisi tuota polkua uudelleen. En antaisi anteeksi pettämistä vaan eroaisin heti, en ryhtyisi sivusuhteeseen, en suostuisi olemaan toinen nainen.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:40"]Meillä mies jäi kiinni yli puolen vuoden suhteesta nuoreen naiseen, kun toinen lapsemme täytti vuoden. Peli oli selvä puoleltani heti, mutta menimme kuitenkin yhdessä terapiaan ja olen lastemme takia ollut myös "miehen tukena", koska hän on täysin hajalla siitä että menettää minut, ja että perheemme hajoaa. Viimeksi viime viikolla itki minulle ettei voi käsittää, ettemme vanhene yhdessä. Ollaan siis menty eroa iisisti, askel kerrallaan - lapsia ajatellen. Kamalaa tämä on, mutta koska omat arvoni rehellisyyden ja tukevan selkärangan suhteen ovat minulle tärkeitä, on rakkauteni pikku hiljaa muuttunut vanhemmuuden jakamiseksi. Haaveilen uudesta rakkaudesta sitten joskus, nyt ei kiire mihinkään. Haluan kokea itseni kokonaiseksi yksin ja saada yhteisen vanhemmuuden kahdesta kodista huolimatta toimimaan. Teen sen rakkaudesta lapsiani kohtaan, ystävyydestä ja kunnioituksesta puolisoni ja minun yhteistä aikaamme kohtaan. Ja miksi kykenen tähän? Kolaus oli niin kova, että minun oli otettava "hyppy tuntemattomaan" eli kasvoin luottavaiseksi maailmaa kohtaan - tällä on tarkoitus, kasvun paikka, universumi tarjoaa minulle muutospolun ihmisenä. Jos tarkoitusta ei ole niin se vaan vituttaa yli kaiken, tämä on keinoni päästä yli katkeruudesta ja vihasta. Oon nyt jopa paljon valoisampi ihminen kuin ennen - hassua, eikö?
[/quote]

Vau. Jäin sanattomaksi. Upeata ja rohkeaa. Kuulostat ihmiseltä mikä jokaisen petetyn tuli itsestään löytää. Ja uuden rakkauden löydät vielä varmasti! Tämä kyllä kolahti.
Mitä miehesi kuvitteli kun noin jauan oiti suhdetta yllä, että saisi kaiken? Ei kai hänelle yllätyksenä tullut ettette vanhene yhdessä kun suhteen aloitti ja sitä niinkin kauan jatkoi? Käsittämätöntä.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:09"]Miehellä oli suhde pitkään. Meillä pienet lapset ja väsynyt vaimo niin sai lapsettoman, nuoremman naisen piristyksekseen. Ottivat välillä hotellin ja seksin lisäksi tekivät kaikkea muutakin kivaa yhdessä josta minä vaan haaveilin kun näännyin kotona pienten lasten ja työn puristuksessa. Miehellä on reissutyö joten se oli helppoa ja luotin myös mieheen.
..
Lopulta aloin kuitenkin ihmetellä miehen käytöstä. Kielsi tietysti kaiken. Vielä meni puoli vuotta ekasta kerrasta kun kysyin ennen kun sain todisteet kun pengoin miehen repun. Sain naisen nimen tietooni ja kirjoitin naiselle. Nainen oli sitä mieltä että miehellä on vapaa tahto ja meidän asiamme eivät kuulu hänelle.
..
Mies sitten sanoi että suhde on loppu, aloimme käymään terapiassa. Lukuisia kertoja kuitenkin jäi kiinni ettei ollut loppu, tätä kesti vielä 7kk paljastumisesta. Mies oli kai niin hurjan rakastunut naiseen vaikka teki väärin myös tätä toista naista kohtaan. Piti koukussa pitkään ja aina uudelleen vakuutteli ja lupaili kun nainen oli sitä mieltä ettei suhde voi jatkua.
..
Lopulta nainen katkaisi suhteen koska huomasi että vaikka mies oli pitänyt tätä toista naista pari vuotta ja lupaillut eroavansa niin sitä ei tapahtunut. Nainen on jo sen ikäinenkin että biologinen kello tikittää hurjasti eikä tyhjät lupaukset enää riittäneet.
..
No tässä olemme avioliittomme raunioilla. Vaikea sanoa miten tässä vielä käy. Luottamusta ei ole, itselläni on ollut kaikenlaista stressioiretta ja olen henkisesti romuna. Lasten takia itse haluan yrittää vielä nyt kun kolmas pyörä on pois kuvioista. 15v ollaan oltu naimisissa joten mulla ei ole kiire, ei ole toista miestä mulla odottamassa. Yritetään rakentaa jotain uutta vanhan raunioille ja joskus tulee pieniä toivon pilkahduksia.
...
Mietin voiko mies koskaan olla luotettava koska teki valehtelusta oikein taidetta. Ei ole omatunto kovin hereillä. Se selviää ajan myötä mutta uutta"virhettä"en enää anna anteeksi. Toinen ongelma on mun tunteet. Kaikki ikävät asiat vaivaavat ja pyörivät mielessä, pääsenkö niistä koskaan eroon?
[/quote]

Mikä sai sinut jatkamaan elämää miehen kansaa nuo 7kk, älä sano että lapset, en usko siihen. Ei lapsillekkaan ole hyväksi tuollainen , he kyllä aistivat tilanteen, tiedät sen itsekkin. Joten ole rehellinen nyt, miksi? sselvästikkään kuin jo kirjoitettu, sinä tai ainakaan miehesi ei tehnyt päätöstä parantaa liitoa, jäitte molemmat kitumaan, ainut joka paransi jotain oli toinen nainen! Hän paransi omaa elämänsä irrottautumalla tuosta.
pitikö sinut siinä miehesi "saamattomuus" erota? Huomasitko ettei miehestä ole ratkaisua tekemään joten ymmärsit että jollain tasolla saat pitää miehesi, vaikka kuoren hänestä minkä vieressä hymyillä sukulaisille ja ystäville.
En halua veustä kääntää haavassa mutta tuo 7 kuukautta kun mies oli jo jäännyt kiinni, ei häntä saannut katkaisemaan suhdetta toiseen naisee. Mitä se sinusta kertoo? En halua olla ilkeä vaan ehkä tässä "äääneen" pohdin, elämä on toki sinun mutta kehoitan - käytä se hyvä nainen!

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:09"]Miehellä oli suhde pitkään. Meillä pienet lapset ja väsynyt vaimo niin sai lapsettoman, nuoremman naisen piristyksekseen. Ottivat välillä hotellin ja seksin lisäksi tekivät kaikkea muutakin kivaa yhdessä josta minä vaan haaveilin kun näännyin kotona pienten lasten ja työn puristuksessa. Miehellä on reissutyö joten se oli helppoa ja luotin myös mieheen.
..
Lopulta aloin kuitenkin ihmetellä miehen käytöstä. Kielsi tietysti kaiken. Vielä meni puoli vuotta ekasta kerrasta kun kysyin ennen kun sain todisteet kun pengoin miehen repun. Sain naisen nimen tietooni ja kirjoitin naiselle. Nainen oli sitä mieltä että miehellä on vapaa tahto ja meidän asiamme eivät kuulu hänelle.
..
Mies sitten sanoi että suhde on loppu, aloimme käymään terapiassa. Lukuisia kertoja kuitenkin jäi kiinni ettei ollut loppu, tätä kesti vielä 7kk paljastumisesta. Mies oli kai niin hurjan rakastunut naiseen vaikka teki väärin myös tätä toista naista kohtaan. Piti koukussa pitkään ja aina uudelleen vakuutteli ja lupaili kun nainen oli sitä mieltä ettei suhde voi jatkua.
..
Lopulta nainen katkaisi suhteen koska huomasi että vaikka mies oli pitänyt tätä toista naista pari vuotta ja lupaillut eroavansa niin sitä ei tapahtunut. Nainen on jo sen ikäinenkin että biologinen kello tikittää hurjasti eikä tyhjät lupaukset enää riittäneet.
..
No tässä olemme avioliittomme raunioilla. Vaikea sanoa miten tässä vielä käy. Luottamusta ei ole, itselläni on ollut kaikenlaista stressioiretta ja olen henkisesti romuna. Lasten takia itse haluan yrittää vielä nyt kun kolmas pyörä on pois kuvioista. 15v ollaan oltu naimisissa joten mulla ei ole kiire, ei ole toista miestä mulla odottamassa. Yritetään rakentaa jotain uutta vanhan raunioille ja joskus tulee pieniä toivon pilkahduksia.
...
Mietin voiko mies koskaan olla luotettava koska teki valehtelusta oikein taidetta. Ei ole omatunto kovin hereillä. Se selviää ajan myötä mutta uutta"virhettä"en enää anna anteeksi. Toinen ongelma on mun tunteet. Kaikki ikävät asiat vaivaavat ja pyörivät mielessä, pääsenkö niistä koskaan eroon?
[/quote]

Mikä sai sinut jatkamaan elämää miehen kansaa nuo 7kk, älä sano että lapset, en usko siihen. Ei lapsillekkaan ole hyväksi tuollainen , he kyllä aistivat tilanteen, tiedät sen itsekkin. Joten ole rehellinen nyt, miksi? sselvästikkään kuin jo kirjoitettu, sinä tai ainakaan miehesi ei tehnyt päätöstä parantaa liitoa, jäitte molemmat kitumaan, ainut joka paransi jotain oli toinen nainen! Hän paransi omaa elämänsä irrottautumalla tuosta.
pitikö sinut siinä miehesi "saamattomuus" erota? Huomasitko ettei miehestä ole ratkaisua tekemään joten ymmärsit että jollain tasolla saat pitää miehesi, vaikka kuoren hänestä minkä vieressä hymyillä sukulaisille ja ystäville.
En halua veustä kääntää haavassa mutta tuo 7 kuukautta kun mies oli jo jäännyt kiinni, ei häntä saannut katkaisemaan suhdetta toiseen naisee. Mitä se sinusta kertoo? En halua olla ilkeä vaan ehkä tässä "äääneen" pohdin, elämä on toki sinun mutta kehoitan - käytä se hyvä nainen!
[/quote]

Se 7 kuukautta meni niin että mies lähti terapiaan ja lupasi että suhde loppuu. Silloin en sitä tiennyt ettei pystynyt sitä lopettamaan. Sitten kun jäi useamman kerran kiinni niin aina uudestaan vakuutti ettei ole lähdössä ja suhde on loppu aina uudelleen ja uudelleen. Jos olisin alun alkaen tiennyt kuinka se menee niin tuskin olisin jäänyt. Halusin uskoa että nyt mies puhuu totta. Jälkiviisaus on aina paras viisaus. Yritin toimia harkiten ja parhaani mukaan. Pystyin näkemään(sähköposteista, viesteistä)ettei fyysistä pettämistä ollut vaan suhde jatkui puhelimen yms yhteydellä.
..
Mitä mieltä sitten olet siitä, miksei pettävä lähde sitten uuden naisen kanssa? Sanoin kun mies jäi kiinni että miettii mitä haluaa. Että haluaisin yrittää vielä mutta sitten pitää heivata se nainen. Sanoin ettei ole kiire, miettii rauhassa. Joko lähtee tai jää. No se oli kyllä kamalaa aikaa kun aina toivoin ja sitten sain todeta että se oli valetta. Mutta olisiko kuitenkin syynä se että meilläkin on vielä suhteessamme rakkautta. Mies varmaan tajusi että kun naisen kanssa asettuu niin salasuhteeseenkin astuu arki ja lapset.

Kolmaspyörä on osani tässä niikuin jo todettu -murhanäytelmässä.
puolivuotta olen seurustellut siis naimississa olevan miehen kanssa- koomisen kuuloista eikö? Sitä tämä onkin. Olemme jo kääneet kiinni, jäimme melkein heti, vaimo ei kuitenkaan kai uskonut juttumme olevan kovin vakavaa, mitä se ei ollutkaan alussa. Jatkoimme silti koska välillämme synkkasi niin hyvin. Vaimo alkoi uhkailemaan erolla huomatessaan rttei meidän suhteemme ottanut loppuakseen. Viimeinen uhkailukortti oli vaimolta kotoa pois muutto. Mies haluaa erota mutta pelkää, tietenkin. Ymmärrän hyvi ja olenkin Sanonut että on vapaa jatkamaan avioliittoaan jos siltä yhtää tuntuu. Mies kuitenkin tunnistaa että tilanne on mahdoton- koska häneltä puuttuu tahto, tahto korjata liitto. vaimo ei kai tätä tajua.. tai tahdo tajuta.
En tiedä mitä tuleman pitää, ei kai kukaan meistä tiedä. Vaimo uskoo kai minun olevan unohdettu.. näin ei ole, pohdin vain mielessäni joka päivä että muuuttuisiko tilanne jos minulla olisi tahtoa ja uskallusta lopettaa tämä? Ottaisiko mies vaimon takaisin jos poistuisin kuvioista, selvittäisivätkö he välinsä helpommin, jatkaakko vai ei, jos en olisi mukana?

Petetty. Koko elämäni romahti vuosiksi ja onnellisesta vaimosta tuli ihmisraunio. Olisi pitänyt osata lähteä heti ja tehdä lopullinen ero. Nyt tätä draamaa on eletty jo kuusi vuotta. Jos nyt neuvoisin vuosien takaista itseäni, niin kehottaisin pysymään lujana ja eroamaan, minulla olisi jo uusi elämä tässä vaiheessa. Avioero on nyt jo kolmannen kerran haussa, ehkä se tällä kertaa toteutuu.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:09"]Miehellä oli suhde pitkään. Meillä pienet lapset ja väsynyt vaimo niin sai lapsettoman, nuoremman naisen piristyksekseen. Ottivat välillä hotellin ja seksin lisäksi tekivät kaikkea muutakin kivaa yhdessä josta minä vaan haaveilin kun näännyin kotona pienten lasten ja työn puristuksessa. Miehellä on reissutyö joten se oli helppoa ja luotin myös mieheen.
..
Lopulta aloin kuitenkin ihmetellä miehen käytöstä. Kielsi tietysti kaiken. Vielä meni puoli vuotta ekasta kerrasta kun kysyin ennen kun sain todisteet kun pengoin miehen repun. Sain naisen nimen tietooni ja kirjoitin naiselle. Nainen oli sitä mieltä että miehellä on vapaa tahto ja meidän asiamme eivät kuulu hänelle.
..
Mies sitten sanoi että suhde on loppu, aloimme käymään terapiassa. Lukuisia kertoja kuitenkin jäi kiinni ettei ollut loppu, tätä kesti vielä 7kk paljastumisesta. Mies oli kai niin hurjan rakastunut naiseen vaikka teki väärin myös tätä toista naista kohtaan. Piti koukussa pitkään ja aina uudelleen vakuutteli ja lupaili kun nainen oli sitä mieltä ettei suhde voi jatkua.
..
Lopulta nainen katkaisi suhteen koska huomasi että vaikka mies oli pitänyt tätä toista naista pari vuotta ja lupaillut eroavansa niin sitä ei tapahtunut. Nainen on jo sen ikäinenkin että biologinen kello tikittää hurjasti eikä tyhjät lupaukset enää riittäneet.
..
No tässä olemme avioliittomme raunioilla. Vaikea sanoa miten tässä vielä käy. Luottamusta ei ole, itselläni on ollut kaikenlaista stressioiretta ja olen henkisesti romuna. Lasten takia itse haluan yrittää vielä nyt kun kolmas pyörä on pois kuvioista. 15v ollaan oltu naimisissa joten mulla ei ole kiire, ei ole toista miestä mulla odottamassa. Yritetään rakentaa jotain uutta vanhan raunioille ja joskus tulee pieniä toivon pilkahduksia.
...
Mietin voiko mies koskaan olla luotettava koska teki valehtelusta oikein taidetta. Ei ole omatunto kovin hereillä. Se selviää ajan myötä mutta uutta"virhettä"en enää anna anteeksi. Toinen ongelma on mun tunteet. Kaikki ikävät asiat vaivaavat ja pyörivät mielessä, pääsenkö niistä koskaan eroon?
[/quote]

Mikä sai sinut jatkamaan elämää miehen kansaa nuo 7kk, älä sano että lapset, en usko siihen. Ei lapsillekkaan ole hyväksi tuollainen , he kyllä aistivat tilanteen, tiedät sen itsekkin. Joten ole rehellinen nyt, miksi? sselvästikkään kuin jo kirjoitettu, sinä tai ainakaan miehesi ei tehnyt päätöstä parantaa liitoa, jäitte molemmat kitumaan, ainut joka paransi jotain oli toinen nainen! Hän paransi omaa elämänsä irrottautumalla tuosta.
pitikö sinut siinä miehesi "saamattomuus" erota? Huomasitko ettei miehestä ole ratkaisua tekemään joten ymmärsit että jollain tasolla saat pitää miehesi, vaikka kuoren hänestä minkä vieressä hymyillä sukulaisille ja ystäville.
En halua veustä kääntää haavassa mutta tuo 7 kuukautta kun mies oli jo jäännyt kiinni, ei häntä saannut katkaisemaan suhdetta toiseen naisee. Mitä se sinusta kertoo? En halua olla ilkeä vaan ehkä tässä "äääneen" pohdin, elämä on toki sinun mutta kehoitan - käytä se hyvä nainen!
[/quote]

Se 7 kuukautta meni niin että mies lähti terapiaan ja lupasi että suhde loppuu. Silloin en sitä tiennyt ettei pystynyt sitä lopettamaan. Sitten kun jäi useamman kerran kiinni niin aina uudestaan vakuutti ettei ole lähdössä ja suhde on loppu aina uudelleen ja uudelleen. Jos olisin alun alkaen tiennyt kuinka se menee niin tuskin olisin jäänyt. Halusin uskoa että nyt mies puhuu totta. Jälkiviisaus on aina paras viisaus. Yritin toimia harkiten ja parhaani mukaan. Pystyin näkemään(sähköposteista, viesteistä)ettei fyysistä pettämistä ollut vaan suhde jatkui puhelimen yms yhteydellä.
..
Mitä mieltä sitten olet siitä, miksei pettävä lähde sitten uuden naisen kanssa? Sanoin kun mies jäi kiinni että miettii mitä haluaa. Että haluaisin yrittää vielä mutta sitten pitää heivata se nainen. Sanoin ettei ole kiire, miettii rauhassa. Joko lähtee tai jää. No se oli kyllä kamalaa aikaa kun aina toivoin ja sitten sain todeta että se oli valetta. Mutta olisiko kuitenkin syynä se että meilläkin on vielä suhteessamme rakkautta. Mies varmaan tajusi että kun naisen kanssa asettuu niin salasuhteeseenkin astuu arki ja lapset.
[/quote]

Miksi pettäjä ei lähde uuden matkaan riippuu varmaan tilanteesta pitkälle, mutta suurin syy , minun kokemukseni perusteella on pelko. Yksinkertaisesti. PelKo ja syyllisyys. Tapauksesta riippuen kuitenkin, kai nämä kaksi kysymystä kiertävät kehää, miksi ei lähde uuden matkaan, miksi ei lopettanut sivusuhdettta. Valmis oravanpyörä. Useasti se orava vain juoksee itsensä hengiltä.
kuten jo sanoin kai se antaa toivoa. Vaikka toivo näissä tilanteissa voi olla kuolettava. Ihminen olento joka ripustautuu siihen pieneenkin toivon kipinään vaikka se kipinä okisi melkein olematon. Kai se antaa turvaa ja syyn olla myöntämättä asioita jotka haluaa sulkea pois. Voi olla että saatte liittonne pelastettua, mutta tuleeko siitä vain pelastusvene vaikka sen kuuluisi olla alus tässä elämän meressä. Kaikkea ei ole tarkoitettu pelastettavaksi koska usein vanhan paikkaaminen johtaa vain neulan reikiin mikä pilaa hyvänkin kankaan.
Tuollainen kokemus muuttaa ihmistä, pysyvästi. Sen varmasti tiedätkin jo. Nämä oravanpyörää pyörittävät kysymykset tulevat esiin uudestaan ja uudestaan ja vauhdissa on paha vaihtaa suuntaa. Voi toki olla että tuolla päättäväisyydelläsi on tarkoituskin. Ehkä joksu olette unohtaneet tämän ja elätte hyvääkin elämää yhdessä.

Niin ja haluan vielä lisätä että se 7kk ei mennyt miehen päätöstä odotellessa vaan aloimme heti keskustella ja työstää avioliittomme ongelmia. Minä joka vastasin yksin kodista ja lapsista, jätin usein miehen kotona ollessaan päävastuuseen lapsista ja kodista, aloitin uuden harrastuksen yms, löysin itseni uudelleen. Koin että tilanteemme jollain tapaa muuttui kuitenkin koko ajan paremmaksi vaikka mies jäikin monesti kiinni yhteydenpidosta toiseen naiseen. Nyt näen jo selvän eron köyttäytymisessämme. Miehellä läheisempi suhde lapsiin kun oli pakko kun itse aloin ottaa etäisyyttä kotiin ja lapsiin.