Lue keskustelun säännöt.
Kysymys yli 30v naisille
26.02.2015 |
Olisiko se mies, jonka kanssa olette nyt tai olette joskus olleet 30 ikävuoden jälkeen, kelvannut teille silloin kun olitte nuoria? Siis noin 20 vuotiaita. Ja jos ei niin miksi ei. Rehellisiä vastauksia kiitos.
Kommentit (30)
Kyllä. Yhdessä ollaan oltu 23-vuotiaista. Paras mies! ♥♥♥♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:31"]Kyllä. Yhdessä ollaan oltu 23-vuotiaista. Paras mies! ♥♥♥♥
[/quote]
Niin ja kukaan muu ei ole edes kelvannut, ikinä. :-)
Mä olin 16 kun alettiin seurustelemaan. Nyt 22v yhdessä.
Ei oikeastaan. 2-kymppisenä minua kiinnosti ne suositut, vähän vaaralliset, komeat, lihaksikkaat, pitkät alfamiehet. Sainkin kaksi lasta kahdelta eri mieheltä, molemmat yhden illan juttuja. Nykyisin olen pariutunut hissukka-insinöörin kanssa, lähinnä siksi, että hän tienaa hyvin ja tottelee käskyjäni mukisematta. Hän on hyvä elättäjä, mutta 2-kymppisenä olisin nauranut pystyyn, jos tuollainen mies olisi lähestynyt minua. Näin kaikki tuntemani muutkin naiset ovat parisuhteensa hoitaneet, monet eivät vaan kehtaa myöntää.
N33
Ei olisi ehkä kelvannut, koska hain vääränlaisia suupaltteja ja monin tavoin itseni kaltaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 23 vuotias kun aloimme seurustelemaan, joten kyllä kelpasi. Nyt olemme olleet yhdessä 17 vuotta.
Hmm, en oikein ymmärrä kysymystä. Tapasin mieheni 22 - vuotiaana. Ja jos nyt jostain syystä uutta miestä etsisin, niin en kyllä missään tapauksessa rimaa laskisi. Pikemminkin tiedän hyvinkin tarkasti, mitä etsisin enkä olisi niin vietävissä kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinpäin. En ikimaailmassa nyt huolisi nuoruuden poikaystävää, koska hän oli aika tyhmä. Ihan kiva, vähän sellainen ressukka, mutta tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:33"]Mä olin 16 kun alettiin seurustelemaan. Nyt 22v yhdessä.
[/quote]
Samanikäisenä aloin mieheni kanssa seurustelemaan, ollaan oltu yhdessä nyt 16 vuotta ja menee huonommin kuin koskaan, eroa olen miettinyt jo pitkään. Antaisin mitä vaan että saisin ne alkuhuuman tunteet tai edes murto-osan niistä takaisin :(
Ehkä kysymyksellä viitattiin ajatukseen, että nuorena olisi halunnut tosi komean eikä muulla väliä ja nyt oma mies olis aika taviksen näköinen, mutta muuten ihana?
Mä ainakin olin jo sen ikäisenä aika järkevä enkä ollut horminien vietävänä pelkästään parisuhteessa.
T. 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Silloin kun oli itsekin pieni ja siro niin tykkäs siroista. Ja nyt tää mun siro ukko on sellanen kääkkä. olis pitäny ottaa raamikkaampi.
Ei olisi kelvannut, liian hiljainen, kiltti, kunnollinen, ei osaa pukeutua eikä välitä "hienostelusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että olisi "kelvannut", eikä mieskään varmaan olisi "kelpuuttanut" mua jos oltaisiin tavattu ihan nuorina. Nuorempana haikailin aina pitkätukkaisten hevimiesten tai muuten jotenkin ns. vaarallisten huithapeleiden perään. Kaikki nuoruuden poikaystävät mm. joi paljon, ja itsellenikin maistui. Ei varmaan vaan oltaisi kiinnostuttu toisistamme parikymppisinä. Yli kolmikymppisenä tavattiin miehen kanssa, hän on maailman rauhallisin ja luotettavin, jalat maassa-tyyppinen, vähän nörttimäinen. En vaihtaisi mihinkään, ihana mies ja maailman paras isä meidän lapsille. Hänen kanssaan on ollut helppoa ja luontevaa itsekin rauhoittua ja kasvaa vihdoin aikuiseksi.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:33"]
Ei oikeastaan. 2-kymppisenä minua kiinnosti ne suositut, vähän vaaralliset, komeat, lihaksikkaat, pitkät alfamiehet. Sainkin kaksi lasta kahdelta eri mieheltä, molemmat yhden illan juttuja. Nykyisin olen pariutunut hissukka-insinöörin kanssa, lähinnä siksi, että hän tienaa hyvin ja tottelee käskyjäni mukisematta. Hän on hyvä elättäjä, mutta 2-kymppisenä olisin nauranut pystyyn, jos tuollainen mies olisi lähestynyt minua. Näin kaikki tuntemani muutkin naiset ovat parisuhteensa hoitaneet, monet eivät vaan kehtaa myöntää.
N33
[/quote]:DD N33, joka onkin tadaaaa: lassukka!
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:33"]
Ei oikeastaan. 2-kymppisenä minua kiinnosti ne suositut, vähän vaaralliset, komeat, lihaksikkaat, pitkät alfamiehet. Sainkin kaksi lasta kahdelta eri mieheltä, molemmat yhden illan juttuja. Nykyisin olen pariutunut hissukka-insinöörin kanssa, lähinnä siksi, että hän tienaa hyvin ja tottelee käskyjäni mukisematta. Hän on hyvä elättäjä, mutta 2-kymppisenä olisin nauranut pystyyn, jos tuollainen mies olisi lähestynyt minua. Näin kaikki tuntemani muutkin naiset ovat parisuhteensa hoitaneet, monet eivät vaan kehtaa myöntää.
N33
[/quote]
Hyvä että edes yksi rehellinen täällä.
AP
Ding ding ding, lassukkatutkani hälyttää
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:48"]
En usko, että olisi "kelvannut", eikä mieskään varmaan olisi "kelpuuttanut" mua jos oltaisiin tavattu ihan nuorina. Nuorempana haikailin aina pitkätukkaisten hevimiesten tai muuten jotenkin ns. vaarallisten huithapeleiden perään. Kaikki nuoruuden poikaystävät mm. joi paljon, ja itsellenikin maistui. Ei varmaan vaan oltaisi kiinnostuttu toisistamme parikymppisinä. Yli kolmikymppisenä tavattiin miehen kanssa, hän on maailman rauhallisin ja luotettavin, jalat maassa-tyyppinen, vähän nörttimäinen. En vaihtaisi mihinkään, ihana mies ja maailman paras isä meidän lapsille. Hänen kanssaan on ollut helppoa ja luontevaa itsekin rauhoittua ja kasvaa vihdoin aikuiseksi.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:46"]
Ei olisi kelvannut, liian hiljainen, kiltti, kunnollinen, ei osaa pukeutua eikä välitä "hienostelusta".
[/quote]
Lisää rehellisiä.
AP
AP:lla on vain yksi totuus: vain ne ovat rehellisiä, jotka ovat ottaneet huonomman ja myöntävät sen :D
Joo. Sillä otin sen juurikin sen ikäisenä. :D Tarkalleen 18-vuotiaana.