Jännitysvatsa joka pilaa elämän...

Melko samankaltaisia oireita on. On kyllä todettu laktoosi-intoleranssi. Nyt olen luopunut vehnästä ja vatsa on hiukan rauhoittunut. Yritän syödä pieniä annoksia, mutta vatsa menee helposti sekaisin ja vessaan saattaa tulla kiire yllättäenkin.

Sama vika, uuvuttaa todella henkisesti ja fyysisesti. Stressaavaa vuosia kärsiä tämmöisestä muun stressin lisäksi ja muu stressi vaan lisää oireita..

Vaikuttaa psyykkiseltä ongelmalta. Siedätyshoito . Sopivasti pieniä uusia asioita kerralla.

Minua ei vaivaa vatsa, vaan ujo rakko, mutta yhtä lailla sekin elämää rajoittaa. Esimerkiksi julkisia vessakoppeja en pysty käyttämään, kun pissaaminen niissä ei vain onnistu. En pysty matkustelemaan tai lähtemään minnekään, kun ei tiedä onko matkan varrella yksityistä vessaa saatavilla.

Kotona ja töissä ei onneksi ole ongelmaa, joten kyllä tässä siinä mielessä elämään pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Sama vika, uuvuttaa todella henkisesti ja fyysisesti. Stressaavaa vuosia kärsiä tämmöisestä muun stressin lisäksi ja muu stressi vaan lisää oireita..

I feel you, voimia..

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa psyykkiseltä ongelmalta. Siedätyshoito . Sopivasti pieniä uusia asioita kerralla.

Kokeiltu on, ei auta..

Vierailija kirjoitti:

Melko samankaltaisia oireita on. On kyllä todettu laktoosi-intoleranssi. Nyt olen luopunut vehnästä ja vatsa on hiukan rauhoittunut. Yritän syödä pieniä annoksia, mutta vatsa menee helposti sekaisin ja vessaan saattaa tulla kiire yllättäenkin.

Minulla ei tuota ruoka-aine ongelmaa ole. Pitkään sen uskoin johtuvan myös siitä mutta kokeilujen ja seurannan kautta olen todennut että ei juuri ole mitään merkitystä kuinka syön, vatsa alkaa temppuilla aina jännityksen alla.. Suosin terveitä elämäntapoja, syön terveellisesti ja liikun paljon, mut ei näy sekään terveyttä tuovan..

Itselläni oli ja on sama vaiva mutta välissä on ollut vuosia jolloin en edes muistanut koko asiaa. Olen yrittänyt palata niihin vuosiin ja muistella mikä oli silloin toisin mutta aika mystistä.

Hei lupaan tulla tänään myöhemmin kertomaan mikä itselläni auttoi, pysykää linjoilla. Nyt on vähän kiire

Täällä kohtalotoveri nostaa käden ylös. Korpeaa tuo sama vaiva niin h*lvetisti. Ihanaa olisi elää normaalisti ja nauttia asioista, mutta kun ei. Leffaan mennessä saa istua vessassa ja leffan ajan kuuntelen vatsaa miettien täytyykö kohta juosta salista ulos. Lentomatkat on ihan painajaista ennen ja lennon ajan. Automatkat samoin, bussit ja junat ihan hirveitä. Viime jouluna sain lahjaksi jalkahoidon. Miten tavallinen ja ihana asia - paitsi minulle. Taas istuin etukäteen vessassa ja mietin koko jalkahoidon ajan, että loppuisi jo, vatsan takia. Välillä mieli tekee tepposet jopa tavallisessa vaatekaupassa -> vessaan. Ja tosiaan, kun elämä pyörii tutuissa nurkissa, ei ole mitään hätää. Ruokavaliosta ei ole kiinni. Jos tiedän etukäteen, että on jännittävät ajat tulossa, tulppaan vatsan Imodiumilla. Siinä on vain se, että sitten vatsa on tosi jumissa ja kipeä useamman päivän jännityksen mentyä ohi. Ja jos vatsan sekaisin heittävä tilanne tulee yllättäen, ei mitään ole tehtävissä. Esim kerran jouduin ykskaks ambulanssin kyytiin hätätilanteessa saattamaan lasta. Yksi elämäni hirveimpiä reissuja :( Joten I really feel you.

Noniin nyt tulin naputtelemaan oman stoorini kuten lupasin.

Itsellä vatsaoireet alkoi stressaavassa elämäntilanteessa teini-iässä voimakkaana närästyksenä. Olin kova jännittämään sosiaalisia tilanteita ja jännitys tietenkin pahensi oireita. Närästyslääkkeet ei auttaneet ja lääkäri totesi oireet psykosomaattisiksi. En vielä tuolloin ymmärtänyt, mitä se termi tarkoitti, harmi kyllä... Sitten vuosien mittaan oirehtiminen siirtyi ylävatsasta suolistoon. Lääkärit nosti kädet pystyyn, kun tutkimuksissa ei löytynyt mitään. Luulin itse, että vika olisi ruokavaliossa, kävin läpi lukuisia dieettejä yrittäen epätoivoisesti löytää vatsalleni sopivan, tuloksetta.

Sitten aloin voida jo sietämättömän pahoin, kotona kuvotti ihan koko ajan ja ahdistavissa tilanteissa vatsani tuli superkipeäksi, sain hirveät vatsakivut ja ripulin. Ratkaisin tilanteen lähtemällä pois niistä olosuhteista, ja vatsani rauhottui kirjaimellisesti yhdessä yössä. Ymmärsin sen ensimmäistä kertaa, että vatsaoireet ei johtuneetkaan väärästä ruokavaliosta, vaan ne oli oman psyykkisen pahoinvointini aiheuttamia, eli juuri niitä psykosomaattisia oireita. Tajusin, etten tulisi pääsemään vatsaoireista eroon ennen kuin tunne-elämäni kaaos selviäisi.

Läpimurto tässä tapahtuikin, kun törmäsin netissä syvähengitysharjoitukseen, ja sitä kokeilemalla sitten aukesi joku tunnelukko. Tunsin täysin murskaavaa surua, vihaa ja ahdistusta, kehoni oikeasti kouristeli niiden voimasta, ja luulin suunnilleen kuolevani siihen paikkaan. Eli ilmeisesti olin kaikki vuodet tiedostamattani tukahduttanut vaikeita tunteitani, joiden käsittelemiseen mulla ei ollut ollut keinoja, ja nyt ne sitten purkautui kaikki kerralla.

Se ei kuitenkaan valitettavasti ollut vielä mikään täydellinen eheytyminen, vaan kamppailen tunneyhteyden kanssa vähän edelleenkin, se kun on niin helppoa luisua irralleen omista tunteistaan ja kehostaan, ikään kuin elää vain päänsä sisällä. Se on suorastaan houkuttelevaa, jos luvassa olisi juuri niiden negatiivisten tunteiden käsittelyä, niitä tekisi edelleenkin mieli paeta. Mutta viimeistään ne vanhat tutut vatsaoireet herättää mut siihen, että ahaa nyt jokin tunne mun sisällä etsii purkautumisväylää, eli olisi aika hiljentyä omien tunteiden äärelle.

Tarjoankin ratkaisuksi kohtalotovereille, jännitys- ja stressivatsasta kärsiville, että pyrkikää ratkaisemaan tunne-elämän ongelmat: yhteys takaisin omaan kehoon ja tunteisiin! Kohdatkaa rohkeasti ne vaikeatkin tunteet. Kun ei niitä pääse pakoon, ne kuitenkin ilmoittelee olemassaolostaan tavalla tai toisella. Se on lopulta vain hetken epämukavuutta, kun se tunneaalto pyyhkäisee lävitse, ja sitten se on ohi, hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Eli ainakin yksi keino tunneyhteyden ottamiseen on nuo hengitysharjoitukset. Opetelkaa hengittämään kunnolla, ns. palleahengitys vatsaan asti!

Tässä se tekemäni hengitysharjoitus:

Ja varotoimia:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri nostaa käden ylös. Korpeaa tuo sama vaiva niin h*lvetisti. Ihanaa olisi elää normaalisti ja nauttia asioista, mutta kun ei. Leffaan mennessä saa istua vessassa ja leffan ajan kuuntelen vatsaa miettien täytyykö kohta juosta salista ulos. Lentomatkat on ihan painajaista ennen ja lennon ajan. Automatkat samoin, bussit ja junat ihan hirveitä. Viime jouluna sain lahjaksi jalkahoidon. Miten tavallinen ja ihana asia - paitsi minulle. Taas istuin etukäteen vessassa ja mietin koko jalkahoidon ajan, että loppuisi jo, vatsan takia. Välillä mieli tekee tepposet jopa tavallisessa vaatekaupassa -> vessaan. Ja tosiaan, kun elämä pyörii tutuissa nurkissa, ei ole mitään hätää. Ruokavaliosta ei ole kiinni. Jos tiedän etukäteen, että on jännittävät ajat tulossa, tulppaan vatsan Imodiumilla. Siinä on vain se, että sitten vatsa on tosi jumissa ja kipeä useamman päivän jännityksen mentyä ohi. Ja jos vatsan sekaisin heittävä tilanne tulee yllättäen, ei mitään ole tehtävissä. Esim kerran jouduin ykskaks ambulanssin kyytiin hätätilanteessa saattamaan lasta. Yksi elämäni hirveimpiä reissuja :( Joten I really feel you.

Aivan kuin omasta elämästä kirjoitettua, voi meitä.. 😔 Voimia ja jaksamista sinulle..

Olen saanut jonkin verran apua piparminttutableteista. Se rauhoittaa vatsaa.

Autonomista hermostoa pitäisi saada rauhoitettua. Konstit on monet, google auttaa alkuun.

Olet jo saanut hyviä ohjeita, mutta vielä yksi lisää: älä salaile ongelmaksi kokemaasi jännitysmahaa. Kohtalotovereita on kyllä. 

Omalla kohdallani suurin ongelma on asenteeni mahani toimintaa kohtaan. Olen kasvattanut itseäni hyväksymään omainaisuuteni ja joka selkeästi auttaa.

Täällä yksi jännitysvatsasta kärsinyt. Lapsena ja nuorena stressaavat ja vähänkään jännittävät tilanteet aiheuttivat ikävää oireilua. Oireissa vasemmalle puolelle alavatsaa alkoi sattumaan.

Kipu oli aaltoilevaa, ja sen jälkeen maha meni sekaisin. Kesti ehkä tunnin.

Asiaa tutkittiin, mutta mitään sairautta, allergiaa tai muuta ei löytynyt.

Liittyi somaattiseen oireiluun.

Nykyisin en enää juurikaan kärsi jännitysvatsasta. Mennyt ajansaatossa ohitse.

Oireisiin auttoivat ja auttavat monenlaiset konstit.

Rauhoittuminen, hengittäminen, stressin välttäminen, vatsan silittely, kantapään painaminen, lasillinen vettä ja se että tiedostaa mikä oireiden takana on.

Olipa ilo lukea hyvä ketju. Täälläkin kärsitty jännitysvatsasta pienestä pitäen. Oikea ongelmahan on pään sisällä. Itsellä lapsuuden ja nuoruuden kokemukset toivat sen verran stressiä elämään ja julkisen terveydenhuollon toimimattomuuden vuoksi en niitä asioita päässyt käsittelemään. Tämä johti stressin kroonistumiseen ja lopulta myös suolisto-oireiden alkamiseen. Nyt kolmekymppisenä olen vasta alkanut oikeasti pääsemään sinut vaivan kanssa ja ymmärtämään mitä siellä taustalla on. 

Tärkeintä on nimenomaan stressin välttäminen ja se, että ei häpeä mitään vaivaa minkä kanssa kamppailee. Usein saattaa tuntua siltä, että on yksin asiansa kanssa. Mutta niinhän se ei ole. Meitä on tuhansia. Ääneen sanominen auttaa, silloin myös ympärillä olevat osaavat ottaa sen huomioon ja mahdollisesti auttaa. Itse olen kertonut suoraan läheisille, että haluan elää stressi vapaata elämää ja jättää ns. stressaamisen oikeasti vakaviin tilanteisiin. Olen kertonut suoraan kuinka vaikeasti jännityksestä kärsin ja miten keho oireilee sen takia. Tästä on ollut suuri apu itselleni. Vertaistuen hakeminen on toinen asia. Jos opiskelee, kannattaa aktiivisesti etsiä tietoa järjestääkö koulu jotain ryhmiä, joissa käsitellään aihetta. Onko kursseja jännityksestä kärsiville. Itse olen saanut valtavasti apua tällaisesta. Muutoin oman terveydenhuollon kanssa kannattaa ottaa asia esille tai hankkiutua jotain kautta terapiaan/kursseille, joissa jännitystä hoidetaan. 

Itse huomasin, että korona aika pahensi oireitani. Tämä johtui siitä, että jouduimme periaatteessa elämään 4 seinän sisällä. Kaikella tällaisella on merkitystä. Sitten kun koronan jälkeen aloimme palaamaan normaaliin elämään, se ei yhtäkkiä onnistunutkaan niin helposti. Paikkoihin meneminen alkoi jännittämään, kouluun meno jännittämään, uusien ihmisten tapaamisesta ei meinannut tulla mitään. Vatsa oireile aivan jäätävällä tavalla. Kaikki tämä, vaikka olisin halunnut elää normaalisti. Jännitys vain valtasi kehon. 

Koen, että asiassa tärkeintä on vain altistaa itseään jännitystä aiheuttaville asioille ja miettiä mikä on pahinta mitä voisi tapahtua. Jos jännitys aiheuttaa vatsaoireita, no pahinhan asia on se, että julkisella paikalla tulee tavarat pöksyyn. Onko se kivaa? Ei. Kuoleeko siihen? Ei todellakaan. Jännitys on voitettavissa, sen eteen vaan pitää tehdä töitä ja hyväksyä itsensä, eikä häpeillä tai peitellä sitä mitä on.

Tsemppiä meille jännittäjille!

Samankaltainen tilanne, mutta vaivana tiheä virtsaisuus.

Tällaiset vaivat voi tulla ja kestää vuosia ja sitten poistua yhtäkkiä yhtä yllättäen kun se alkoikin. Lääketieteestä ei ole juurikaan apua.