Missä iässä aloitte puhua teineillenne jatko-opiskeluista (yliopistosta)

No ei ole teineille varmaan mitkään tohtorintutkinnot vielä ihan ajankohtaisia..Vai onko olemassa jotain muitakin jatko-opintoja kuin lisurit ja tohtorit?

Jatkosuunnitelmista on puhuttu ysiluokan aikana, niin että suunnitelmat on selvillä ennen yhteishaun alkua. Ei olla painostettu tai päätetty teinin puolesta, vaan ovat itse saaneet tehdä ratkaisunsa. Yksi on nyt lukiossa, luultavasti jatkaa ammattikorkeaan. Esikoinen valmistuu amiksesta keväällä, työpaikka on ainakin alustavasti tiedossa.

Olet jo myöhässä, kun vaimo oli raskaana luin sikiölle yliopiston valintaopasta.

Ei ole tarvinnut. Se on niille itsestään selvää. Kaikki kolme teini-iässä olevaa tai sen ylittänyttä eli nyt 22-v, 18-v ja 17-v ovat aina olleet koulussa erittäin hyviä ja ovat ihan itse valinneet opintonsa ja jatko-opintonsa. Nuorin on vasta 13.

Ollaan kyllä piilomarkkinoitu koulutuksen tärkeyttä koko yläasteaika. Itse en ole korkeakoulutettu, mies on.

vasta lukion vikalla ollaan alettu kysellä, että mihis aiotte hakea. ei se helppoa ole löytää tarjonnasta just itselleen sopivaa ja vielä päästä sisään.

olin lähes 50 v

No meillä ei painosteta mihinkään, saa valita itse vaikka siivoojasta lääkäriin. Huomenna esikoisella yhteishaku, hakee lähihoitajaksi! :)

Ollaanhan me aina juteltu haaveammateista. Kutosella lapsi ensimmäistä kertaa alkoi kysellä koulutuksista ja ammateista tarkemmin. Nyt lapsi on seiskalla ja haluaa jo tosissaan tietää, mihin pitää mennä lukion jälkeen jos haluaa tehdä tiettyä työtä.

Olemme kertoneet monista töistä ja koulutuksista perusteellisesti. Olemme yhdessä miettineet lapsen vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita. Olemme kertoneet, paljonko missäkin työssä saa mahdollisesti palkkaa ja muutenkin työn luonteesta. Joitain aloja olemme suositelleet lapselle, mutta toki hän itse tekee päätökset lukion loppuvaiheessa tai myöhemmin. Koen kuitenkin, että vanhemmilla on tärkeä rooli lapsen opastamisessa ja ohjaamisessa. Koulun opolla ei aika riitä ohjata kaikkia oppilaita yksilöllisesti.

Jos lapsi haluaisi ammattikouluun, mielestäni jo seiskaluokalla pitäisi miettiä asioita, jotta ehtii varmasti pohtia eri vaihtoehtoja ja pääsee sopivaan TET-paikkaankin.

Meillä on nyt 7-vuotias. Kyselee ammateista, puhuu toiveammatista, ollaan jutteltu ammattikoulusta ja yliopistosta (en nyt muista mistä se alunperin lähti liikkeelle mutta lapsi palaa näihin kouluihin kyselyissään jatkuvasti).

Vielä en ole painostanut mihinkään suuntaan vaan sanonut että saa sitten joskus valita itse. Tosin lähipiirissä on lakimiestä/lääkäriä/opettajia ja käytännönläheisempiä ammatteja sekä pari mt-ongelmaista elämäntaparetkua amispohjalla.

Tapaus lähipiiristä: tyttö 12v on jo menossa tiettyyn korkeakouluun. Ylä-asteelle menee erikoisluokalle, jonne ilmeisesti kaikki hänen luokkalaisensa yrittävät. Kävi ilmi, kun ehdotin, että menisi  yläasteen jälkeen suorittamaan yo/ammattitutkinnon kun kerran älliä löytyy.Ei kuulemma käy kun lukiokin on jo valittu.  Harmi vaan ettei kyseinen tutkinto ole kovin työllistävä. toivottavasti tyttö tajuaa tämän itse jossain vaiheessa.

No, kyllähän mä kerron, että lukioon pitää mennä, jos lapsi puhuu haaveammattinaan olevan lääkäri.

ihan vaan faktoja kerron.

tai jos haluaa jotain toista..haaveilee, niinkuin kertoa, mitä kautta sinne mennään ja mitä se ammatti on.

Yläkouluikäisten kanssa alettiin puhua asiasta tarkemmin kuin vain tyyliin "mikä susta tulee isona?".

Olen ihan ekaluokkalaisista asti kertonut, että koulunkäynti on tärkeää ja että mitä paremmin koulussa pärjää, niin sitä enemmän voi valita mihin ammattiin aikuisena päätyy. Mielenkiintoisiin ja hyviin ammatteihin haluaa moni, ja siksi niitä opiskelemaan pääsee vain ahkerimmat ja fiksuimmat. Olen myös kertonut, että me vanhemmat olemme olleet koulussa ahkeria, ja siksi meillä on nyt hyvät työt ja palkat.

Teini on nyt lukion ekalla ja tähtää korkeakouluopintoihin. Ala on vielä auki, mutta lukee pitkää matikkaa ja valitsee fysiikan syventävät kurssit, kaikki tiet ovat siis vielä avoinna.

Myös,omat vanhempani ovat koulutettuja, ja koulun arvostus on ollut lapsuudessani itsestäänselvyys. Alan sain kyllä itse valita :)