Lue keskustelun säännöt.
Onko jotain kaduttanut se, ettei tehnyt kolmatta lasta?
28.02.2015 |
Itse olen aivan kahden vaiheilla. Molemmat vanhemmat nauttii lasten kanssa olosta, kämppään ja autoon mahtuisi vielä yksi, rahatkaan eivät ole tiukilla... Mutta toisaalta tuntuu siltä että kaksikin on jo paljon, ja että turha tehdä enempää lapsia tähän maailmaan, kun kahdenkin kasvattaminen tasapainoisiksi aikuisiksi voi olla haastavaa.
Kommentit (42)
Minä halusin pitkään kolmatta. Meillä temperamenttiset ja voimakastahtoiset lapset, joten mies tuumasi että kyllä kaksi riittää.
Nyt molemmat lähestyvät murkkuikää ja itse olen edennyt uralla, vaikka vieläkin joskus mietin että olisihan tähän kolmaskin mahtunut niin näinkin on ihan hyvä. Tosin olen lapsentekoiässä vieläkin, mutta kyllä lapsiluku on nyt täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 06:14"]
Minä halusin pitkään kolmatta. Meillä temperamenttiset ja voimakastahtoiset lapset, joten mies tuumasi että kyllä kaksi riittää. Nyt molemmat lähestyvät murkkuikää ja itse olen edennyt uralla, vaikka vieläkin joskus mietin että olisihan tähän kolmaskin mahtunut niin näinkin on ihan hyvä. Tosin olen lapsentekoiässä vieläkin, mutta kyllä lapsiluku on nyt täynnä.
[/quote]
Ok. Kun meillä mies taas enemmän avoin kolmannen suhteen, on itse isosta perheestä. Itse olen ajatellut, että kunhan nyt kunnialla saisi nämä kaksi kasvatettua ja haluaisin pystyä tarjoamaan taloudellisestikin kaiken mitä tarvitsevat. Olen kai vähän varman päälle pelaaja. Toisaalta uran luomisen suhteen minulla ei ole kunnianhimoa, vaikka ok työpaikka onkin, ja nautin kotonaolosta ja lasten kanssa puuhailusta.. -ap
Meillä sama tilanne, 2 lasta ja itse halusin pitkään kolmatta. Asia ratkesi sillä, kun mies ei halunnut lisää lapsia ja yhteisellä päätöksellä hän kävi vasektlmiassa. Itsellä otti aikaa vielä senkin jälkeen sisäistää asia. Lasten tullessa teini-ikään karisi ne viimeisetkin ajatukset. Jos/kun tästä selvitään, niin minä alan nauttia elämästä ihan eri tavalla! Ei tarvitse enää huomioida lomareissuilla isoja huoneistoja jne, ei harkka-aikatauluja ja kuskamisia viikolla jne...
Sitten se elämä alkaa :)
Meillä on kaksi lasta. Kuopus on 5 vuotias.
Joskus olen miettinyt kolmatta joo...mutta ehkä kumminkin ei vaikka iältäni en mikään liian vanha vielä olekaan.
En mä ole lapsi-ihminen tai perheihminen ylipäätään.
Tarvitsen hirveän paljon sitä omaa aikaa ja stressaannun hälystä.
Joskus mietti että olisihan se vauva ihana ja kumman näköinen siitä tulisi ja olisiko se tyttö vai poika...mutta ehkä näin on hyvä...sitten kuitenkin.
Meillä lapset 10v & 11v. Itse olen 31v. Mies on hinkunut kolmatta lasta yli 6 vuotta. Tuossa taannoin olimmekin muutaman vuoden ilman ehkäisyä, mutta raskautta ei kuulunut. Lasten kasvaessa isommiksi minulle vahvistui päätös, että kolmatta en halua. Ja ei ole kaduttanut!
Nautin ihan liikaa puuhailuista isojen lasten kanssa. Kuin myös kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa. Hoitoviettiin hommasin koiran jolle saan lässyttää ja paijata aina kun haluan :) Lisäksi koiran kanssa tulee vietettyä aikaa metsällä, joten kolmas lapsi lopettaisi senkin luksuksen.
Panostan kahteen lapseeni. Lasten kouluasiat sekä oma vaativahko työni verottavat jo ihan tarpeeksi. Muu aika on rentoilua; ei tarvitse juosta kenenkään perässä, ei katsella uhmaraivareita, saa nukkua kuten haluaa, viikonloput voi vetää missä tahansa rytmissä, ei tarvitse olla ruokapöydän ääressä klo 7, 11, 14, 17 ja 20, leluja ei ole pitkin poikin...hyviä puolia löytyy ihan liikaa nujertamaan sen pienen, pienen haikeuden :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapset 6v ja 8v. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän tilanteeseen.
Ihme kyllä, kolmas lapsi alkoi kummittelemaan mielessäni. Mutta hei, olen jo aika iäkäs :) enkä mitenkään innostunut pikkulapsiajasta.
Taidamme hankkia sen sijaan koiran!
Joskus on vähän kaduttanut että tuli tuo kolmas tehtyä. Elämä olisi aika paljon helpompaa enää mitään pk-rumbaa nelikymppisenä -kerran kun oli jo sellaisista päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eikös sitä sanota että jokaisella äidillä on yksi syntymätön lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 08:58"]Tehnyt lasta :D
[/quote]
Et ole koskaan kuullut lapsenteosta? Toki monet eivät saa lapsia silloin kun haluisivat, jos ollenkaan, mutta monet kyllä saavat.
Miehelle oli selviö, että kaksi lasta riittää meille, minä halusin kolme. Näppärä konsti; saimme kaksoset alle 2v ikäerolla esikoiseen. Eli siis sain sen kolme lasta, kahdella kerralla. Ei voi mieskään sanoa että pois pitäisi antaa joku lapsista. Kaksoset ovat jopa ei-identtiset, eli siis kaksi sisarusta joilla on vain yksi juttu enemmän yhteistä kuin normisisaruksilla; sama syntymäpäivä, -vuosi ja kellonaika! Minun mielestäni perhe on täydellinen nyt, en haaveile yhdestäkään vauvasta enää, eli perheeseen on syntynyt juuri oikea määrä lapsia siis. Miehellä on välillä jopa vauvakuumetta :-o
Tosin kolmatta haaveillessa kannattaa muistaa se, että riski kaksosiin ja kolmosiin kasvaa äidin vanhetessa. Kaverilla kävi näin. Kahden lapsen (12v ja 7v) jälkeen tuli raskaaksi. NT-ultrassa tulossa oli kolme, joista yksi meni myöhäisillä viikoilla kuitenkin kesken (jotain rv 14-16) ja identtiset kaksoset syntyivät rv 34. Nyt on sitten neljä lasta heillä, melkein tuli viisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:05"]
No mulla on 3 lasta, nyt 7-12 -vuotiaita ja minua on kyllä kaduttanut. Tokihan lapsi itsessään on ihana, mutta työn määrä lisääntyi ihan eksponentiaalisesti. Lisäksi kaikki lomailu on kallista ja vaikeaa. Monesti ajattelen, kuinka helpolla kahden kanssa olisi päässyt. Enkä ole provo, jos joku sitä miettii.
[/quote]
Miksi työn määrä lisääntyi niin huomattavasti vasta kolmannen lapsen kohdalla? Vai oliko pienet ikäerot toisen ja kolmannen välillä? Meillä on viisi lasta ja mielestäni työn määrä kasvoi eniten siinä kohtaa kun toinen lapsi syntyi. Sen jälkeen en huomannut mitään kovin suurta eroa. Toki on selvää että enemmän on puuhaa viiden kuin kahden lapsen perheessä, mutta siis isoin muutos oli silloin kuin toinen lapsi syntyi.
[/quote]
Kolmelle lapselle ei enää riittäneet kaksi kättä eikä kaksi vanhempaa. Aina pitää jonkun odottaa vuoroaan, ja se riittämättömyyden tunne oli ehkä pahin. Samaten perheen piti aina jakautua, äiti jäi vauvan kanssa kotiin kun muut meni esim laskettelemaan. Perheen yhteinen huvi väheni.
[/quote]
Meillä kyllä nuorin on kulkenut mukana kaikkialla ja yhdessä ollaan oltu ihan yhtä paljon kuin ennen kolmannen syntymääkin. Järjestelykysymys.
[/quote]
Se voi olla järjestelykysymys joillain, joillain se on osin rahakysymys ja joskus se voi olla myös kuopuksen helppoudesta tai vaikeudesta kiinni, myös siitä äidin jaksamisesta.
Mitä olen kolmelapsisia perheitä vierestä seurannut, niin tavanomaisempaa on se että kolmas lapsi sitoo ja rajoittaa menemistä kuin se, että kaikki jatkuisi status quona. Ei tuolla kaupungilla esimerkiksi ihan hirveästi näy kahviloissa näy äitejä kolmen pienen lapsen kanssa liikkeellä. Toki heitäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me painitaan saman dilemman kanssa. Rakastamme lapsiamme ja itse olen todella perhekeskeinen ja "äitityyppiä". Kuitenkin kaikki järkisyyt puoltavat kahta lasta. Meille se kolmas lapsi tarkoittaisi pitkällä aikavälillä isohkoa elämänmuutosta: ei olisi enää yksinkertaisesti varaa asua keskustassa (kaksi lasta jakavat jo nyt pienen huoneen) ja työmatkamme pitenisivät ja muutenkin arjen hallinta olisi haastavampaa. Työmme myös vaativat paljon (myös ylitöitä) ja jo nyt koemme olevamme "äärirajoilla" ajan suhteen. Turvaverkkoa ei ole arjen keskellä. Järki siis sanoo, että kaksi riittää. Olisiko asia sitten eri, jos ympärillämme olisi parempi turvaverkko ja vähemmän vaativat työt? Ehkä... Kaikkea ei vaan voi saada.
En. Onneksi ei tehty sitä virhettä. Aika, raha, parisuhde ja oma jaksaminen perusteena.
Ei kai kukaan hirveästi kadu kolmatta, mutta minä ainakin järkeilin, että kahden kanssa on helpompaa näin työssäkäyvänä perheenä ja lisäksi voisin enemmän tukea lapsiani esim. opiskeluaikana. Kyllä välillä aina iskee ajatus, pitäisikö hankkia vielä yksi... Pelkään kuitenkin, etten jaksaisi, jos kolmas olisi esimerkiksi erityislapsi tai saisimmekin kaksoset. Kaikki on nyt niin hyvin ja olen iloinen kahdesta lapsestamme. Tämä on meille sopiva määrä.
Meillä on kaksi alle kolmevuotiasta pienellä ikäerolla. Mietin joka päivä kolmatta mutta emme jaksaisi sitä.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:09"] [quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:05"]No mulla on 3 lasta, nyt 7-12 -vuotiaita ja minua on kyllä kaduttanut. Tokihan lapsi itsessään on ihana, mutta työn määrä lisääntyi ihan eksponentiaalisesti. Lisäksi kaikki lomailu on kallista ja vaikeaa. Monesti ajattelen, kuinka helpolla kahden kanssa olisi päässyt. Enkä ole provo, jos joku sitä miettii. [/quote] IHan kauheeta! Miten joku voi suhtautua omiin lapsiin noin?! [/quote] Mikä tässä sinusta on niin kauheaa? Että joku sanoo ääneen, että tulipa haukattua iso pala, kyllä voimavarat ja rahat olisi riittäneet paremmin kahden lapsen kanssa? Tää aihe on tabu. [/quote] Se on kauheaa, että katuu suunnitellun lapsen saamista.
[/quote]
Mitä sitten asialle pitäisi sinusta tehdä? Hymistellä nimettömänä av:lle, että kyllä tää on ihanaa, hankkikaa tekin monta lasta?
[/quote]
No hankkia apua!
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 06:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 06:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 06:00"]
juuei tod.
[/quote]
Onko sulla kaksi?
[/quote]
ei tod
[/quote]
Ok, eli tarkennus: kysymys on tarkoitettu niille joilla kaksi lasta ja ovat joskus miettineet kolmatta, mutta päättäneet olla hankkimatta...