Oletteko koskaan olleet
kuoleman porteilla ja todenneet että "ei ole minun bileet"?
Kommentit (3)
Olen ollut. Veljeni äkillisen kuoleman jälkeen mietin noita asioita tosi paljon. Pyörittelijöitä eri näkökulmia. Ja tuli pelko, että unohdan veljeni....mietin niitä onko kuoleman jälkeen jotain tai eikö ole...ja mitä kuolema on ja mitä elämä on... Mietin niitä spiritialismi-juttuja, jos jotenkin saisin veljeen yhteyden...
sitten tuli sellainen ole, että ei sittenkään....en uskalla, enkä halua... Ajattelin, että noi ei ole elävien juttuja. Ajattelin, että mulla on nyt tän elämän jutut ja haluan pysyä näissä. Että kuoleman jutut on sitten, kun kuolema tulee. Se oli tosi rankkaa ja se oli tosi pysähdyttävä tunne, kun tajusin, että tää elämä on nyt täällä.
onhan se sekavaa ja raskasta...toi kuoleman läsnäolo elämässä. Se tekee ehkä vähän raskaampi käyntisen ihmisen. En tiedä. Kokemusta on vain tästä omastani.
No johan on taas.