Äitini ei tykkää miehestäni
Tuossapa otsikossa se tuli. Voiko joku kohtalotoveri ilmoittautua, miten jaksaa äitiäni kun hän on joka käänteessä arvostelemassa miestäni.
Erosin exästäni ja lasteni isästä pari vuotta sitten, hänen kanssaan äidilläni hyvät välit ja kovasti kehuu maasta taivaisiin exäni uuden naisystävän, mukava sit kuunnella kun se nainen on niin mukava lapsille ja niin sitä ja tätä ja mun nykyinen mies saa kaiken paskan niskaan. Mieheni kuitenkin yrittää kaikkensa, vaikeaa se on tulla kuvioon mukaan jossa lapset jo naisella valmiina ja hyvin on pärjännyt.
Ja joo nykyinen mieheni ei niin sosiaalinen ole kuin exäni, hyvinkin erilainen mutta ai että ärsyttää kuunnella kun joka sivulauseessa miehestäni jotain pahaa sanottavaa.
Odotan itseasiassa nyt uuden mieheni kanssa ekaa yhteistä lastakin ja eipä niin innoissaan ole asiasta kuin oli silloin kun exäni kanssa sain lapset. Kerran jopa tokaisi kun puhe tuli vauvavuodesta ja sen rankkuudesta että "katsopa ettei miehesi jätä sua yksin vauvan kanssa " ja "eipä kyllä käy kateeksi" menin aikalailla sanattomaksi, mieheni erittäin innoissaan tästä tulokkaasta.
Kiitos ja anteeksi avautuminen mutta tosissaan onko kohtalotovereita😊
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Parempi niin, mun äiti tarttui temmiinsä saunassa
Miksi teidän äiti otti temmin(sä) saunaan? Tekeekö hän puutöitä siellä?
Ero koskettaa kaikkia läheisiä. Se usein unohtuu ja millaisia reaktioita ero sitten kaikissa tuottaa. On tietysti ihan tarpeeksi selvitä siitä itsekin, mutta onhan tuossa nyt muutosta äidillesikin yllin kyllin. Äitisi tykkäsi exästä ja kaipaa häntä, joten hän ei ilmeisesti kykene nyt millään lailla käsittelemään kaikkea tapahtunutta.
Äidistäsi tulee mieleen tunne-elämältään pieni tyttö, joka koettaa sinua ärsyttämällä saada huomiota. Se on hänelle kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Onko äidilläsi ystäviä, joiden kanssa puhua? Entäpä oma kumppani?
Suosittelen, ettet provosoituisi äidistäsi yhtään. Kokeile joskus vain sanoa jotakin ystävällistä ja myötätuntoista, jotakin missä osoitat ymmärtäväsi häntä, ja vaihda sitten ihan muuhun puheenaiheeseen. Suurin osa ihmisistä rauhoittuu, kun antaa heille tilaa mesota asiansa kerran kunnolla ja kuuntelee vain nyökytellen myötätuntoisen oloisena.
Älä puolustele tekojasi, älä menemukaan äitisi juttuihin, älä takerru hänen sanoihinsa, vaan elä elämääsi niin kuin sen hyväksi koet. Onnea uudesta vauvasta!
Jos et välittäisi, sinua ei asia ärsyttäisi.
Aloitusviestissäsi annoit ymmärtää, että äitisi on kovastikin läheisissä väleissä lastesi isän kanssa, joten eivätkö he pystyisi hoitamaan lastesi ja äitisi välistä yhteydenpitoa?
Jos haluat hyötyä äidistäsi, pitää sinun sietää myös ne hänen ikävät kommenttinsa.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että en ota apua vastaan ollenkaan, jos en ole valmis kestämään sitä kuraa, mikä siinä tulee kylkiäisenä.