Soitin nykykoululaisille Minttu sekä Ville -laulun. Ne pitivät sanoja kamalina, kiusaamisena
"Kappas vaan Minttu sekä Ville,
pihkaantuu näyttää ihan sille,
tismalleen toisilleen ne soppii,
pannaan ne pussauskoppiin.
... sehän huomataan,
on kasvoillaan,
taas ilme niillä hempee vaan,
ne on ja hymyilee, ja päässä helisee."
Olivat siis ymmällään miksi tuollainen pilkkalaulu on joskus ollut suosittu. Siinä on heidän mielestään ilkeää lällättelyä.
Ja ehkä Minttu ja Ville on vain hyvät kaverit jotka viihtyy yhdessä.
Kommentit (39)
Nämä olivat siis 10-11-vuotiaita.
Ap
Niin no onhan tuo vanha lällättely:
N ja N ne yhteen soppii,
huomenna viedään pussauskoppiin.
Sieltä kuului niks ja naks.
Niille syntyi 'kiellettysana' laps.
No olihan se tuollaista lällättelyä. Oli aika tavallista silloin kiusata tuolla lailla. Mukava että lapset nykyään tunnistavat kiusaamisen ja osaavat sanoittaa. Se oli sellainen maailma silloin.
Vierailija kirjoitti:
No olihan se tuollaista lällättelyä. Oli aika tavallista silloin kiusata tuolla lailla. Mukava että lapset nykyään tunnistavat kiusaamisen ja osaavat sanoittaa. Se oli sellainen maailma silloin.
Kyllä lapset silloinkin tunnistivat kiusaamisen, vaikka aikuiset eivät siitä puhuneetkaan.
Silkkaa kiusaamista se oli silloinkin kun se biisi oli uusi. Olin silloin eskarissa. Vihasin Jonnaa.
Ville
Minusta se oli kamala biisi jo silloin kun se ilmestyi. Ja kiusaamista myös silloin.
Se vain oli aikaa kun ei saanut puhua siitä että joku loukkaa kun piti vain kestää. Onneksi tämä on muuttunut.
Minä pidin tuota jo silloin aikoinaan 8-vuotiaana kiusaamislauluna. Sitä olivat kyllä Tervomaan muutkin biisit. Kaippa se sikäläinen kouluikäisten maailma oli aika toksinen muttei sentään henki ollut vaarassa kuten nykyään.
Nykylapsista kasvaa nössöjä, kun eivät kestä pienintäkään pilkkaa.
Näytä elävästä arkistosta "Läskilinssi".
Vierailija kirjoitti:
Minusta se oli kamala biisi jo silloin kun se ilmestyi. Ja kiusaamista myös silloin.
Se vain oli aikaa kun ei saanut puhua siitä että joku loukkaa kun piti vain kestää. Onneksi tämä on muuttunut.
Juuri näin. Hoettiin vain :
Ei haukku haavaa tee
Rakkaudesta se hevonenkin potkii
Yms.
Jos joku kertoi kiusaamisesta, sitä kertojaa pidettiin ikävänä kielijänä.
Ai koulukaverit on pari parittajina . Koulukaverit parittaa koulussa jo ala luokilla ja niiden isommat sisarukset ja niiden sitä isommat jengit tietysti. Johan noita lauluja lauletaan leikkimökissä ja uimarannoilla kesällä kun pussataan. Pussaillaan. Meidän nuoruudessa oli yleinen nimi Ville romanipojilla ja Jonna oli suosittu nimi tytöillä ja minttu taas ortodokseilla nehän maustaa minttu mausteilla. Isommat raiskasi metsissä ja koulutiellä sitten ala ikäisiä ja juotti viinaa metsissä.Töniminen ja kouriminen koulumatkalla oli ihan normaalia samalla kun tytöt vasta vaihteli kiiltokuvia pojat jo kävi päälle.16 vuotiaita pääsi naimisiin presidentin luvalla kun lapsia oli tulossa. Tässä laulussa ei lauleta Jonna nimisestä mutta joku manitsi sen tässä ja Jonna on tosiaan laulaja mutta pussauskoppi juttuja oli jo 50-60 luvuilla eli nää on uusio versioita vanhoista lauluista. Jonnan isä on muusikko. Mekin tunnettiin yksi Jonna mutta hänen isä oli kemisti laborantti nuoruudessa. Ettei nyt vaan mene lauluntekijät ja Jonnat sekaisin eri aikakausilta.
Vierailija kirjoitti:
Nykylapsista kasvaa nössöjä, kun eivät kestä pienintäkään pilkkaa.
Niistä kasvaa ihmisiä, jotka eivät halua pilkata toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se oli kamala biisi jo silloin kun se ilmestyi. Ja kiusaamista myös silloin.
Se vain oli aikaa kun ei saanut puhua siitä että joku loukkaa kun piti vain kestää. Onneksi tämä on muuttunut.
Joo, maailma on onneksi muuttunut. Eihän kiusaaminen kadonnut ole, mutta siitä voi edes periaatteessa puhua, eikä vain nauraa hörötetä, että rakkaudesta se hevonenkin potkii tai että se on ihan tyhmä joka leikistä suuttuu. Kun olin lapsi 80-luvulla tytöt ja pojat eivät ikinä olleet kavereita keskenään, sen sijaan poikani sai kutsuja luokkakaverityttöjen synttäreille alakouluiässä, eikä siinä mitään outoa ollut, olivat kavereita koulussakin. Jotenkin oudolta tuntuu myös esim. äitini jatkuva leikillinen utelu, että jokos pojilla (nyt 18 ja 14) on tyttöystävät, sellaista jatkuvaa leikillistä kiusaa se oli sukulaisillakin, kun olin nuori. Jännä siihen nähden, että vanhempieni avioliitto oli huono, niin silti se on maailman tärkein asia löytää kumppani mahdollisimman pian. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin itsekin voinut nuorena keskittyä johonkin muuhun kuin pojista haaveiluun. Siis en rakkautta ja parisuhdetta vähättele, mutta ihan kuin olisi kauhea kiire löytää teininä kumppani, ettei vain jää ilman.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei tarvinnut muuta kuin että tyttö ja poika kulki vaikka koulumatkan yhdessä niin johan lälläteltiin. Nykyään on täysin sallittua olla kavereita.
Oli se silloinkin sallittua, melkeinpä enemmän kuin nykyään.
Onko yhtään tuon ajan lastenlaulua mikä sitten täyttäisi woken vaatimukset? Onhan joku aatsipoppaa myös aika kiusallishenkunen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapsista kasvaa nössöjä, kun eivät kestä pienintäkään pilkkaa.
Niistä kasvaa ihmisiä, jotka eivät halua pilkata toisiaan.
Juu somessa näkee, kuinka eivät tosiaan halua pilkata toisiaan enää.. Todella julmaa pilkkaamista ja kiusaamista, vaikka n-sana onkin kielletty.
Huono