Lue keskustelun säännöt.
Kysymys yli 30v naisille
26.02.2015 |
Olisiko se mies, jonka kanssa olette nyt tai olette joskus olleet 30 ikävuoden jälkeen, kelvannut teille silloin kun olitte nuoria? Siis noin 20 vuotiaita. Ja jos ei niin miksi ei. Rehellisiä vastauksia kiitos.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:27"]Olisiko se mies, jonka kanssa olette nyt tai olette joskus olleet 30 ikävuoden jälkeen, kelvannut teille silloin kun olitte nuoria? Siis noin 20 vuotiaita. Ja jos ei niin miksi ei. Rehellisiä vastauksia kiitos.
[/quote]
Ei . silloin se 20+ versio olisi käynyt. Se ei ollut vielä pettäjä-naisen kyynistämä, sydämensä särkenyt ja polttanut' lihonut alkoholisti, sitoutumis-kammoinen, sovinisti-sika kuten 30+ versio jonka kanssa olin. Hän oli minulle ns. Nuoruuden rakkaus/ihastus. Silloin en häntä saanut koska olimme tahoillamme varatut. Enkä ois ottanut tietenkään. sitten kohdattiin uudelleen n.10v myöhemmin. Nyt kadun koko hänen kanssaan haaskattua aikaa. Aina kun hän tulee ajatuksiani lähetän katkerat kiitokset sille ämmälle joka piteli kultaa käsissään ja pilasi hyvän miehen lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ollut kiinnostunut, kehittyi kiinnostavammaksi persoonaksi myöhemmällä iällä ja kehittyy edelleen.
Menin 23-vuotiaana naimisiin. Aiemmin ei vakavia miessuhteita ollut ollut. Olen edelleen saman miehen kanssa ja olen nyt 37. Rakkaus on kuollut mutta välitämme toisistamme. Joskus kaipaan "oikeaa" parisuhdetta enkä tällaista kämppäkaverimeininkiä. En kuitenkaan ole jättämässä miestäni koska en halua rikkoa lapsilta perhettä.
Ei olisi kiinnostanut. Mies on ollut tuon ikäisenä ujo ja lapsellinen hissukka.
Kyllä. Tapasin tämän upean könsikkääni 36-vuotiaana. Ja jos ollessani kaksikymppinen hän olisi tällaisenlaisena vastaan tullut niin kyllä olisi kelvannut (tosin oikeasti olisi ollut sakkolihaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:11"]
Menin 23-vuotiaana naimisiin. Aiemmin ei vakavia miessuhteita ollut ollut. Olen edelleen saman miehen kanssa ja olen nyt 37. Rakkaus on kuollut mutta välitämme toisistamme. Joskus kaipaan "oikeaa" parisuhdetta enkä tällaista kämppäkaverimeininkiä. En kuitenkaan ole jättämässä miestäni koska en halua rikkoa lapsilta perhettä.
[/quote]
Sama tarina täällä. Luulen, että se on aika yleistä pitkässä liitossa, että lopulta käännytään enemmän kaveruuden puolelle... Varmastikin ne elämän pituiset liitot on hyvin pitkälti hyvää kaveruutta. Nykyisin vain ei sitä kestetä ja se ajatellaan epäonnistuneeksi liitoksi ja erotaan. Vaikka ei se mikään epäonnistunut liitto ole ollut. Ei puolisoa turhaa kutsuta elämänkumppaniksi.
Ei olisi kiinnostanut, koska ei ollut kummoisen näköinen eikä mikään kovin hauska. Tavallisen tylsä. Ajattelin sitten 27-vuotiaana kokeilla, josko sellainen mies olisi kuitenkin parempi pitempään suhteeseen. No viitisen vuotta jaksoin sitä katsella ja sitten pistin pihalle. Mitään kultakimpaletta siitä ei kuoriutunut. En voinut ajatella loppuelämääni ihmisen kanssa, josta en viehäty edes jollain tasolla ulkoisesti ja joka ei saa minua nauramaan. Pelkkä turvallisuus ja mukava yhdessäolo ei ollut minulle tarpeeksi. Otin opikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:33"]
Ei oikeastaan. 2-kymppisenä minua kiinnosti ne suositut, vähän vaaralliset, komeat, lihaksikkaat, pitkät alfamiehet. Sainkin kaksi lasta kahdelta eri mieheltä, molemmat yhden illan juttuja. Nykyisin olen pariutunut hissukka-insinöörin kanssa, lähinnä siksi, että hän tienaa hyvin ja tottelee käskyjäni mukisematta. Hän on hyvä elättäjä, mutta 2-kymppisenä olisin nauranut pystyyn, jos tuollainen mies olisi lähestynyt minua. Näin kaikki tuntemani muutkin naiset ovat parisuhteensa hoitaneet, monet eivät vaan kehtaa myöntää.
N33
[/quote]:DD N33, joka onkin tadaaaa: lassukka!
[/quote]
Ai onko naisetkin nykyään lassukoita.
AP
Kyllä. Komea, ihana ja kaikinpuolin mahtava mies. Tapasimme kun olin 15 :) t. N32v
Ei varmaankaan. Tapasin hänet ollessani 24v. Siinä ikävälillä 18-22v. ihastuin tummiin ja vähän omahyväisen näköisiin tyyppeihin. Eka avoliitto 20-22 vuotiaana narsistin kanssa avasi silmäni ja tajusin vihdoin mitä mieheltä haluan. En ollut haku päällä kun törmäsin tulevaan aviomieheeni, mutta hän vei jalat altani kun hänet näin. Hän oli ensimmäinen vaaleahiuksinen mies johon olen koskaan ihastunut, hänellä oli valloittava aito hymy, hymyilevät silmät ja hän oli todellinen herrasmies :) Onneksi törmäsin häneen vasta ensimmäisen avoliittoni jälkeen, muuten olisin voinut kävellä kultakimpaleen ohi :)