MITEN EROTA KUMMIUDESTA? En millään kehdannut aikanaan kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä; koko kummiperinteen saisi lakkauttaa. On se lapsen vanhemmillekin riesa keksiä pakolla kummit jos ei ketään sopivaa kerta kaikkiaan ole. Sitten on pakko pyytää joku puolituttu, josta tietää jo valmiiksi ettei tule olemaan lapsen elämässä läsnä tai pidä yleensäkään mitään yhteyttä. Kiusallista kaikille osapuolille.

Ei ole mikään pakko, kun vaan eroaa kirkosta.

Sano vaan että käsitit asian olevan kuten Kummisetä elokuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Koska kirkkoon kuulumaton henkilö ei voi toimia kummina niin silläkeinoin vapautuu, että ensin eroaa jolloin kummius päättyy ja liittyy sitten takaisin, ja dadaa kummius on taaksejäänyttä. 

Ei pidä paikkaansa. Kummitus ei katkea kirkosta eroamiseen. Se on eri asia kuin se, että pitää olla kirkon jäsen _ryhtyessään_ kummiksi.

Meillä on kuusi kummilasta, joista itseasiassa enää yksi on alle 18 vuotias. Kahta vanhinta en välttämättä edes tunnistaisi, jos he tulisivat vastaan jossakin ja sama myös toisin päin, eli eivät hekään minua tunnistaisi luultavasti. Olin juuri ja juuri 16 vuotta täyttänyt, kun minua pyydettiin kummiksi ja olin heille oikeastaan vain muutaman vuoden jonkunlainen kummitäti. En usko, että he saivat mitään traumoja, vaikka en kummin virkaa toimittanutkaan. Toisen rippijuhlissa sentään olin, mutta kirkossa piti hieman miettiä kenen taakse oikein menen, kun en ollut nähnyt tyttöä vuosiin.

Nuoremmille olen ollut parempi kummi, mutta en missään tapauksessa hyvä kuitenkaan. Oikeastaan vain kahden kummius on ollut ihan ok juttu ja välit niin lapsiin kuin heidän vanhempiinkin ovat oikein hyvät.

En olisi kuitenkaan varmaan eronnut kummiudesta, jos mahdollisuus olisi ollut, vaan vain jatkanut matalalla profiililla. Kummiuden hoitaminen ja ylläpitäminen on myös lasten vanhempien tehtävä. Jos he ovat vaikka tuppisuisia tyyppejä, niin ei se kummi jaksa ja viitsi asioita vuosia yrittää muuttaa. Minun puolestani koko kummiuden voisi jättää historiaan. Omilla lapsillani on ihan hyvät kummit, mutta kyllä he olisivat pärjänneet hyvin ilman kummejaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä; koko kummiperinteen saisi lakkauttaa. On se lapsen vanhemmillekin riesa keksiä pakolla kummit jos ei ketään sopivaa kerta kaikkiaan ole. Sitten on pakko pyytää joku puolituttu, josta tietää jo valmiiksi ettei tule olemaan lapsen elämässä läsnä tai pidä yleensäkään mitään yhteyttä. Kiusallista kaikille osapuolille.

Ei ole mikään pakko, kun vaan eroaa kirkosta.

Meinasitko, että kirkolta menee sitä kautta tieto kummilapselle ja kummius raukeaa helposti ja mitään sen enempiä asioita selittelemättä? No ei. Jos olet kummiksi suostunut, niin kummina pysyt lapsen mielessä tasan niin pitkään kuin olemassa olet ja ehkä sen jälkeenkin. Se on sitten eri asia minkälainen kummi olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kirkkoon kuulumaton henkilö ei voi toimia kummina niin silläkeinoin vapautuu, että ensin eroaa jolloin kummius päättyy ja liittyy sitten takaisin, ja dadaa kummius on taaksejäänyttä. 

Ei pidä paikkaansa. Kummitus ei katkea kirkosta eroamiseen. Se on eri asia kuin se, että pitää olla kirkon jäsen _ryhtyessään_ kummiksi.

Paitsi että tuo kirkkoon kuuluminenkaan ei ole nokonuukaa. Mieheni on veljensä tyttären kummisetä, vaikka ei kuulu kirkkoon, ei kuulunut edes silloin enää, kun kummiksi lähti. Kummiksi hänet on kuitenkin kirkon lappusiin aikoinaan merkitty. :)

Minä puolestani nautin kummina olosta ja kummiperinteestä. Olen erittäin ylpeä 6-vuotiaan fiksun pojan kummi ja osallistun hänen elämäänsä ja muistan sen mukaan miten varat riittävät, pääasia että on läsnä ja tukena. Muistan häntä myös rukouksin. Olin otettu kun pyydettiin kummiksi ja ilolla valitsen tulevan kummin myös.<3 Eli en toivo kummiperinteen lopettamista.

Mutta toki kummiehdokasta valittaessa olisi hyvä ottaa huomioon että saisi läheisen ja sellaisen joka ehkä arvostaisikin kummina oloa eikä kokisi sitä pakkopullana tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä; koko kummiperinteen saisi lakkauttaa. On se lapsen vanhemmillekin riesa keksiä pakolla kummit jos ei ketään sopivaa kerta kaikkiaan ole. Sitten on pakko pyytää joku puolituttu, josta tietää jo valmiiksi ettei tule olemaan lapsen elämässä läsnä tai pidä yleensäkään mitään yhteyttä. Kiusallista kaikille osapuolille.

Ei ole mikään pakko, kun vaan eroaa kirkosta.

Meinasitko, että kirkolta menee sitä kautta tieto kummilapselle ja kummius raukeaa helposti ja mitään sen enempiä asioita selittelemättä? No ei. Jos olet kummiksi suostunut, niin kummina pysyt lapsen mielessä tasan niin pitkään kuin olemassa olet ja ehkä sen jälkeenkin. Se on sitten eri asia minkälainen kummi olet.

Päättyy sillä että kummi eroaa kirkosta, koska kirkkoon kuuluminen on kummiuden edellytys ja pitää olla voimassa kasteen ajan, sen jälkeen jää kummin omalle vastuulle, kummilapsen kristillinen kasvatus on tehtävänä kasteen todistamisen lisäksi. 

Kummius on kasteen todistamista ja todistamisesta ei voi erota. Vai meinaatko valehdella ettei kastetta tapahtunut?

Pääset eroon hommasta, kun alat toteuttaa kummiuttasi kiivaasti, eli rupeat höpöttämään uskonnosta mennen tullen kummilapselle.

Jos / kun solmitte avioliiton (kirkollinen tai maistraatissa tapahtuva vihkiminen), niin molemmissa tapauksissa toimituksella pitää olla kaksi todistajaa. Jos lapsi kastetaan, tarvitaan vähintään kaksi todistaja, joita kutsutaan kummeiksi. Nimiäisiin ei todistajia tarvita, mutta innokkaasti nämä kirkkoon kuulumattomatkin haluavat lapsilleen kummeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä; koko kummiperinteen saisi lakkauttaa. On se lapsen vanhemmillekin riesa keksiä pakolla kummit jos ei ketään sopivaa kerta kaikkiaan ole. Sitten on pakko pyytää joku puolituttu, josta tietää jo valmiiksi ettei tule olemaan lapsen elämässä läsnä tai pidä yleensäkään mitään yhteyttä. Kiusallista kaikille osapuolille.

Ei ole mikään pakko, kun vaan eroaa kirkosta.

Meinasitko, että kirkolta menee sitä kautta tieto kummilapselle ja kummius raukeaa helposti ja mitään sen enempiä asioita selittelemättä? No ei. Jos olet kummiksi suostunut, niin kummina pysyt lapsen mielessä tasan niin pitkään kuin olemassa olet ja ehkä sen jälkeenkin. Se on sitten eri asia minkälainen kummi olet.

Päättyy sillä että kummi eroaa kirkosta, koska kirkkoon kuuluminen on kummiuden edellytys ja pitää olla voimassa kasteen ajan, sen jälkeen jää kummin omalle vastuulle, kummilapsen kristillinen kasvatus on tehtävänä kasteen todistamisen lisäksi. 

Kirkkoon kuuluminen ei ollut edellytys kirkolle mieheni tullessa kummiksi. Hän oli eronnut kirkosta noin neljä vuotta ennen kummiuttaan. Revi siitä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kirkkoon kuulumaton henkilö ei voi toimia kummina niin silläkeinoin vapautuu, että ensin eroaa jolloin kummius päättyy ja liittyy sitten takaisin, ja dadaa kummius on taaksejäänyttä. 

Ei pidä paikkaansa. Kummitus ei katkea kirkosta eroamiseen. Se on eri asia kuin se, että pitää olla kirkon jäsen _ryhtyessään_ kummiksi.

Paitsi että tuo kirkkoon kuuluminenkaan ei ole nokonuukaa. Mieheni on veljensä tyttären kummisetä, vaikka ei kuulu kirkkoon, ei kuulunut edes silloin enää, kun kummiksi lähti. Kummiksi hänet on kuitenkin kirkon lappusiin aikoinaan merkitty. :)

Lappuun on toki nimi ja hetu voitu kirjoittaa, mutta ei se ei-kummikelpoinen henkilö mene läpi, kun kummien tiedot siltä lapulta kirkkoherranvirastossa tai keskusrekisterissä Kirjuriin syötetään.

Joku pappi voi ojentaa kummikirjatkin, mutta virallinen kummi ei kastehetkellä eri syistä ei-kummikelpoinen henkilö tietenkään ole.

Monet suomalaiset siis näiden pappien oman mukavuudenhalunsa tähden luulevat olevansa kummeja, vaikka oikeasti eivät sitä olekaan. Kummien rivistössäkin saa seistä kuka tahansa.

Tämä asia eli kirkon käsitys kummikelpoisuudesta kun ei riipu kastavan papin mukavuudesta, mielipiteistä, vakaumuksesta tai tekemisistä kastejuhlassa mitenkään.

Tietysti on todella outoa, että ihminen, joka ei ole kristitty, olisi kummi. Tällainen ihminen ei selvästi ymmärrä sitä, mikä edes on kummi ja minkälainen historia tuon käsitteen ja tehtävän taustalla on.

Sama homma. Sanoin et oon taatusti maailman paskin kummi. Kieltäydyin ainakin 20 kertaa, mut sitten mut puhuttiin ympäri. En muista välillä edes lapsen nimeä. Saati merkkipäiviä. Ikäkään ei pysy päässä. En osaa olla lasten kanssa ja korona on vienyt viimeisetkin mahikset tavata häntä..

Kehtaako sanoa et haluatte varmasti oikeesti paremman kummin ja tehkää se?

Mitäs, jos opettaisit kummilastasi kiittämään? Olisi sinustakin hänelle jotain hyötyä. Kummi on kuitenkin lapsen aikuinen kaveri, joka ohjaa häntä kohti kasvuajan, vaikka lapsen vanhemmat kasvattajina ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kiusallinen tilanne kun kaveri pyysi kummiksi mutta kaverin kanssa ollaan jo kasvettu erilleen. Pikkuhiljaa aloin harventaa käyntejä ja kaveri ei kutsu nykyään enää synttäreille tai muuten. En katso oikein velvollisuudeksi lähettää lahjoja, koska en siellä myös enää käy, postissako ne laittaisin? En tiedä, mitä kaveri on lapselle kertonut. Vähän harmittaa, että asiaa ei sovittu koskaan kunnolla ja kummiuden päättyminen on osittain omakin syyni kyllä. Eihän lapsi sitä hylkäämistä ansainnut.

Mulla on aika sama tilanne. Mutta vaikea se on pitää yhteyttä taapero-ikäiseen kummilapseen, jos tämän äitikään ei pidä minkäänlaista yhteyttä.

Eihän siitä pääse eroon kun se on kasteen todistamista. Jos on tofistanut kasteen, on se papereissa iäti. Mutta ei sen tarvitse muuta tarkoittaa: rippipäivänä muistaa, se riittää . Näin meidän lähipiirissä toimittu puolin ja toisin. Emme edes muista, kuka kenenkin kummi tai kummilapsi. Kristillisen kasvatuksen hoitaa vanhemmat haluamallaan tavalla .

Entä jos kummilasten vanhemmat eivät kuulu kirkkoon? Silti he ovat halunneet minut lapsensa kummiksi (oli nimiäiset). Minäkään en kehdannut kieltäytyä ja se harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä pääse eroon kun se on kasteen todistamista. Jos on tofistanut kasteen, on se papereissa iäti. Mutta ei sen tarvitse muuta tarkoittaa: rippipäivänä muistaa, se riittää . Näin meidän lähipiirissä toimittu puolin ja toisin. Emme edes muista, kuka kenenkin kummi tai kummilapsi. Kristillisen kasvatuksen hoitaa vanhemmat haluamallaan tavalla .

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummin tehtävä on olla vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummina pitää olla vähintään yksi 15 vuotta täyttänyt evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoitu jäsen.

Todistamisesta ei puhuta mitään.

Eli onko silloin oikea kummi jos on vain ollut nimiäiset, ei kirkollista kastetta? Nimiäis-kummiltakin vanhemmat vaativat lahjoja, rahaa ja yhteydenpitoa lapseen. Kohta alan tuputtaa heille jeesusjuttuja..