Lue keskustelun säännöt.
Olen hukassa :(
26.02.2015 |
Jatkuvaa vääntöä erään miespuolisen henkilön kanssa ja siitä johtuvaa stressiä. Nimittelemme toisiamme, sitten juttelemme hetken suht asiallisesti kunnes välillämme räjähtää taas. Romanttinen suhde kyseessä...
Suoraan sanottuna en tiedä yhtään, välitänkö kyseisestä henkilöstä enää :( Tuntuu, että en... Aina kun hän sanoo haluavansa minut, ajattelen, että entä jos...
Ja heti perään tajuan, että samat ongelmat kytevät pinnan alla aina, ellei tapahdu jotain radikaalia muutosta. Ja sitä tuskin koskaan tapahtuu. Luonteen (oman tai muiden) muuttaminen on erittäin hankalaa. En tiedä olenko valmis luopumaan, mutta en suoraan sanottuna usko onnellisuuteenkaan tämän henkilön kanssa :( En, vaikka hän sanoo haluavansa panostaa minuun. Sanat ovat vain sanoja...
Kommentit (26)
Ei se sinua kuitenkaan näe. Kun peruu tapaamisen tai ei sovi sitä 2 viikossa, niin ota silmä käteen. Soittelee ajankuluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:32"]Ei se sinua kuitenkaan näe. Kun peruu tapaamisen tai ei sovi sitä 2 viikossa, niin ota silmä käteen. Soittelee ajankuluksi.
[/quote]
Häh? Minä olen se joka ei ole halunnut tavata hetkeen. Emmekä me tapaile, vaan olemme olleet kevyessä suhteessa. En sanoisi sitä ehkä vielä parisuhteeksi, mutya ei se panosuhdekaan ole ollut. Epämääräinen suhde siis.
Parempi sano vaan heti niistä ärsyttävistä asioista, jos niitä on paljon, niin kirjoita paperille vaikka lista. Käykää yhdessä läpi niitä. Ei ole ollenkaan väärin ehdottaa terveellisiä elämäntapoja, tai jopa pitää niitä rajoina. Kerro miltä sinusta tuntuu, kun toinen tuo rasvapommeja vieresi, vaikka hyvin tehty kotiruokakin antaisi paremmankin makuelämyksen eikä tulisi morkkistakaan, terveysongelmista puhumattakaan.
Ehkä hän on todella toope ja sinä järkevämpi ihmisolento. Kuulostaa pahalta jos kusetetuksi tullessaankin arvostaa vielä näitä kavereita, jonkinlaista läheisriippuvuutta tuokin.
Luonteelle ei aina voi mitään, toiset ovat kälättäjiä ja tyhjän naurajia.
Jos nimittely on toistuvaa, se jättää huomaamatta syvempiä haavoja auki sisimpään. vrt. koulukiusaaminen. Kuulostaa kyllä siltä että miehen tulisi pysähtyä miettimään elämää vähän syvemmin. Kaikista ei siihenkään ole ilman apuja.
Mutta yhteenvetona tilanteenne kuulostaa aika ikävältä, mutta kismittävien asioiden sisällä pitäminen pahentaa ja ne laukeavat yllättävästi isompina riitoina esille.
Puhuttele asiallisesti, älä syytä, vaan yritä saada toinen näkemään sun huolesi ja pahan olosi lähteet.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:37"]Parempi sano vaan heti niistä ärsyttävistä asioista, jos niitä on paljon, niin kirjoita paperille vaikka lista. Käykää yhdessä läpi niitä. Ei ole ollenkaan väärin ehdottaa terveellisiä elämäntapoja, tai jopa pitää niitä rajoina. Kerro miltä sinusta tuntuu, kun toinen tuo rasvapommeja vieresi, vaikka hyvin tehty kotiruokakin antaisi paremmankin makuelämyksen eikä tulisi morkkistakaan, terveysongelmista puhumattakaan.
Ehkä hän on todella toope ja sinä järkevämpi ihmisolento. Kuulostaa pahalta jos kusetetuksi tullessaankin arvostaa vielä näitä kavereita, jonkinlaista läheisriippuvuutta tuokin.
Luonteelle ei aina voi mitään, toiset ovat kälättäjiä ja tyhjän naurajia.
Jos nimittely on toistuvaa, se jättää huomaamatta syvempiä haavoja auki sisimpään. vrt. koulukiusaaminen. Kuulostaa kyllä siltä että miehen tulisi pysähtyä miettimään elämää vähän syvemmin. Kaikista ei siihenkään ole ilman apuja.
Mutta yhteenvetona tilanteenne kuulostaa aika ikävältä, mutta kismittävien asioiden sisällä pitäminen pahentaa ja ne laukeavat yllättävästi isompina riitoina esille.
Puhuttele asiallisesti, älä syytä, vaan yritä saada toinen näkemään sun huolesi ja pahan olosi lähteet.
[/quote]
Kiitos, täytyy yrittää. On tässä toki sekin ongelma, etten vain TIEDÄ, että haluanko elää hänen kanssaam vai en. Luulen, että suostun tapaamiseen ja katson, millainen spontaani fiilis siitä tulee. Jos ei tunnu missään tai vituttaa ankarasti, niin... no se oli sitten siinä lopullisesti. Muussa tapauksessa voisin ehkä yrittääkin olla onnellinen hänen kanssaan. Vaikeaaaaaa!!!
Pelästyin jo, että tämä oli minun itseni kirjoittama teksti muutaman kuukauden takaa. Oli ihan samanlainen tilanne miehen kanssa, jota tapailin tuossa jokin aika sitten.
Erottautuminen tollaisesta suhteesta on vaikeaa, koska siinä on se läheisyys ja ne ihanat jutut, mitä kaipaa niin hirveästi osaksi elämää, mutta sitten se itse kumppani ei olekaan niin mieluisa. Se on enemmänkin läheisyyden kaipuuta ja toivoa siitä, että se saatavilla oleva ihminen sattuisi olemaan juuri se oikea, koska ei millään jaksaisi taas aloittaa kaikkea alusta.
Mun piti tuhoutua riekaileiksi noin viisi kertaa, kunnes tajusin vihdoin lähteä lopullisesti. Siltikin on ollut vaikeaa vältellä kännipuheluita ja jos asuttaisiin samassa kaupungissa, niin varmasti olisin kolkutellut ovelle jo parin päivän jälkeen. On niin kovin vaikeaa vastustaa kiusausta.
En usko, että mä saan sut jättämään sen tyypin tällä mun tekstillä, mutta kyllä sä sen itse tajuat sitten, kun suhun on sattunut tarpeeksi. :)
Voimia.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:19"]Tommoseen suhteeseen EI kannata jäädä. Siinä särkee molemmat vain itsensä. Mutta se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
[/quote]
Tiedän...