Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hyvän itsetunnon merkkejä?
Kommentit (144)
Urpo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Loukkaantuu kun joutuu loukatuksi.
Niin ja antaa takaisin.
Ei pidä paikkaansa. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse antaa takaisin. Sitä ajattelee, että olen ihan hyvä tyyppi, oli tuo tai kuka tahansa mitä mieltä tahansa minusta. Silloin ei ole tarvetta antaa takaisin.
Tästä on ihan tutkimusnäyttöä. Henkilöt joilla on hyvä (tai parempikin) itsetunto suhtautuvat loukkauksiin aggressiivisemmin. Henkilöt joilla on on heikko itsetunto syyttävät itseään, kärsivät nahoissaan ja pahimmassa tapauksessa pyytävät lisää.
Kyse on myös henkilön persoonallisuudesta, jossa itsetunto on vain osa. Minun mielestäni on väärin että öykkäri pääsee kuin koira veräjästä. Annan kyllä kurinpalautusta. Paitsi on jos olen laiskalla päällä (väsynyt, kiire yms).
Kommenttisi on muuten ajatusvirhe. Mietipä miksi.
Olen tavannut ihmisiä, joilla on keskiluokkainen kasvatus ja hyvä omanarvontunto, siis käsitys, miten heitä saa kohdella. Heillä ei ole välttämättä sen parempi itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaa olla eri mieltä kuin enemmistö ja sanoa sen ääneen. Kyky nauraa itselleen. Ei tunne juurikaan häpeää mokistaan. Hymyilee paljon.
Hymyilee paljon???
Itsevarmuus lähtee levollisesta tunteesta jolloin on helppo hymyillä. Surkeat tapaukset eivät hymyile koskaan paitsi vahingonilosta.
Geenit vaikuttavat hymyilyyn, joten ihan suoraan ei kyllä voi yhdistää liittyväksi itsetuntoon.
Ei hajoa yksistä pakeista ja vastoinkäymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Meikittä oleminen.
Ei kerro. Esteettisyys voi olla ihmisen perusarvo, eikä liity mitenkään itsetuntoon.
Ei ota niin vakavasti itseään tai muita. Ei ole mustavalkoinen vaan sietää erilaisuutta ja hyväksyy itsensä ja muut. Uskaltaa rohkeasti elää omannäköistään elämää miettimättä mitä toiset ajattelevat. Asettaa omat rajansa ja kykenee puolustamaan niitä. Kiittää hyvästä ja lähtee huonosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin itsevarma, ettei koe tarvetta pelata noloja ihmissuhdepelejä.
Ei harrasta mykkäkouluja, ei yritä tehdä mustasukkaiseksi, ei kiukuttele... eli käyttäytyy kuin normaali aikuinen ihminen.
Ajattelee olevansa kaikkien yläpuolella. Silloin pystyy mihin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitta sanoa viimeistä sanaa Vauva-foorumin väännöissä :D
Uskaltaa tehdä päätöksiä omilla perusteilla. Uskaltaa tehdä asioita yksin. Uskaltaa ottaa vastuuta. Osaa olla yksin, osaa olla porukassa kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä itsetuntoinen ei koe muita uhkakseen tai kilpailijakseen. Ei koe toisten erilaisia mielipiteitä uhkaksi,ei suutu jos joku on eri mieltä,vaan ymmärtää,että kaikki eivät voi pitää samoista asioista kuin hän itse, antaa kaikkien kukkien kukkia.
Luin otsikon virheellisesti aluksi: "Kertokaa hyviä itsemurha vinkkejä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsevarma
Tekee itsenäisesti omat päätöksensä.
Tietää ettei tiedä kaikkea.
Ei tunne tarvetta pienentää ja nälviä muita, osoitella toisten heikkouksia.
Uskaltaa elää omannäköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Loukkaantuu kun joutuu loukatuksi.
Niin ja antaa takaisin.
Ei pidä paikkaansa. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse antaa takaisin. Sitä ajattelee, että olen ihan hyvä tyyppi, oli tuo tai kuka tahansa mitä mieltä tahansa minusta. Silloin ei ole tarvetta antaa takaisin.
Tästä on ihan tutkimusnäyttöä. Henkilöt joilla on hyvä (tai parempikin) itsetunto suhtautuvat loukkauksiin aggressiivisemmin. Henkilöt joilla on on heikko itsetunto syyttävät itseään, kärsivät nahoissaan ja pahimmassa tapauksessa pyytävät lisää.
Kyse on myös henkilön persoonallisuudesta, jossa itsetunto on vain osa. Minun mielestäni on väärin että öykkäri pääsee kuin koira veräjästä. Annan kyllä kurinpalautusta. Paitsi on jos olen laiskalla päällä (väsynyt, kiire yms).
Kommenttisi on muuten ajatusvirhe. Mietipä miksi.
Se, että minä en reagoi loukkaisiin, ei kerro huonosta itsetunnosta vaan siitä, etten näe reagoimisesta mitään hyötyä. En voi sinua muuttaa, enkä pysty muuttamaan sitä, mitä sinä minusta ajattelet. En minä silloin syytä itseäni mistään, koska tiedän, että kaikki mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta.
Todettakoon vielä, etten muista kenenkään minua tahalleen loukanneen - ellei eksää oteta huomioon. Aihe on siis sangen teoreettinen.
Sama
Itse reagoin loukkauksiin koska minulla on sekä vahva itsetunto, vahva itseluottamus että oikeudenmukaisuudenkäsitys. Siis jos sillä hetkellä viitsin. Tiedän nimittäin pitkästä kokemuksesta että ihmiset joille ei ole sanottu "ei" tarpeeksi usein, kuvittelevat olevansa oikeutettuja käyttäytymään muista välittämättä miten haluavat, ja voivat olla todella rasittavia niitä kohtaan jotka eivät osaa tai uskalla puolustautua.
Samaa mieltä. Hyväitsetuntoinen osaa ja uskaltaa vetää rajat sille miten häntä kohdellaan. Eli ei anna kohdella itseään huonosti.
Joo, mutta voi olla niinkin, ettei vaan viitsi eikä kiinnosta tarpeeksi, jos ei ole kyse mistään sellaisesta, mikä oikeasti vaikuttaisi omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaa nauraa itselleen. Työpaikan kahvipöydässä kertoo, miten oli toiminut typerästi ja aiheuttanut hullun ja nolon tilanteen. Nauraa omalle hölmöilylleen muiden kanssa.
No tuokin voi olla jatkuvaa huomion hakemista joillain… Mulla eräs työkaveri kelle AINA sattunut jotain todella eriskummallista, josta kaikkien pitää kuulla
-Omaa totuudenmukaisen minäkuvan – ihminen tunnistaa ja tietää myös heikkoutensa. Hän ei puolustele huonoa käytöstään heikkouksillaan tyyliin: “Minä olen tällainen, en voi itselleni mitään.”
-Luottaa itseensä. Itseluottamusta on, että uskaltaa ottaa vastaan haastavia tehtäviä, joista ei kenties selviä, mutta uskaltaa silti yrittää.
-Arvostaa itseään ihmisenä. Itsearvostus tarkoittaa sitä, että ei anna esimerkiksi loukata itseään.
-Pitää omaa elämäänsä arvokkaana ja ainutkertaisena.
-On itsenäinen oman elämänsä ratkaisuissa ja on riippumaton muiden mielipiteistä.
-Ei koe tarvetta loukata muita, mutta elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa – ei sen mukaan, mitä ympäristö kulloinkin arvostaa.
-Sietää epävarmuutta, pettymyksiä ja epäonnistumisia.
Mielestäni tuohon totuudenmukaiseen minäkuvaan liittyy myös se, että ei halveksi, vihaa ja alenna itseään. Se liittyy myös itsearvostukseen.
Kun luin tuon luettelon, huomasin että omaan hyvän itsetunnon. Pystyn allekirjoittamaan joka ainoan kohdan. Uskallan olla haavoittuva ja pystyn myöntämään olevani väärässä, ne kaksi asiaa nuorempana oli minulle vaikeita. Nekin oppinut ja vain ja ainoastaan vahvuuksiksi havainnut.
Oikea terve nöyryys mutta oikea terve itsearvostus. Hyvin tärkeä kohta tuo: ei koe tarvetta loukata muita. Kuinka moni tunnistaa? Käsi ylös.
Elää sellaista elämää kuin ihan oikeasti haluaa. Ei ajattele tässä muiden mielipiteitä tai järjestä elämäänsä sellaiseksi, että arvelisi sen näyttävän hyvältä muiden silmissä. Sama pätee mielipiteisiin, sanomisiin ja tekemisiin. Ei hingu hyväksyntää ihmisiltä tai yritä tehdä vaikutusta tyyppeihin, joilla ei ole hänen elämässään väliä. Ei kiusaa muita tai ilkeile, koska hänellä ei ole tarvetta pönkittää omaa itsetuntoaan näin. Elää ja antaa muiden elää, eikä taivastele ihmisiä, joiden elämäntavat poikkeavat "normeista".
Pitää itseään parhaana ja parhaimman näköisenä, vaikka todellisuus olisikin toista.
Uskaltaa imettää julkisesti, eikä myöskään heti laita tissejä piiloon, kun homma on tehty.
Fear of missing out = pelko että jää jostakin paitsi