Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on lapsiluku täynnä
30.11.2021 |
Vauvakuume nostaa taas päätään, vaikka järki sanoo ettei enää. Mies on muuten ihan uuden vauvan kannalla, mutta on kuitenkin aika varma että en ikinä saavuta tilannetta, jossa lapsia olisi "tarpeeksi". Jääkö siis jokaiselle äidille yksi tekemätön lapsi vai tietääkö jostain että lasten lukumäärä on nyt täysi?
Kommentit (25)
Järkeä pitää tässäkin asiassa käyttää.
Miettiä sitä mihin rahkeet riittävät, oma jaksaminen, taloudellinen tilanne, jne.
Kukaan, vaikka väittäisi mitä, ei pysty tarjoamaan kymmenelle lapselle tasapuolisesti aikaa, huomiota, välittämistä, rakkautta.
Meillä lapsiluku tuli täyteen kahdesta. Lapset ovat hyvin pienellä ikäerolla ja on ihanaa kun ovat samassa vaiheessa samaan aikaan. Ovat hyvin läheisiä keskenään, vaikka omiakin kavereita ja menoja teineillä nyt onkin.
Toisaalta taas, haaveilin kyllä kolmannesta lapsesta aika pitkään.
Haaveilu oli kuitenkin juuri sitä, eli pelkkää haaveilua, tiesin, että enempää lapsia ei tule.
Nyt olen yli neljänkymmenen, joten aika on ajanut ohi vauvahaaveista, teinit ja vauva olisi muutenkin aika haastava yhdistelmä ja miehen sairastelu on pannut kyllä lopullisen stopin vauvahaaveilulle.
Mutta ehkä...järjen äänestä huolimatta, aina on se vauva, joka jäi tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin vähintään yhtä silloin kun resurssit olivat heikommat, vähintään kahta, kun muuttuivat paremmiksi ja kolmea, kun talous ja jaksaminen sen hyvin salli ja neljää, no ajattelin, että entä jos tulee vaikeahoitoinen lapsi ja vanhemmat lapset siitä kärsivät, että ehkä en uskalla koitella onneani enempää.
Iän vuoksi en voinut enää pitkittää, sillä tahdoin kaikki lapseni viimeistään 35 vuotiaan, takarajana 40 v. Mietin isompaa ikäeroa, toisena syntyneen ja seuraavien kahden välillä, jotta voisin jaksaa neljä, mutta silloin ikäni olisi ollut lähellä 40 vuotta. Päätin, että kolme saa riittää noin kahden vuoden ikäeroilla, jotta lapset olisi tehty 35 v mennessä. Tulin helposti raskaaksi ja bonuksena tuli nolla keskenmenoa. Uskon, jos olisin jatkanut myöhemmälle iälle, olisi alkanut tulla myös keskenmenoja. Päätin siis jättää toivomani neljännen saamatta, kun en tahtonut heti neljättä noin kahden vuoden ikäerolla. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen. Vauvakuume tuli ja meni, enkä ottanut edes koiranpentua korvikkeeksi, vaikka sitä harkitsin, kun ovathan ne hetken niin vauvamaisia...
Aloittakaa ajoissa, jos toivotte useita lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Järkeä pitää tässäkin asiassa käyttää.
Miettiä sitä mihin rahkeet riittävät, oma jaksaminen, taloudellinen tilanne, jne.
Kukaan, vaikka väittäisi mitä, ei pysty tarjoamaan kymmenelle lapselle tasapuolisesti aikaa, huomiota, välittämistä, rakkautta.
Meillä lapsiluku tuli täyteen kahdesta. Lapset ovat hyvin pienellä ikäerolla ja on ihanaa kun ovat samassa vaiheessa samaan aikaan. Ovat hyvin läheisiä keskenään, vaikka omiakin kavereita ja menoja teineillä nyt onkin.
Toisaalta taas, haaveilin kyllä kolmannesta lapsesta aika pitkään.
Haaveilu oli kuitenkin juuri sitä, eli pelkkää haaveilua, tiesin, että enempää lapsia ei tule.
Nyt olen yli neljänkymmenen, joten aika on ajanut ohi vauvahaaveista, teinit ja vauva olisi muutenkin aika haastava yhdistelmä ja miehen sairastelu on pannut kyllä lopullisen stopin vauvahaaveilulle.
Mutta ehkä...järjen äänestä huolimatta, aina on se vauva, joka jäi tekemättä.
Olen erimieltä. Joillekin sopii enemmän lapsia. Tuntemani pariskunta on akateemisesti koulutettu, mutta mies tienaa yli 1 000 000 euroa vuodessa ja käyttää vapaa-aikansa perheelleen ja vaimo on ollut kotona sen jälkeen, kun saivat esikoisen. Nyt lapsia on yli kymmenen ja vaimolle sopii hyvin synnyttäminen ja kotiäitiys. Heillä on myös tukiverkosto ja tarvittaessa vaikka rahaa ostaa apua kotiin. Mistään eivät lapset jää paitsi. Harrastavat kalliisti jopa mitä tahtovat, tekevät matkoja ja kun yksi vanhempi on kotona, aikaa riittää. Osa lapsista on päivisin koulussa ja pienemmät ovat kotona.
Kun me päätettiin kokeilla, tuleeko meille lapsia, meillä oli tavoitteena lapsi ja sille sisarus. Kaksi lasta saatiin, minkä jälkeen mulle tehtiin sterilisaatio ja koskaan en ole kolmannen perään haikaillut. Tää on se meille sopiva lapsiluku.
Ajatuksissa oli kaksi, ensimmäisen jälkeen päätin, ettei koskaan enää lisää, enkä ole päätöstäni katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa se ajatella nimenomaan vauvakuumena kannattaako raskautua yhden vauvavuoden vuoksi perässä seuraa vuosien stressi ja kärsimys. Sitähän se vauvakuume nimenomaa on kaivataan jotain hellittävää ja totuus on ihan muuta.
Molemmilla edellisistä suhteista kaksi lasta. Kolme niistä vielä alle kouluikäisiä. Omistani yksi jo teini, onneksi. Välillä vauvakuume nostaa päätään, mutta järjellä aateltuna ei tolkkua siinä hommassa. Jos menisin tunteella meille tulis vielä yksi vauva mikä ois ok miehellekin. Mut ku aattelen järjellä, niin tiedostan et kaipaan omaa aikaa aina vaan enemmän ja oon jo teinistä ollut itse äiti eli kaipuu on siihenkin et vois parisuhteessa viettää enemmän aikuisten aikaa eikä olla vauvassa kii. Järjel aateltuna päätös siis on helppo ja oon steriin menossa heti ku aika vaan tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on toinen lapsi nyt 4kk ja nyt jo kauhistuttaa, että tämä on viimeinen vauvani. Sekin kasvaa ihan liian kovaa tahtia! Hiukan jo mietin, että sopisiko meille sittenkin se kolmaskin lapsi jossain vaiheessa, vaikka järki neuvoisi jättämään tähän. 4 henkeä pystyy tekemään kaikkea yhdessä paljon helpommin.
Rahkeiden riittämiseen vaikuttaa tosi paljon ikäerot. Viisi lasta viidessä vuodessa vrt viisi lasta viidessätoista vuodessa. Mulla ei ole ehdotonta lapsilukua mietittynä, mutta haluan ikäeroksi vähintään kolme vuotta. Ja yli 40-vuotiaana en haluaisi enää vauvoja, kun vaikka keskenmenot toteutuessaan olisi pois näiltä nykyisiltä lapsilta. Mutta jos olisin aloittanut vauvojen teon vaikka 35-vuotiaana tai myöhemmin, niin sillon en vois miettiä jättäväni pitkiä ikäeroja tai mitään omaa yläikärajaa, koska silloin olisi jo kiire varsinkin jos haluaa useamman lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on toinen lapsi nyt 4kk ja nyt jo kauhistuttaa, että tämä on viimeinen vauvani. Sekin kasvaa ihan liian kovaa tahtia! Hiukan jo mietin, että sopisiko meille sittenkin se kolmaskin lapsi jossain vaiheessa, vaikka järki neuvoisi jättämään tähän. 4 henkeä pystyy tekemään kaikkea yhdessä paljon helpommin.
Silloin kun toinen lapseni oli vauva tein surutyötä siitä että lapsilukuni jää kahteen. Tuntui etten jaksaisi enempää eikä mieskään halunnut. Nyt viisi vuotta myöhemmin mulla on se kolmas vauva ja nyt ei ole ollut samanlaista ahdistusta siitä että tää ois viimeinen. Päinvastoin. En ole enää kateellinen raskausvatsoista vaan ihan iloinen ettei enää tarvii ja mun kohdalla kaikki meni hyvin.
Minä tiesin heti ekan ja ainoan raskauteni edettyä yli puolivälin, etten tule olemaan raskaana kuin tämän yhden kerran. Olen edelleen samaa mieltä nyt kun lapsi on viisi. (Ja maailman ihanin, ja olen onnellinen äitinä!)
Kyllä siis se tunne lapsiluvun täyttymisestä on joskus erittäin vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksissa oli kaksi, ensimmäisen jälkeen päätin, ettei koskaan enää lisää, enkä ole päätöstäni katunut.
Sama kokemus täällä! Vaikka sen ainoan lapsen tekemisessä en koskaan ole mitään katunut eikä mikään oikeastaan ole yllättänyt negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa se ajatella nimenomaan vauvakuumena kannattaako raskautua yhden vauvavuoden vuoksi perässä seuraa vuosien stressi ja kärsimys. Sitähän se vauvakuume nimenomaa on kaivataan jotain hellittävää ja totuus on ihan muuta.
En muista, että silloin, kun itse sain lapsia olisi puhuttu mistään vauvavuodesta tai siitä, että vauvan ensimmäinen vuosi olisi jotenkin poikkeuksellisen ihanaa. Päinvastoin lapsen ensimmäistä vuotta pidettiin rankkana ja varoiteltiin, että silloin ei kannata erota, koska sen ajan fiilikset eivät ehkä kuvasta totuutta parisuhteen todellisesta tilasta. En myöskään itse muista mitään ruusunpunaisia fiiliksiä vauvavuoden ajalta yhdenkään lapsen kohdalta. Minusta oli ihanaa, kun lapset kasvoivat ja oppivat asioita ja rupesivat olemaan ns. ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jännä, että jotkut nimenomaan tuntuvat himoitsevan itselleen uutta pientä vauvaa?
Minä punnitsen niin päin, että jaksaisinko lusia raskauden, synnytyksen ja ekat ~2,5 vuotta saadakseni sen ilon, että saan kasvattaa LASTA siitä eteenpäin, kun ne antoisat ajat alkavat. :D
Vierailija kirjoitti:
Minulla on toinen lapsi nyt 4kk ja nyt jo kauhistuttaa, että tämä on viimeinen vauvani. Sekin kasvaa ihan liian kovaa tahtia! Hiukan jo mietin, että sopisiko meille sittenkin se kolmaskin lapsi jossain vaiheessa, vaikka järki neuvoisi jättämään tähän. 4 henkeä pystyy tekemään kaikkea yhdessä paljon helpommin.
Minulla oli sama tilanne kolmannen lapsen jälkeen. Surin tietäessäni, että en enää koskaan koe lapsen saamisen onnea. Nykyisin olen asian kanssa sinut, mutta aikansa siihen meni. Olin raskaana unissani ja heräsin pettyneenä, ettei se ollutkaan totta. Meillä kolme oli kuitenkin maksimi ja oli pakko ajatella jo syntyneitä lapsia ja heidän tarpeitaan, vaikka mieli harasi vastaan.
Kyllä neljännestä olen haaveillut, mutta oikeastaan nyt, kun nuorin on jo neljän, niin haaveilut on kyllä jääneet. On ihanaa käydä töissä ja toisaalta ystävät ovat nyt siinä vaiheessa, että heille syntyy vauvoja. Voin sylitellä heidän vauvoja, mutta mun ei tarvitse enää valvoa öisin. Aika kätevää! :D
Luulin että ei täyty ikinä mut kolmannen jälkeen ei 9le enää vauvakuumetta. Suostuisin jos mies haluaisi neljännen mutta olen tyytyväinen näinkin. En tietty voi muille luvata että jossain tulee heilläkin raja.
En ole koskaan oikeasti halunnut lisää kun tän yhden sain. Toki joskus mietti että uusi käärö ois ihana,mutta jätettiin tekemättä yhteistuumin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkeä pitää tässäkin asiassa käyttää.
Miettiä sitä mihin rahkeet riittävät, oma jaksaminen, taloudellinen tilanne, jne.
Kukaan, vaikka väittäisi mitä, ei pysty tarjoamaan kymmenelle lapselle tasapuolisesti aikaa, huomiota, välittämistä, rakkautta.
Meillä lapsiluku tuli täyteen kahdesta. Lapset ovat hyvin pienellä ikäerolla ja on ihanaa kun ovat samassa vaiheessa samaan aikaan. Ovat hyvin läheisiä keskenään, vaikka omiakin kavereita ja menoja teineillä nyt onkin.
Toisaalta taas, haaveilin kyllä kolmannesta lapsesta aika pitkään.
Haaveilu oli kuitenkin juuri sitä, eli pelkkää haaveilua, tiesin, että enempää lapsia ei tule.
Nyt olen yli neljänkymmenen, joten aika on ajanut ohi vauvahaaveista, teinit ja vauva olisi muutenkin aika haastava yhdistelmä ja miehen sairastelu on pannut kyllä lopullisen stopin vauvahaaveilulle.
Mutta ehkä...järjen äänestä huolimatta, aina on se vauva, joka jäi tekemättä.Olen erimieltä. Joillekin sopii enemmän lapsia. Tuntemani pariskunta on akateemisesti koulutettu, mutta mies tienaa yli 1 000 000 euroa vuodessa ja käyttää vapaa-aikansa perheelleen ja vaimo on ollut kotona sen jälkeen, kun saivat esikoisen. Nyt lapsia on yli kymmenen ja vaimolle sopii hyvin synnyttäminen ja kotiäitiys. Heillä on myös tukiverkosto ja tarvittaessa vaikka rahaa ostaa apua kotiin. Mistään eivät lapset jää paitsi. Harrastavat kalliisti jopa mitä tahtovat, tekevät matkoja ja kun yksi vanhempi on kotona, aikaa riittää. Osa lapsista on päivisin koulussa ja pienemmät ovat kotona.
Miljoonan vuodessa tienaava mies jolla on vapaa-aikaa.... Tirsk.
Ja en ole sama kuin viimeistä vauvaa sureva. Pohdin vain samaa asiaa.