Surkea äiti ei pärjää teinin kanssa. Miten menetellä?
Sen enempää yksityiskohtiin menemättä olemme tulleet siihen tulokseen, että emme enää voi elää tasapainoista arkea 16-vuotiaan kanssa. Hän on kuitenkin sen verran tunnollinen, että pärjäisi varmasti muualla peruskoulun jälkeisissä opinnoissa mitä sitten haluaakin valita. Odotammeko siihen ja järjestämme hänelle joko asuntolapaikan tai soluasunnon vai otammeko yhteyttä lastensuojeluun ja myönnämme epäonnistumisemme ja kädettömyytemme? Kyseessä ei siis ole lintsaava päihdenuori, mutta muulla tavoin erittäin haastava persoona ja/tai tumpelot vanhemmat.
Kiitos asiallisista neuvoista.
Kommentit (13)
Pikkuisen enemmän kyllä tarttis niitä yksityiskohtia että tähän vois kommentoida yhtään mitään kunnollista.
Käy sääliksi lasta. Silloin kun hän eniten tarvitsee teitä, te haluatte hylätä hänet.
Se että hän on haastava persoona ei ole syy potkia alaikäinen pellolle kodistaan.
Sen verran kysymysmerkkejä herättävä kirjoitus, että syyttävät sormet osuu teihin vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kysymysmerkkejä herättävä kirjoitus, että syyttävät sormet osuu teihin vanhempiin.
Juuri niin. Huonot vanhemmat ja sen saa kuulla myös teiniltä joka ikinen päivä monta kertaa sekä me että naapurit.
Hyvä, että tuli varmistus täältäkin. Ammattilaisten haltuun.
Otahan lääkkeesi ja painu nukkumaan.
Että vaihtoehdot on jokin Muhoksen perhekoti tai tavallinen lukio?
Ja sinusta teini on haastava? Kukahan tässä on älyhaasteinen?
Niin tuliko tässä nyt selvyyttä? Joku marttyyri äiti siellä nyyhkii.
Kuulostaa sille että olet/olette onnistunut kasvattamaan yksilön joka osaa pitää puolensa ja kyseenalaistamaan. Se on oikeasti hyvä asia mutta tarkoittaa vanhemmille sitä että heidän tulee kyetä esim. perustelemaan linjauksensa ja olemaan oikeudenmukaisia. Teinin aivojen kehitykseen liittyy valtavia muutoksia, suoranainen myrsky. Ei häntä nyt kannata hylätä
Kyllähän 16v kodin ulkopuolella jo pärjää.
Menkää nyt ensin perheneuvolaan. Vaikea antaa muita vinkkejä kun infoa niin vähän… mutta tsemppiä !!
Mä muutin kotoa kun olin 16. Pelkkää tappelua oli kotona olo, just sellanen marttyyri äiti ja työnarkomaani isä.
Ei se ihan putkeen mennyt se omillaan olo kuitenkaan. Olisin tarvinnut rakastavat rajat, en sellasta vapautta mitä sain. En myöskään sitä haukkumista, jota se kotona olo oli.
Jos lapsi ei käytä päihteitä tai muuta niin laitoksen sijaan perhekoti jos ette häntä jaksa. Se on sen lapsen etu myös. Ei kaikista vain ole vanhemmiksi.
Anteeksi kuinka? Haluat ratkaisun ongelmaan jota et kerro.
Teinit ON haastavia ja vanhemman rooliin KUULUU ohjata ja opastaa eikä todellakaan luovuttaa.