80-luvun epämiellyttävimmät piirteet
Kerätäänpä tähän niitä ei niin kivoja asioita, joita tuolloin oli. Minä aloitan: kiusaaminen oli todella yleistä ja mikä pahinta, se oli hiljaisesti hyväksyttyä koska sen katsottiin kuuluvan lasten hierarkian selvittelyyn ja kiusattu oli tavallaan kykenemätön pitämään puoliaan. Vain räikeimpiin tapauksiin puututtiin, eli käytännössä jos jonkun hampaat potkittiin katki tai vastaavaa. Siitäkin selvittiin yleensä rehtorin puhuttelulla, minkä jälkeen uhri ja pahoinpitelijä jatkoivat samassa luokassa. Toisella oli sitten jotkut hammasraudat suussa ja joutui käymään hammaslääkärissä jatkuvasti. Pahoinpitelijän ei tarvinnut asiaa enää miettiä, uhri puolestaan sai pitää traumat ja kivut ominaan.
Väkisinmakaaminen oli laillista ja perheen sisäinen asia. Se ei siis ollut syytteenalainen teko. Lasten pahoinpitely taidettiin kriminalisoida vuosikymmenen alussa, mutta siitä huolimatta sitä tapahtui paljon. Myös vieraiden lapsia saatettiin lyödä, eikä poliisi jaksanut moisia tutkia muuta kuin jos lapsi sai näkyviä tai pysyviä vammoja.
Tupakkaa poltettiin joka paikassa ja lapset altistettiin passiiviselle tupakoinnille jo sylivauvoina. Omissa perhealbumeissa on kuvia, joissa polttavat kaikki: äiti, isä, enot ja täti. Savun keskeltä erottuu pieni pää, joka on minun vauvanpääni. Tupakan vaarat tiedettiin joten kuten, mutta niistä ei välitetty. Myös työpaikoilla poltettiin, linja-autoissa ja lentokoneissakin.
Siitä alkuun.
Kommentit (100)
Ihanan "virkistävä" ketju, tuntuu että 80-luvun kriittinen muistelu on jotenkin Suomessa kiellettyä.
Kaikenlaisia kikkeli-kalleja pyöri puskissa, osa vain näytti vehjettään ja osa veteli tumppuun. Se väheni selvästi, kun kännykät yleistyivät, nykyään niitä ei taida enää olla ollenkaan. Toiminta siirtynyt nettiin, ja hyvä niin, koska ovat todella inhottavia.
Naiset eivät saaneet olla rauhassa, tupakka kärysi kaikkialla, lapsia hoivaavat miehet olivat "neitejä". Inhosin jo tuolloin niitä monia, kansan yhä rakastamia sketsisarjoja.
Oli kahdenlaisia mielisairaaloita: a ja b-mielisairaalat. A-sairaalat olivat sama kuin nykyään, eli akuuteille tapauksille. B-sairaaloihin laitettiin/suljettiin sitten kroonistuneet tapaukset. Hoitoa sai vähän liiankin herkästi ja pakkohoitoon laitettiin myös ihmisiä, jotka eivät sinne olisi kuuluneet. Hoito noissa jälkimmäisissä oli säilytystä, ei mitenkään terapeuttista. Tästä on kyllä tultu toiseen ääripäähän, kun ihmiset eivät pääse nykyään hoitoon vaikka olisivat miten sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Oli kahdenlaisia mielisairaaloita: a ja b-mielisairaalat. A-sairaalat olivat sama kuin nykyään, eli akuuteille tapauksille. B-sairaaloihin laitettiin/suljettiin sitten kroonistuneet tapaukset. Hoitoa sai vähän liiankin herkästi ja pakkohoitoon laitettiin myös ihmisiä, jotka eivät sinne olisi kuuluneet. Hoito noissa jälkimmäisissä oli säilytystä, ei mitenkään terapeuttista. Tästä on kyllä tultu toiseen ääripäähän, kun ihmiset eivät pääse nykyään hoitoon vaikka olisivat miten sekaisin.
Äitini oli tällaisessa b-mielisairaalassa hoitajana ja asuimmekin hetken sairaalan työsuhdeasunnoissa sairaala-alueen kupeessa. Rauhallinen paikka oli ja aika kylämäinen. Sairaala lopetettiin 90-luvulla. Äitini on sitä mieltä, että noiden sairaaloiden alasajo oli virhe ja moni potilas joutui ihan heitteille kun laitettiin avohoitoon vuosien jälkeen eikä kukaan oikein pitänyt huolta.
Pirun kylmät talvet. Kasarin puolivälissä oli sellaisia että -30C joku kaksi kuukautta.
Oli siperiameininki.
Harvalla nuorella oli varaa 80-luvun autoon ja siksi jokin 100A datsun pitkälti 70-luvun puolivälistä kun myynti loppui täälläkin vuosia valmistuksen lopettamisen jälkeen.Uudet autot lähinnä vuosikymmen lopussa myös keskiluokallakin?
Vierailija kirjoitti:
Oli kahdenlaisia mielisairaaloita: a ja b-mielisairaalat. A-sairaalat olivat sama kuin nykyään, eli akuuteille tapauksille. B-sairaaloihin laitettiin/suljettiin sitten kroonistuneet tapaukset. Hoitoa sai vähän liiankin herkästi ja pakkohoitoon laitettiin myös ihmisiä, jotka eivät sinne olisi kuuluneet. Hoito noissa jälkimmäisissä oli säilytystä, ei mitenkään terapeuttista. Tästä on kyllä tultu toiseen ääripäähän, kun ihmiset eivät pääse nykyään hoitoon vaikka olisivat miten sekaisin.
Juuri näin. Kasarilla pöpilään joutuminen oli ihan oikea pelko silloinkin, kun ihminen ei ollut mitenkään voimakkaasti sairas. Ihmiset pelkäsivät kertoa kellekään, etenkään terveydenhuollon ihmisille esimerkiksi ahdistuksestaan kun seuraus saattoi olla pakkohoitolähete niin, ettei ihmisille itselleen edes kerrottu. Valkotakit vain tulivat sitten illalla poliisin kanssa.
Näin kasarilla kolmen ihmisen vietävän pakkohoitoon suoraan nenäni edestä. Yksi oli armeijassa.
Nykyään asia on tosiaan päinvastoin, et pääse hoitoon vaikka tekisit mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n luettelemat asiat ei ole pelkästään -80 lukua. Elämä oli sellaista muutama vuosikymmen sitten, ja osin vieläkin.
80-luku oli muutama vuosikymmen sitten.
Pönttö. Eikö elämää ollut ennen 80 lukua?
Tässä haetaan "vielä 80-luvullakin"- juttuja.
Äidit saattoivat hylätä raskaana olleen nuoren tyttärensä. Abortti oli häpeä tavalliselle ihmiselle.
Jos jossain vaiheessa vähän sekoili, sitä piti jatkaa julkisena roolina jossa joutui hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede oli kaukana siitä mitä se on nyt. Mielialalääkkeitäkään ei ollut vielä. Rauhoittavia oli, ja niistä tuli riippuvaiseksi, ja sitten mielisairaille jotain todella rankkoja pillereitä.
eihän tollasia 2000 luvun typeriä muotitauteja ollu keksittykään eikä mitään pillereitä tarvittu
Vierailija kirjoitti:
TV oli mustavalkoinen ja sieltä ei tullut mitään.
Ei tässä nyt 60 luvusta puhuta sentään.
Se 80-luvun käytettyjen autojen suorituskyky oli nykyaikaan verrattuna lähinnä koominen.
Joku 145 km/h kaasu pohjassa:) Meidän vanha mersu kulki 135 km/h. Se oli kuin äänivallin puhkaisu kun kerran isän kanssa sitä motarilla testattiin.
Nauratti vähän tuo television kampi-homma, mutta autoissahan oli ihan oikeasti sellainen kampi edessä jota isäni joskus raivoissaan pyöritti kun auto ei meinannut lähteä käyntiin. Mikä se oli?
Uusia autoja myytiin 80-luvulla kumminkin selvästi enemmän kuin nykyään, myyntiennätyskin on vuodelta 1989, eikä sen jälkeen ole päästy enää koskaan lähellekään sitä määrää!
Datsun 100A ei ole 80-luvun auto, sitä myytiin 70-luvulla.
Kampitelevisiot on ihan huuhaapuhetta, ei semmoisia ole ollut olemassakaan. Meillä oli väritelkkari olohuoneessa kasarilla, kanavat vaihdettiin painikkeilla, kanavien viritys saattoi olla semmoisilla pienillä pyörillä jonkin luukun alla, sitähän ei tarvinnut tehdä kuin kerran hankinnan yhteydessä.
Minun huoneeseen tuli keväällä 1986 (olin 11v) Salora 15 L 30 matkatelkkari, jossa kanavanhaku oli jo digitaalinen, kaukosäätimellä ja se toimi tietokoneiden näyttönäkin.
Meillä ei onneksi kukaan tupakoinut, mutta olihan sitä savua kyllä muualla väistämättä "tarjolla".
Joidenkin harjoittama toisten kiusaaminen oli kaikkein ikävintä 80-luvulla, mutta eipä se asia näytä olevan vain 80-luvun ongelma...
Tykkäsin 80-luvusta jo silloin "paikanpäällä" kun se oli nykyhetkeä ja siitä on jäänyt hyvät muistot kaikinpuolin muutenkin. Menisin koska vain takaisin 80-luvulle hetkeäkään epäröimättä :)
Vierailija kirjoitti:
Nauratti vähän tuo television kampi-homma, mutta autoissahan oli ihan oikeasti sellainen kampi edessä jota isäni joskus raivoissaan pyöritti kun auto ei meinannut lähteä käyntiin. Mikä se oli?
Ei niitä ollut kuin Ladassa. Manuaalinen kampikäynnistys jos akku oli niin huonossa kunnossa ettei sähköstartti jaksanut pyörittää konetta.
Ladassa moottori oli pitkittäin keulalla, joten kampiakselin hihnapyörän pultti oli eteenpäin, ja keulassa aukko, josta kammella pyöritettiin moottoria starttimoottorin sijasta.
Nykyisin käytetään akkulatureita ja apustarttereita, mutta yleensä jos akkujännite käy niin alhaalla, ettei auto käynnisty, vikamuisti voi olla täynnä eri moduulien ilmoituksia liian alhaisesta akkujännitteestä, joten varmaanki moottorihäiriövalo palaa ja koodit nollattava, tai auto ei mene katsastuksesta läpi.
Sai käytää n-sanaa, kauheeta
Sai töitä mistä vain jos halusi, hirveetä
Sai ajaa v8:lla minkä jaksoi, kamalaa
Sai syödä pihviä hyvällä omalla tunnolla, apua
Sai nauttia hiljaisuudesta jopa kerrostalossa Helsingissä, tämähän ei käy
Sai valtavan määrän ilmaisia palveluja, hyvänen aika
Sai jonottaa vain lyhyen ajan missä vain ja suomenkielisen palvelun, herran jestas
Sai katsella tv-ohjelmia ilman vähemmistöryhmien edustajia, hui sentään
Sai pysäköidä ilmaiseksi melkein minne tahansa ja tilaakin oli, kääk
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauratti vähän tuo television kampi-homma, mutta autoissahan oli ihan oikeasti sellainen kampi edessä jota isäni joskus raivoissaan pyöritti kun auto ei meinannut lähteä käyntiin. Mikä se oli?
Ei niitä ollut kuin Ladassa. Manuaalinen kampikäynnistys jos akku oli niin huonossa kunnossa ettei sähköstartti jaksanut pyörittää konetta.
Ladassa moottori oli pitkittäin keulalla, joten kampiakselin hihnapyörän pultti oli eteenpäin, ja keulassa aukko, josta kammella pyöritettiin moottoria starttimoottorin sijasta.
Nykyisin käytetään akkulatureita ja apustarttereita, mutta yleensä jos akkujännite käy niin alhaalla, ettei auto käynnisty, vikamuisti voi olla täynnä eri moduulien ilmoituksia liian alhaisesta akkujännitteestä, joten varmaanki moottorihäiriövalo palaa ja koodit nollattava, tai auto ei mene katsastuksesta läpi.
Nyt kun sanoit niin Ladahan se tosiaan oli. Ja ei ollut ilmastointia, kesällä kuuma ja talvella helvetin kylmä. Tupakansavussa istuttiin moni mummolan matka.
Se Datsun 100A katkesi kahtia osuessaan sivuluisussa liikennemerkkiin tai valotolppaan.
Tolppia on heikennetty ja autot ovat vahvempia nykyään.