80-luvun epämiellyttävimmät piirteet
Kerätäänpä tähän niitä ei niin kivoja asioita, joita tuolloin oli. Minä aloitan: kiusaaminen oli todella yleistä ja mikä pahinta, se oli hiljaisesti hyväksyttyä koska sen katsottiin kuuluvan lasten hierarkian selvittelyyn ja kiusattu oli tavallaan kykenemätön pitämään puoliaan. Vain räikeimpiin tapauksiin puututtiin, eli käytännössä jos jonkun hampaat potkittiin katki tai vastaavaa. Siitäkin selvittiin yleensä rehtorin puhuttelulla, minkä jälkeen uhri ja pahoinpitelijä jatkoivat samassa luokassa. Toisella oli sitten jotkut hammasraudat suussa ja joutui käymään hammaslääkärissä jatkuvasti. Pahoinpitelijän ei tarvinnut asiaa enää miettiä, uhri puolestaan sai pitää traumat ja kivut ominaan.
Väkisinmakaaminen oli laillista ja perheen sisäinen asia. Se ei siis ollut syytteenalainen teko. Lasten pahoinpitely taidettiin kriminalisoida vuosikymmenen alussa, mutta siitä huolimatta sitä tapahtui paljon. Myös vieraiden lapsia saatettiin lyödä, eikä poliisi jaksanut moisia tutkia muuta kuin jos lapsi sai näkyviä tai pysyviä vammoja.
Tupakkaa poltettiin joka paikassa ja lapset altistettiin passiiviselle tupakoinnille jo sylivauvoina. Omissa perhealbumeissa on kuvia, joissa polttavat kaikki: äiti, isä, enot ja täti. Savun keskeltä erottuu pieni pää, joka on minun vauvanpääni. Tupakan vaarat tiedettiin joten kuten, mutta niistä ei välitetty. Myös työpaikoilla poltettiin, linja-autoissa ja lentokoneissakin.
Siitä alkuun.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Kissat oli täysin arvottomia ja pentuja hukutettiin ja ammuttiin kun niitä tuli, tai sitten vaan kirottiin tilannetta ja jätettiin hoitamatta. Muutamalla kaverilla oli vielä 90-luvulla liikapopulaatioita navetassa ja jossain piharakennuksissa lukkojen takana keskenään lisääntymässä, eläinrääkkäystä. Tiedän, että tätä on vieläkin, mutta ei sitä enää hyväksytä samalla lailla.
Eläinrääkkäykseenkin muutenkin oli paljon sallivampi asenne, erityisesti pojat saattoi kiusata ja kiduttaa eläimiä näyttääkseen kuinka kovia ovat. Tästä pääseekin aasinsillalla siihen, että pojat ei koskaan saaneet näyttää tunteita tai itkeä. Silloin haukuttiin likaksi ja käskettiin miehistyä.
Henkinen väkivalta ei ollut mikään juttu, ei laskettu oikeasti vahingoittavaksi.
Niin, oli sellaisia sanontoja kuin " ei haukku haavaa tee" ja "sticks and stones may brake my bones but words can never hurt me".
Äiti joskus sanoi isälle, kun isä loukkaantui jonkun sanoista, että se oli vain hevosenleikkiä, sitä ei pidä ottaa todesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissat oli täysin arvottomia ja pentuja hukutettiin ja ammuttiin kun niitä tuli, tai sitten vaan kirottiin tilannetta ja jätettiin hoitamatta. Muutamalla kaverilla oli vielä 90-luvulla liikapopulaatioita navetassa ja jossain piharakennuksissa lukkojen takana keskenään lisääntymässä, eläinrääkkäystä. Tiedän, että tätä on vieläkin, mutta ei sitä enää hyväksytä samalla lailla.
Eläinrääkkäykseenkin muutenkin oli paljon sallivampi asenne, erityisesti pojat saattoi kiusata ja kiduttaa eläimiä näyttääkseen kuinka kovia ovat. Tästä pääseekin aasinsillalla siihen, että pojat ei koskaan saaneet näyttää tunteita tai itkeä. Silloin haukuttiin likaksi ja käskettiin miehistyä.
Henkinen väkivalta ei ollut mikään juttu, ei laskettu oikeasti vahingoittavaksi.Niin, oli sellaisia sanontoja kuin " ei haukku haavaa tee" ja "sticks and stones may brake my bones but words can never hurt me".
Äiti joskus sanoi isälle, kun isä loukkaantui jonkun sanoista, että se oli vain hevosenleikkiä, sitä ei pidä ottaa todesta.
Korjaus: "break" eikä "brake".
Vierailija kirjoitti:
Oliko televisioissa oikeasti joku kampi mistä pyöritettiin että lähti päälle?
Kyllä. Kammesta vedettiin jousi vireeseen ennen katsomisen aloittamista. Pitkien elokuvien aikana joutui vetämään jousta uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko televisioissa oikeasti joku kampi mistä pyöritettiin että lähti päälle?
Kyllä. Kammesta vedettiin jousi vireeseen ennen katsomisen aloittamista. Pitkien elokuvien aikana joutui vetämään jousta uudelleen.
Aika vaikeaa.. :(
Lapsena 80-luvulla inhosin sitä, kun joku vanhempi sukulaismies tai naapuri yms. otti polvelle tai syliin istumaan, ja kutitti tai kosketteli sopimattomasti. Vanhemmat vaan nauroivat vieressä, eivätkä nähneet lapsen hätää. Myöhemmin teini-iässä nämä samat miehet kommentoivat kahvipöydässä rintojen kasvua ja mahdollisia poikaystävä/seksinharrastamisjuttuja, ja kaikki vaan kuuntelivat kiusaantuneena korvat punaisena. Jos yritin ottaa puheeksi ja sanoa että tällainen käytös ei ole ok, niin vastauksena oli pelkkää vähättelyä että ”se Martti nyt vaan on sellainen, ei siitä pidä välittää”.
Omille lapsilleni olen opettanut että omista rajoistaan saa ja täytyy pitää kiinni, eikä kenelläkään ole oikeutta koskea lupaa kysymättä. Tuntuu että näissä asioissa on ainakin tultu eteenpäin, eli tuollaista käytöstä ei enää katsota sormien läpi vain koska tekijä on sukulainen tai muu tuttu.
Olipa silloin mitä tahansa niin silti parempaa aikaa kuin nykypäivä.
Vierailija kirjoitti:
Olipa silloin mitä tahansa niin silti parempaa aikaa kuin nykypäivä.
Jos voisin palata 1980-luvulle, palaisin kyllä. Ei se ollut täydellistä aikaa ja koin silloin joitain ahdistavia aikoja nuoruudessani, mutta siltikin se oli paljon parempaa aikaa kuin tämä nykyinen enkä tarkoita pelkästään koronaa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko televisioissa oikeasti joku kampi mistä pyöritettiin että lähti päälle?
Tavallaan oli, nimittäin sellainen pyöreä säätöpyörä, jota kääntämällä haettiin
uusia kanavia. Esivalintanappuloitakin oli, mutta niillekin kanavat "hienosäädettiin" tämän pylpyrän avulla.
Antennit nappasivat ilmasta kaiken tv:n taajuuksilla tarjolla olevia liikkuvan kuvan signaaleja.
Testikuvan avulla pyrittiin säätämään kuvaa niin hyväksi kuin mahdollista. Testikuvan aikana tuli radio-ohjelmaa.
Enimmäkseen oli kuitenkin lumisadetta.
Jossain Speden sketsissä porukka sananmukaisesti "katseli" televisiota. Mylly ei tosin ollut päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa silloin mitä tahansa niin silti parempaa aikaa kuin nykypäivä.
Jos voisin palata 1980-luvulle, palaisin kyllä. Ei se ollut täydellistä aikaa ja koin silloin joitain ahdistavia aikoja nuoruudessani, mutta siltikin se oli paljon parempaa aikaa kuin tämä nykyinen enkä tarkoita pelkästään koronaa.
Monista syistä elämäni paras vuosikymmen.
Koulussa kun ei saanut apua aikuisilta niin oli pakko opetella puolustamaan itseään eli tappelemaan ja antamaan turpaan. Kiitos peruskoulu -84-93
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko televisioissa oikeasti joku kampi mistä pyöritettiin että lähti päälle?
Kyllä. Kammesta vedettiin jousi vireeseen ennen katsomisen aloittamista. Pitkien elokuvien aikana joutui vetämään jousta uudelleen.
Ei kuitenkaan enää kasarilla :D
Vierailija kirjoitti:
Ruoka oli kallista, sitä on melkein vaikea tajuta miten karusti silloin ainakin tavan köyhälistö/duunarit söi. Tyyliiin ranskista ja lauantaimakkaraa.Suolakurkkua ehkä päälle.
Vanhempani olivat/ovat duunareita ja meillä syötiin kyllä ihan oikeaa ruokaa 80-luvulla, ei oltu rikkaita, asuttiin vuokrarivitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko televisioissa oikeasti joku kampi mistä pyöritettiin että lähti päälle?
Kyllä. Kammesta vedettiin jousi vireeseen ennen katsomisen aloittamista. Pitkien elokuvien aikana joutui vetämään jousta uudelleen.
Sitä ei aivan pikkuinen lapsi jaksanutkaan veivata, tarkkana sai olla että kampi ei iske takaisin.
Ydinuhka, happosateet, Tshernobyl. Juppien röyhkeyden ihailu. Aerobic ja kuntosalilla muokattu ulkonäkö. Sukkahousuhevi.
No kyllä se silloin nuorena naisena oli toi yleinen sovinismi. Muistan liiankin hyvin, kun olin itse 16 ja sellainen karsea, lihava viisikymppinen "setämies" (oli asuntolanvalvojamme amiksessa) ihan törkeesti kommentoi ulkonäköäni, muiden nuorten kuullen. Eikä todellakaan ollut ainoa kommentoija, eikä huomattavasti itseäni vanhempi mies.
Vierailija kirjoitti:
Ydinuhka, happosateet, Tshernobyl. Juppien röyhkeyden ihailu. Aerobic ja kuntosalilla muokattu ulkonäkö. Sukkahousuhevi.
Paitsi sukkahousuhevi on kyllä hyvää musiikkia.
Samoin autot. Ne halpenivat vasta maahantuonnin vapautuessa 2000-luvun alussa.
80-luvulla uusi auto oli ihmetyksen aihe ja harvojen herkkua. Keskiluokkaiset nuoret perheet ajoivat vanhoilla romuilla. Kahta hyvää autoa tuskin oli juuri kenelläkään. Naiset kulkivat töihin pyörällä. Niin monet duunarimiehetkin. Tehtaan portilla oli pyöriä kuin koulunpihalla.[/quote]
Käsittääkseni -80 luku oli Suomen autoistumisen vuosikymmen. Jos nyt ihan lonkalta heitän, niin tällöin rekisteröitiin noin miljoona uutta autoa.
Itselläni tuona aikana pari uutta Honda Accordia ja pari BMW 316 autoa.
Kahden hengen talous oli hyvällä mallilla. Ei mitään valittamista.
Ja sitten tuli 90-luku, jolloin kaikki meni ns. persiilleen.
Siitäkin sitten selvittiin.
80-luvun autot olivat todella surkeita. Jos hirvi tuli tiellä eteen ja osui, se oli usein kuskin tai kyytiläisen tai molempien menoa. Jarrut iskivät lukkoon ja auto lensi minne sattuu. Muistan kun ajoin Datsun 100A:lla pöpelikköön kun rengas lähti irti kesken ajon. Ei onneksi käynyt mitään muuta kuin auto meni ruttuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko televisioissa oikeasti joku kampi mistä pyöritettiin että lähti päälle?
Kyllä. Kammesta vedettiin jousi vireeseen ennen katsomisen aloittamista. Pitkien elokuvien aikana joutui vetämään jousta uudelleen.
Meidän telkkari piti lämmittää ensin bensiinikäyttöisellä puhalluslampulla ja sitten pyöräyttää kammella käyntiin.
Se piti käydessään niin kovaa puksutusta, että puolet puheesta jäi kuulematta.
Ihailtiin rahaa, haalittiin maallista mammonaa ja yritettiin näyttää rikkailta. Ei kuitenkaan läheskään siinä määrin kuin nykyään, mutta silloin se alkoi.