Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hyvän itsetunnon merkkejä?
Kommentit (144)
Ei nälvi ja kiusaa muita. Ei hermostu muiden kriitikistä. Uskaltaa olla onnellinen, elää oman näköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoisuus, ei ole tarvetta alentaa muita esimerkiksi vähättelemällä tai syyllistämällä. Ei koe muita tai muiden erilaisia elämäntapoja tai mielipiteitä uhkaksi. Jos väitellään asioista, ei koe tarvetta vetää väittelyä henkilökohtaisuuksiin.
Juuri tämä. Ei ole tarvetta alentaa tai mollata muita. On oma itsensä, ja antaa myös muiden olla mitä ovat.
Ei ole osallisena muoti-ilmiöissä, ainakaan kovalla tohinalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vertaile itseään muihin. Kuuntelee ja on kiinnostunut muidenkin asioista, eikä kuuntele päästäkseen kertomaan itsestään. Voi jäädä kotiin jos haluaa, ei ole FOMOA. Ei tee asioita siksi, että on tapana tehdä, vaan koska haluaa. Ymmärtää että muutkin ihmiset elää haluamaansa elämää, eivätkä ole erilaisessa elämäntilanteessa kuin itse siksi, ettei ole siihen pystynyt - vaan koska tekee mitä haluaa. Ei tarvitse viimeistä sanaa. Antaa ihmisten olla hankalia, mielestään väärässä tms. ilman, että täytyy yrittää korjata.
Siinäpä ne.
Osa näistä asioista voi mun mielestäni kertoa muustakin kuin itsetunnosta.
No kerro toki kun aloititkin.
Olen samaa mieltä siinä, että ei vertaa itseään toisiin. Mutta mietin joistakin esimerkeistä, onk niissä kyse itsetunnosta vai jostakin muusta taidosta tai ominaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vertaile itseään muihin. Kuuntelee ja on kiinnostunut muidenkin asioista, eikä kuuntele päästäkseen kertomaan itsestään. Voi jäädä kotiin jos haluaa, ei ole FOMOA. Ei tee asioita siksi, että on tapana tehdä, vaan koska haluaa. Ymmärtää että muutkin ihmiset elää haluamaansa elämää, eivätkä ole erilaisessa elämäntilanteessa kuin itse siksi, ettei ole siihen pystynyt - vaan koska tekee mitä haluaa. Ei tarvitse viimeistä sanaa. Antaa ihmisten olla hankalia, mielestään väärässä tms. ilman, että täytyy yrittää korjata.
Siinäpä ne.
Osa näistä asioista voi mun mielestäni kertoa muustakin kuin itsetunnosta.
No kerro toki kun aloititkin.
Olen samaa mieltä siinä, että ei vertaa itseään toisiin. Mutta mietin joistakin esimerkeistä, onk niissä kyse itsetunnosta vai jostakin muusta taidosta tai ominaisuudesta.
Ei mielestäni mikään muu kuin Fomo ole sellainen joka ei vaatisi pääasiassa hyvää itsetuntoa.
On oma itsensä kaikissa tilanteissa. Sietää erilaisuutta.... Toisesta suunnasta asiaa tarkastellen, merkkinä pahasti huterasta itsetunnosta pidän vaikka homofobiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Loukkaantuu kun joutuu loukatuksi.
Niin ja antaa takaisin.
Ei pidä paikkaansa. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse antaa takaisin. Sitä ajattelee, että olen ihan hyvä tyyppi, oli tuo tai kuka tahansa mitä mieltä tahansa minusta. Silloin ei ole tarvetta antaa takaisin.
Tästä on ihan tutkimusnäyttöä. Henkilöt joilla on hyvä (tai parempikin) itsetunto suhtautuvat loukkauksiin aggressiivisemmin. Henkilöt joilla on on heikko itsetunto syyttävät itseään, kärsivät nahoissaan ja pahimmassa tapauksessa pyytävät lisää.
Kyse on myös henkilön persoonallisuudesta, jossa itsetunto on vain osa. Minun mielestäni on väärin että öykkäri pääsee kuin koira veräjästä. Annan kyllä kurinpalautusta. Paitsi on jos olen laiskalla päällä (väsynyt, kiire yms).
Kommenttisi on muuten ajatusvirhe. Mietipä miksi.
Urpo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Loukkaantuu kun joutuu loukatuksi.
Niin ja antaa takaisin.
Ei pidä paikkaansa. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse antaa takaisin. Sitä ajattelee, että olen ihan hyvä tyyppi, oli tuo tai kuka tahansa mitä mieltä tahansa minusta. Silloin ei ole tarvetta antaa takaisin.
Tästä on ihan tutkimusnäyttöä. Henkilöt joilla on hyvä (tai parempikin) itsetunto suhtautuvat loukkauksiin aggressiivisemmin. Henkilöt joilla on on heikko itsetunto syyttävät itseään, kärsivät nahoissaan ja pahimmassa tapauksessa pyytävät lisää.
Kyse on myös henkilön persoonallisuudesta, jossa itsetunto on vain osa. Minun mielestäni on väärin että öykkäri pääsee kuin koira veräjästä. Annan kyllä kurinpalautusta. Paitsi on jos olen laiskalla päällä (väsynyt, kiire yms).
Kommenttisi on muuten ajatusvirhe. Mietipä miksi.
Se, että minä en reagoi loukkaisiin, ei kerro huonosta itsetunnosta vaan siitä, etten näe reagoimisesta mitään hyötyä. En voi sinua muuttaa, enkä pysty muuttamaan sitä, mitä sinä minusta ajattelet. En minä silloin syytä itseäni mistään, koska tiedän, että kaikki mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta.
Todettakoon vielä, etten muista kenenkään minua tahalleen loukanneen - ellei eksää oteta huomioon. Aihe on siis sangen teoreettinen.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vertaile itseään muihin. Kuuntelee ja on kiinnostunut muidenkin asioista, eikä kuuntele päästäkseen kertomaan itsestään. Voi jäädä kotiin jos haluaa, ei ole FOMOA. Ei tee asioita siksi, että on tapana tehdä, vaan koska haluaa. Ymmärtää että muutkin ihmiset elää haluamaansa elämää, eivätkä ole erilaisessa elämäntilanteessa kuin itse siksi, ettei ole siihen pystynyt - vaan koska tekee mitä haluaa. Ei tarvitse viimeistä sanaa. Antaa ihmisten olla hankalia, mielestään väärässä tms. ilman, että täytyy yrittää korjata.
Siinäpä ne.
Osa näistä asioista voi mun mielestäni kertoa muustakin kuin itsetunnosta.
No kerro toki kun aloititkin.
Olen samaa mieltä siinä, että ei vertaa itseään toisiin. Mutta mietin joistakin esimerkeistä, onk niissä kyse itsetunnosta vai jostakin muusta taidosta tai ominaisuudesta.
Minulla on mielestäni huono itsetunto, mutta elän silti omannäköistä elämää. Ymmärrystä riittää sille, että muutkin ovat yksilöitä ja saavat olla sitä mieltä kuin haluavat. Huonoitsetuntoinen ei automaattisesti käyttäydy tietyllä tavalla.
Monella tuntuu olevan käsitys että hyvällä itsetunnolla varustettu henkilö on aina kiva. Näin ei välttämättä ole. Se voi olla myös välinpitämätön tai kusipää. Itsetunto on ihan mitattavissa oleva asia, joka ei riipu siitä mitä sen halutaan olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Loukkaantuu kun joutuu loukatuksi.
Niin ja antaa takaisin.
Ei pidä paikkaansa. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse antaa takaisin. Sitä ajattelee, että olen ihan hyvä tyyppi, oli tuo tai kuka tahansa mitä mieltä tahansa minusta. Silloin ei ole tarvetta antaa takaisin.
Tästä on ihan tutkimusnäyttöä. Henkilöt joilla on hyvä (tai parempikin) itsetunto suhtautuvat loukkauksiin aggressiivisemmin. Henkilöt joilla on on heikko itsetunto syyttävät itseään, kärsivät nahoissaan ja pahimmassa tapauksessa pyytävät lisää.
Kyse on myös henkilön persoonallisuudesta, jossa itsetunto on vain osa. Minun mielestäni on väärin että öykkäri pääsee kuin koira veräjästä. Annan kyllä kurinpalautusta. Paitsi on jos olen laiskalla päällä (väsynyt, kiire yms).
Kommenttisi on muuten ajatusvirhe. Mietipä miksi.
Se, että minä en reagoi loukkaisiin, ei kerro huonosta itsetunnosta vaan siitä, etten näe reagoimisesta mitään hyötyä. En voi sinua muuttaa, enkä pysty muuttamaan sitä, mitä sinä minusta ajattelet. En minä silloin syytä itseäni mistään, koska tiedän, että kaikki mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta.
Todettakoon vielä, etten muista kenenkään minua tahalleen loukanneen - ellei eksää oteta huomioon. Aihe on siis sangen teoreettinen.
Sama
Itse reagoin loukkauksiin koska minulla on sekä vahva itsetunto, vahva itseluottamus että oikeudenmukaisuudenkäsitys. Siis jos sillä hetkellä viitsin. Tiedän nimittäin pitkästä kokemuksesta että ihmiset joille ei ole sanottu "ei" tarpeeksi usein, kuvittelevat olevansa oikeutettuja käyttäytymään muista välittämättä miten haluavat, ja voivat olla todella rasittavia niitä kohtaan jotka eivät osaa tai uskalla puolustautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Loukkaantuu kun joutuu loukatuksi.
Niin ja antaa takaisin.
Ei pidä paikkaansa. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse antaa takaisin. Sitä ajattelee, että olen ihan hyvä tyyppi, oli tuo tai kuka tahansa mitä mieltä tahansa minusta. Silloin ei ole tarvetta antaa takaisin.
Tästä on ihan tutkimusnäyttöä. Henkilöt joilla on hyvä (tai parempikin) itsetunto suhtautuvat loukkauksiin aggressiivisemmin. Henkilöt joilla on on heikko itsetunto syyttävät itseään, kärsivät nahoissaan ja pahimmassa tapauksessa pyytävät lisää.
Kyse on myös henkilön persoonallisuudesta, jossa itsetunto on vain osa. Minun mielestäni on väärin että öykkäri pääsee kuin koira veräjästä. Annan kyllä kurinpalautusta. Paitsi on jos olen laiskalla päällä (väsynyt, kiire yms).
Kommenttisi on muuten ajatusvirhe. Mietipä miksi.
Se, että minä en reagoi loukkaisiin, ei kerro huonosta itsetunnosta vaan siitä, etten näe reagoimisesta mitään hyötyä. En voi sinua muuttaa, enkä pysty muuttamaan sitä, mitä sinä minusta ajattelet. En minä silloin syytä itseäni mistään, koska tiedän, että kaikki mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta.
Todettakoon vielä, etten muista kenenkään minua tahalleen loukanneen - ellei eksää oteta huomioon. Aihe on siis sangen teoreettinen.
Sama
Itse reagoin loukkauksiin koska minulla on sekä vahva itsetunto, vahva itseluottamus että oikeudenmukaisuudenkäsitys. Siis jos sillä hetkellä viitsin. Tiedän nimittäin pitkästä kokemuksesta että ihmiset joille ei ole sanottu "ei" tarpeeksi usein, kuvittelevat olevansa oikeutettuja käyttäytymään muista välittämättä miten haluavat, ja voivat olla todella rasittavia niitä kohtaan jotka eivät osaa tai uskalla puolustautua.
Ehkä luonnekysymys. Minulla on sanottu tuliseksi. Pitänee paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Loukkaantuu kun joutuu loukatuksi.
Niin ja antaa takaisin.
Ei pidä paikkaansa. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse antaa takaisin. Sitä ajattelee, että olen ihan hyvä tyyppi, oli tuo tai kuka tahansa mitä mieltä tahansa minusta. Silloin ei ole tarvetta antaa takaisin.
Tästä on ihan tutkimusnäyttöä. Henkilöt joilla on hyvä (tai parempikin) itsetunto suhtautuvat loukkauksiin aggressiivisemmin. Henkilöt joilla on on heikko itsetunto syyttävät itseään, kärsivät nahoissaan ja pahimmassa tapauksessa pyytävät lisää.
Kyse on myös henkilön persoonallisuudesta, jossa itsetunto on vain osa. Minun mielestäni on väärin että öykkäri pääsee kuin koira veräjästä. Annan kyllä kurinpalautusta. Paitsi on jos olen laiskalla päällä (väsynyt, kiire yms).
Kommenttisi on muuten ajatusvirhe. Mietipä miksi.
Se, että minä en reagoi loukkaisiin, ei kerro huonosta itsetunnosta vaan siitä, etten näe reagoimisesta mitään hyötyä. En voi sinua muuttaa, enkä pysty muuttamaan sitä, mitä sinä minusta ajattelet. En minä silloin syytä itseäni mistään, koska tiedän, että kaikki mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta.
Todettakoon vielä, etten muista kenenkään minua tahalleen loukanneen - ellei eksää oteta huomioon. Aihe on siis sangen teoreettinen.
Sama
Itse reagoin loukkauksiin koska minulla on sekä vahva itsetunto, vahva itseluottamus että oikeudenmukaisuudenkäsitys. Siis jos sillä hetkellä viitsin. Tiedän nimittäin pitkästä kokemuksesta että ihmiset joille ei ole sanottu "ei" tarpeeksi usein, kuvittelevat olevansa oikeutettuja käyttäytymään muista välittämättä miten haluavat, ja voivat olla todella rasittavia niitä kohtaan jotka eivät osaa tai uskalla puolustautua.
Samaa mieltä. Hyväitsetuntoinen osaa ja uskaltaa vetää rajat sille miten häntä kohdellaan. Eli ei anna kohdella itseään huonosti.
Olen syntynyt 60-luvulla. Aloitin koulun kun peruskoulu tuli. Niin kauan kuin muistan on puhuttu kuinka heikko itsetunto meillä on, kuinka heikko itsetunto minulla on, kuinka heikko itsetunto pojilla on jne jne.
Tähän on törmännyt joka paikassa niin usein että puhuisin jopa "kansallisesta heikon itsetunnon ohjelmasta".
Itsetuntoni on hyvä. Jo lapsena tällaiset puheet hämmensivät koska ei ollut sitä kokemuspohjaa mikä aikuisilla oli ja aihekin oli outo. Aikuisena kiinnitin huomiota todellisuuden ja puheiden väliseen ristiriitaan.
Ehkä kyse on historiasta. Aikanaan kun Runeberg ja muut ruotsinkieliset alkoivat luoda itselleen ruotsalaisista irrallista suomalaista identiteettiä, he ottivat pohjaksi evankelisluterilaisen ihmiskäsityksen. Siitä tehtiin suomalaisen luonteen malli: puhumaton, vähääntyytyväinen, ei valita, ahkera, nöyrä-siis henkilö jolla on heikko itsetunto.
Kun kansakoulu tuli, tätä mallia ryhdyttiin sitten ajamaan oppilaisiin. Kansakouluhan oli kansalaisten kasvattamista varten.
Olen tuntenut ihmisiä, jotka eivät koskaan ehtineet käydä kansakoulua (olivat aikuisia jo 20-luvulla), he pitivät arvossa lepoa, juhlintaa, seuraa, puhetta. Yleisesti ottaen he olivat rehvakkaita, jopa öykkäreitä.
Heikkoitsetuntoisia heistä ei olisi saanut millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoisuus, ei ole tarvetta alentaa muita esimerkiksi vähättelemällä tai syyllistämällä. Ei koe muita tai muiden erilaisia elämäntapoja tai mielipiteitä uhkaksi. Jos väitellään asioista, ei koe tarvetta vetää väittelyä henkilökohtaisuuksiin.
Totta, sillä erotuksella että jotkin toisten elämäntavat ja mielipiteet muodostavat reaalisesti uhkan muille jolloin asia on eri. Mutta jos on kyseessä vaikka henkimaailman asioihin uskominen tms. vaaraton humppa niin sitten asia on kuin kuvailitkin. Mutta esim. jihad*smi ei kuulu noiden asioiden joukkoon.
Tai kristinusko. On pahin kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Loukkaantuu kun joutuu loukatuksi.
Niin ja antaa takaisin.
Ei pidä paikkaansa. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse antaa takaisin. Sitä ajattelee, että olen ihan hyvä tyyppi, oli tuo tai kuka tahansa mitä mieltä tahansa minusta. Silloin ei ole tarvetta antaa takaisin.
Tästä on ihan tutkimusnäyttöä. Henkilöt joilla on hyvä (tai parempikin) itsetunto suhtautuvat loukkauksiin aggressiivisemmin. Henkilöt joilla on on heikko itsetunto syyttävät itseään, kärsivät nahoissaan ja pahimmassa tapauksessa pyytävät lisää.
Kyse on myös henkilön persoonallisuudesta, jossa itsetunto on vain osa. Minun mielestäni on väärin että öykkäri pääsee kuin koira veräjästä. Annan kyllä kurinpalautusta. Paitsi on jos olen laiskalla päällä (väsynyt, kiire yms).
Kommenttisi on muuten ajatusvirhe. Mietipä miksi.
Se, että minä en reagoi loukkaisiin, ei kerro huonosta itsetunnosta vaan siitä, etten näe reagoimisesta mitään hyötyä. En voi sinua muuttaa, enkä pysty muuttamaan sitä, mitä sinä minusta ajattelet. En minä silloin syytä itseäni mistään, koska tiedän, että kaikki mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta.
Todettakoon vielä, etten muista kenenkään minua tahalleen loukanneen - ellei eksää oteta huomioon. Aihe on siis sangen teoreettinen.
Sama
Itse reagoin loukkauksiin koska minulla on sekä vahva itsetunto, vahva itseluottamus että oikeudenmukaisuudenkäsitys. Siis jos sillä hetkellä viitsin. Tiedän nimittäin pitkästä kokemuksesta että ihmiset joille ei ole sanottu "ei" tarpeeksi usein, kuvittelevat olevansa oikeutettuja käyttäytymään muista välittämättä miten haluavat, ja voivat olla todella rasittavia niitä kohtaan jotka eivät osaa tai uskalla puolustautua.
Minua taas ei haittaa se, miten muut käyttäytyvät. En välitä heistä, enkä vedä hernettä henään. Teen lopulta ihan niin kuin itse haluan.
Sama
Confidence is not "They will like me" confidence is "I'll be fine if they don't".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Urpo kirjoitti:
Loukkaantuu kun joutuu loukatuksi.
Niin ja antaa takaisin.
Ei pidä paikkaansa. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse antaa takaisin. Sitä ajattelee, että olen ihan hyvä tyyppi, oli tuo tai kuka tahansa mitä mieltä tahansa minusta. Silloin ei ole tarvetta antaa takaisin.
Tästä on ihan tutkimusnäyttöä. Henkilöt joilla on hyvä (tai parempikin) itsetunto suhtautuvat loukkauksiin aggressiivisemmin. Henkilöt joilla on on heikko itsetunto syyttävät itseään, kärsivät nahoissaan ja pahimmassa tapauksessa pyytävät lisää.
Kyse on myös henkilön persoonallisuudesta, jossa itsetunto on vain osa. Minun mielestäni on väärin että öykkäri pääsee kuin koira veräjästä. Annan kyllä kurinpalautusta. Paitsi on jos olen laiskalla päällä (väsynyt, kiire yms).
Kommenttisi on muuten ajatusvirhe. Mietipä miksi.
Se, että minä en reagoi loukkaisiin, ei kerro huonosta itsetunnosta vaan siitä, etten näe reagoimisesta mitään hyötyä. En voi sinua muuttaa, enkä pysty muuttamaan sitä, mitä sinä minusta ajattelet. En minä silloin syytä itseäni mistään, koska tiedän, että kaikki mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta.
Todettakoon vielä, etten muista kenenkään minua tahalleen loukanneen - ellei eksää oteta huomioon. Aihe on siis sangen teoreettinen.
Sama
Itse reagoin loukkauksiin koska minulla on sekä vahva itsetunto, vahva itseluottamus että oikeudenmukaisuudenkäsitys. Siis jos sillä hetkellä viitsin. Tiedän nimittäin pitkästä kokemuksesta että ihmiset joille ei ole sanottu "ei" tarpeeksi usein, kuvittelevat olevansa oikeutettuja käyttäytymään muista välittämättä miten haluavat, ja voivat olla todella rasittavia niitä kohtaan jotka eivät osaa tai uskalla puolustautua.
Samaa mieltä. Hyväitsetuntoinen osaa ja uskaltaa vetää rajat sille miten häntä kohdellaan. Eli ei anna kohdella itseään huonosti.
En minäkään anna itseäni huonosti. Jos eksä huusi minulle, löin luurin korvaan. Mutta jos töissä asiakas huutaa, niin pahoittelen tilannetta - eikä se liity mitenkään rajojen asettamiseen tai itsetuntoon.
Tästä on vaikea keskustella, koska minua niin harvoin kohdellaan huonosti. Olen oikein yllättynyt, jos niin tapahtuu. Tai sitten en vain osaa vetää hernettä nenään kaikesta.
Edellisen edellinen
Osaa nauraa itselleen. Työpaikan kahvipöydässä kertoo, miten oli toiminut typerästi ja aiheuttanut hullun ja nolon tilanteen. Nauraa omalle hölmöilylleen muiden kanssa.
Uskaltaa olla eri mieltä kuin enemmistö ja sanoa sen ääneen. Kyky nauraa itselleen. Ei tunne juurikaan häpeää mokistaan. Hymyilee paljon.
On mulla kyllä välillä fomoa, vaikka itsetuntoni on taivaissa.