Kumpi on tärkeämpää työ vai terveys?
mä olen nyt ollut työssä, jota inhoan neljä kuukautta. Joka ikinen päivä on ollut tuskaa ja mulla on koko ajan paha olo. Tänään tuli stoppi. Soitin että olen kipeä. Musta tuntuu, että muuta haluaa, että jatkan työssä. Toisaalta en pysty sinne enää menemään. Tuntuu että ainoa vaihtoehto on yliannostus. Soitin jo mielenterveystyypille, joka kehitti hakemaan sairasloma sekä sain huomiseksi ajan psyk. hoitajalle.
mitä teen?
Kommentit (19)
Oletpa epäselvä ulosannissa. Minun periaatteitteni mukaan terveys ajaa ohi ja on aina niin tehnyt. Silläkin hinnalla että minua haukutaan sossupummiksi ja syljetään päälle. Minä luotan siihen että jos vanhempi polvi kuolinvuoteellaan katuu sitä että teki liikaa töitä eikä välittänyt hyvinvoinnistaan niin siinä on itua.
Terveys! Jos sulla ei ole siellä henkisesti hyvä olla, niin ota vain tarjottu apu ja sairasloma vastaan. Älä välitä siitä, mitä muut sanoo.
Itse olen samassa tilanteessa mutta olen sitä mieltä, että jos jää työtyömäksi saa 3kk karenssin jonka jälkeen työttömyyskorvausta ja näillä ei elä -> stressiä, ahdistusta rahattomuudesta -> olo ei parane. Syy jonka takia ahdistaa vaan muuttuu.
Pattitilanne johon en ole vielä keksinyt ratkaisua.
Työ on maailman turhin asia, jota tekee tyhmät alistuvat idiootit jotka eivät ymmärrä yhden ainoan elämänsä uniikkiutta. Terveyskin on yliarvostettua koska "hyvät elämäntavat" eivät pelasta sua kuolemalta.
Eli kumpikaan ei ole tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:14"]
Terveyskin on yliarvostettua koska "hyvät elämäntavat" eivät pelasta sua kuolemalta.
Eli kumpikaan ei ole tärkeää.
[/quote]
Ei mun tavoite ainakaan ole olla kuolematta tai edes elää mahdollisimman pitkään. Mun tavoite on elää mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana se aika kuin elän!
AP:lle, ehdottomasti oma terveys ja hyvinvointi aina etusijalle! Mitään muuta tässä maailmassa et omista kuin oman terveytesi, joten pidä siitä mahdollisimman hyvää huolta.
Ap: hae sinulle sopivampia ja mukavampia töitä!
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:28"]Ap: hae sinulle sopivampia ja mukavampia töitä!
[/quote]
Ei niitä niin vaan saa. Itse olen hakenut uutta työpaikkaa 2vuotta mutta en ole tullut valituksi.
T.6
Olen muuten itse lähdössä työpaikaltani juuri samasta syystä. Joka päivä ahdistaa ja masentaa, meinaan tulla hulluksi. Aamut alkaa itkulla ja illalla en jaksa tehdä mitään. En minä tällaista elämää halua elää.
Aion tosin tehdä samalla muutenkin ison muutoksen, koska en minä tiedä mitä muutakaan työtä haluaisin tehdä (johon minulla olisi mahdollisuus päästä) ja ilman työtä ei ole varaa asua Suomessa. Minun ratkaisuni on: myyn koko omaisuuteni, pakkaan tärkeimmät asiat rinkkaan ja lähden reissuun.
Elä niukemmin ja nauti vapaudesta. Mieli ja keho kiittää.
terveys on ihmiselle kaikkein tärkein asia! sitä vaan ei aina ymmärrä ennen kuin sen menettää.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 15:53"]
Työ on tärkeämpi.
[/quote]
Jos terveys menee, niin ei enää pysty siihen työhönkään.
Yritän ajatella järjellä mutta tulee niin kamala ahdistus. No onneksi langanpäähän sattui henkilö joka saneli mulle mitä tehdä tilanteessani.
Terveys. Työ on helpompi saada uusi. Mä otin eilen lopputilin, kun mun selkä ei vaan kestä. Lääkäri ilmoiyti, että se on koko iso leikkaus, pitkä toipumisaika ja mahdollinen halvaus ja muut ongelmat tai uus työ ja fysioterapia riittää.
Yleisesti nämä kulkevat käsi kädessä, työtä tekevä väestö on terveempää kuin työttömyydestä kärsivä osa. Tietenkin jos oma työ on niin kamalaa, että pohtii yliannostusta, niin kannattaa varmaan pohtia toisen työn hakemista.
Se saattaa olla terveydelle paljon raskaampaa olla työtön. Se nakertaa sielun ja pahimmillaan alkaa lääkitsemään itseään alkoholilla. Kannattaa kuitenkin pysyä siellä oravanpyörässä. No saat varmaan saikkua, jos noin paha olo on.
Hyvää kaikille pinnistelijöille täällä maailmassa.
Mä olin kotiäitinä neljä vuotta ennenkuin aloitin tuon osa-aikaisen duunin. Alkuun luulin, että huono olo johtui alkukankeudesta. Puuroon vain vaikka olo oli huono. Nyt sitten tuli stoppi. En pysty menemään töihin mutta minusta tuntuu että ympäristö vaatii minua menemään sinne. Olen nurkassa ja ainoa poispääsy on yliannostus.
Sain soiton puolilta ja psykiatri haluaa nähdä huomenna. Mutta ei mitkään lääkkeet mua pelasta tästä.
hieman epäselvä kirjoitus...