Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkähänlaista olisi metsäkoneenkuljettajan työ? Lähihoitaja miettii alanvaihtoa
30.11.2021 |
Juuri uutisissa tuli pätkä, jossa nuori nainen oli opiskellut metsäkoneenkuljettajaksi. Kertoi tykkäävänsä siitä, että saa työskennellä yksin metsässä.
Kuulostais kieltämättä ihanalta! En halua mitään työtä, jossa tarvitsee olla ihmisten kanssa tekemisissä, siitä olen saanut enemmän kuin tarpeekseni.
Kuinkahan paljon täytyy ymmärtää koneen toiminnasta..? Opetetaanko koulussa kaikki tarpeellinen?
Kaikki tieto alasta kehiin, kiitos!
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saa oravia ruokkia aina välillä? Kuka kieltää?!
No saa niitä ruokkia. Mutta ei nykyään metsissä mitään oravia ole. Ne on puistoissa ja kesämökkien ruokintapaikoilla. Harvoin on leimikko puistossa. Joutuu ite syömään pähkinät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihervasurit kieltää puiden kaadot kohta eli ei kannata mennä metsään
Suosittelen myös tuota kaivosautonkuljettajan hommaa. Ehkä joudut Kittilän kaivokseen Lappiin, mutta voinet lähteä myös vaikka Australian kaivoksille?`
Vaihdoin itse metsäalalle aivan eri ammatista, täysin kokeilunhalusta. En ole koskaan värkännyt koneita enkä muutenkaa ole sellaisesta kiinnostunut. Ajaminen on enemmän se juttu. Valmistuin konekuskiksi Kannuksen maaseutuopiston aikuispuolelta.
Tällä hetkellä tiedän koneista yhtä paljon kuin aloittaessani koulun eli ei minkää vertaa. Mutta tässä sitä nyt ollaan toisessa työpaikassa koeajalla.
Työn rasittavuus on suurta. Työmaat ei ole koskaan omalla takapihalla vaan useampien kilometrien päässä. 1,5h ajomatkat ei ole mikään harvinaisuus, ja kun yleensä ajetaan kahdessa vuorossa, niin yöunet jää monesti aika lyhyeksi. Käytössä joko oma auto tai työsuhdeauto. Ajokonemiehen työtä voi verrata shakin pelaamiseen, täytyy kokoajan miettiä mistä on hyvä jatkaa. Mutta liikaan miettimiseen ei ole aikaa, kiire painaa niskaan kokoajan ja samalla kun keräät nopeasti puita ja alat pinomaan niitä tienvarteen, niin niiden pinojen tulee olla yhtä tiiviit kuin voipaketit
Ja heti sen jälkeen hakemaan seuraavaa kuormaa kiireellä. Eväitä ei kerkeä syömään koska oma vauhti ei ole tarpeeksi riittävä vieläkään. Varon ettei kalliit koneet hajoa, jää kiinni pehmeään maastoon tai kaadu kyljelleen koska en osaa tehdä asialle mitään jos jotain särkyy. Omaa koulutusta en kehu tippaakaan, kaikki varsinainen opetusvastuu työnnettiin täysin työharjoittelun aikana yrittäjille. Palkalla ei pääse rikastumaan, omaa vapaa-aikaa ei hirveästi jää kun päivät venyy monesti ylitöiksi, töitä on silloin kun niitä on riippuu miten sahat vastaanottaa puuta ja kelirikot keskeyttää työn. Konekuskeista on pulaa mutta nimenomaan "hyvistä kuskeista". Itse hain nyt syksyn yhteishaussa taas uuteen kouluun koska huomasin ettei tämä olekaan se oma juttu. Jatkuva kiire ja paine siitä jatkuuko työt samalla työpaikalla on raskasta. Jos tykkää värkätä koneiden kanssa ja luonnosta, haluaa haastetta niin tämä on oikea ala. Arvostan suuresti niitä jotka osaavat tehdä tätä työtä ammattitaitoisesti!
Miksei saman tien rekka-autonkuljettajaksi? Vai onko liian fyysistä?
Minäkin nuorena aattelin rekka-autonkuljettajaksi, merikapteeniksikin haaveilin rupeavani. Mutta ammatinvalinnanohjaaja varsinkin tuota rekka-autonkuljettajaa nauroi, "näillä arvosanoilla ei kyllä tuollaisia edes mietitä!"
Jaa...
Arvosanoilla mennään yliopistoon ja luetaan vaikka filosofian maisteriksi ittens ja päädytään pienipalkkaiseksi toimistosihteeriksi, joka pelkää koko ajan että joku toinen tulee ja vie sen työpaikan häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käpyperse kirjoitti:
Vaihdoin itse metsäalalle aivan eri ammatista, täysin kokeilunhalusta. En ole koskaan värkännyt koneita enkä muutenkaa ole sellaisesta kiinnostunut. Ajaminen on enemmän se juttu. Valmistuin konekuskiksi Kannuksen maaseutuopiston aikuispuolelta.
Tällä hetkellä tiedän koneista yhtä paljon kuin aloittaessani koulun eli ei minkää vertaa. Mutta tässä sitä nyt ollaan toisessa työpaikassa koeajalla.
Työn rasittavuus on suurta. Työmaat ei ole koskaan omalla takapihalla vaan useampien kilometrien päässä. 1,5h ajomatkat ei ole mikään harvinaisuus, ja kun yleensä ajetaan kahdessa vuorossa, niin yöunet jää monesti aika lyhyeksi. Käytössä joko oma auto tai työsuhdeauto. Ajokonemiehen työtä voi verrata shakin pelaamiseen, täytyy kokoajan miettiä mistä on hyvä jatkaa. Mutta liikaan miettimiseen ei ole aikaa, kiire painaa niskaan kokoajan ja samalla kun keräät nopeasti puita ja alat pinomaan niitä tienvarteen, niin niiden pinojen tulee olla yhtä tiiviit kuin voipaketit
Ja heti sen jälkeen hakemaan seuraavaa kuormaa kiireellä. Eväitä ei kerkeä syömään koska oma vauhti ei ole tarpeeksi riittävä vieläkään. Varon ettei kalliit koneet hajoa, jää kiinni pehmeään maastoon tai kaadu kyljelleen koska en osaa tehdä asialle mitään jos jotain särkyy. Omaa koulutusta en kehu tippaakaan, kaikki varsinainen opetusvastuu työnnettiin täysin työharjoittelun aikana yrittäjille. Palkalla ei pääse rikastumaan, omaa vapaa-aikaa ei hirveästi jää kun päivät venyy monesti ylitöiksi, töitä on silloin kun niitä on riippuu miten sahat vastaanottaa puuta ja kelirikot keskeyttää työn. Konekuskeista on pulaa mutta nimenomaan "hyvistä kuskeista". Itse hain nyt syksyn yhteishaussa taas uuteen kouluun koska huomasin ettei tämä olekaan se oma juttu. Jatkuva kiire ja paine siitä jatkuuko työt samalla työpaikalla on raskasta. Jos tykkää värkätä koneiden kanssa ja luonnosta, haluaa haastetta niin tämä on oikea ala. Arvostan suuresti niitä jotka osaavat tehdä tätä työtä ammattitaitoisesti!
Eli kun lähihoitajat nykyään valittavat, ettei ehdi mummojen pyllyjä kunnolla pestä, kiirettä pitää, ja mummojen syöttäminenkin on nopeassa tahdissa tapahtuvaa, niin nyt joku lähihoitaja olisi vaihtamassa samanmoiseen kiirehommaan.Toki, lähihoitajat voivat tehdä muutakin kuin mummojen pyllyjä pestä. Mutta kiire niiden omien kertomusten mukaan on työssä aina läsnä.
Olen tehnyt metsäkoneenkuljettajan hommia noin 10 vuotta. Täytyy sanoa, että jos ei pysy lenkkiavain, nippusiteet, jesari, letkut ja sähköt käsissä niin älä hae. Paineensietokyky täytyy olla erilaista kuin hoitajan hommissa. Olet yksin. Ihan oikeasti yksin, et soittele ongelmatilanteissa jollekin auttamaan. Riskit on aina ja ei ole yksi tai kaksi kaveria, jotka ovat onnettomuuden takia osittain työkykyisiä kun on raajoja jäänyt ties minne. Tein joskus hyvin nuorena sairaalassa myös avustajan hommia ja voin sanoa, että yhdestäkään siellä työskentelevästä ei ole tähän työhön. Sitä valituksen ja narinan määrää työtaakasta niin ei se kyllä helpommaksi tässä tule. Päinvastoin. Työtä tehdään noin 8-20 tuntia päivässä ja urakalla, et todellakaan ole jäämässä töihin jotta saisit työskennellä rauhallisemmassa tahdissa. Aloitteleville ei kauheasti armoa anneta ja töihin on lähdettävä vaikka olisi vähän kipeänä. Saikku ei ole käsite. Loogista ajattelua pitää löytyä, eli sun täytyy ymmärtää ja olla muutama askel edellä siitä mitä teet. Yllättäviä tilanteita tulee joka ikinen vuoro ja sen jälkeen ei todellakaan ole missään kopissa istuskelua ja odottelua. Eläimiä näkyy ja ne tulevat hyvinkin lähelle. Aina ei pääse kopista pois jos on esimerkiksi susi vieressä. Hydeletkua saa vaihtaa vähän väliä, keksiä omia patentteja ettei se roju jää metsään. Upotusta on aina ja sitä saa laskeskella, että mihin sen rojun asettaa ettei lähde alta. Fyysistä kuntoa tarvitaan, ketjut ja letkut eivät ole kevyimpiä ja olet aivan järjettömissä asennoissa välillä. Makaat maassa tai olet koneen välissä ja työvaatteet ovat työvaatteita. Kastut vähän väliä, jos et hiestä niin kaikesta muusta. Talvella on järkyttävän kylmä ja kaikissa hommissa et voi pitää hanskoja käsissä. Kesällä on kaikki ötökät ja kuumuus kiusana. Rospuutto on ainut hetki, kun saatat saada pienen tauon. Ihosairauksia on yllättävän paljon kun öljyjen ja kemikaalien kanssa pulataan. Työpäivä ei pääty siihen kun jätät rojun hetkeksi metsään rauhaan, vaan teet kirjalliset työt.
Olen koulutukseltani mekaniikan inssi ja päätin vaihtaa tähän alaan, koska suunnittelin koneita jonkun aikaa. Olen ollut koko elämäni enemmän ja vähemmän koneiden ja laitteiden kanssa tekemisissä ja opinnoista on suuri apu tässä työssä. Koulussa et opi oikeastaan mitään, vaan oppi tulee kentältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsenäinen työ, hyvä palkka, luonnonrauha, vuodeajan vaihtelut, metsän eläimet ja ylitöistä saa kivat bonukset.
Onko kivaa olla mylläämässä metsän eläinten elinympäristöt nurin? Onko kivaa kaataa puu, jossa pöllö haluaisi huhuilla tai tikka nakuttaa koloaan?
Alue: Aihe vapaa
Olen seurannut metsäkoneen kuljettajien hommia vain sivusta, mutta ei kannata uskoa näitä pelottelujuttuja. Ne ovat tyypillistä av-provoa. Mutta sen olen huomannut, että pitkää päivää nuo painavat. Katselin viimeksi mökillä käydessäni aamulenkillä kun koneet olivat hommissa jo säkkipimeässä puoli kuudelta, ties milloin olivat tulleet ja painoivat illalla pitkään. Työ on kai urakkatyötä, mutta mitenkähän nuo siirtymät palstalta toiselle on hinnoiteltu? Siinä pitää odotella kuljetusta ja meneehän siinä itse siirtymisessäkin aikaa.