Lue keskustelun säännöt.
Koukussa herkkuihin
28.11.2021 |
Mikä avuksi, kun olen koukussa herkkuihin? Ja kun sanon koukussa, niin todellakin tarkoitan sitä. Joka päivä pakko saada jotain. Ja iltaisin on aina sama ajatus mielessä: "Huomisesta alkaen kyllä lopetan herkuttelun ja alan syömään kunnolla".
Ikinä en kuitenkaan saa aloitettua. Tai no, aamulla saatan joskus tehdäkin kunnon aamupalan, mutta jossain vaiheessa päivää en vaan enää jaksakaan miettiä syömisiä ja se kostautuu illalla.
Paino on myös noussut huippulukemiin, joten laihtuminen ei todellakaan olisi pahitteeksi.
Mistä siis apua siihen, että oikeasti jaksaisin tehdä ja syödä monipuolista ruokaa? Ja mistä voimia liikkumiseen? Tällä hetkellä myös liikkumisen määrä on lähes nolla. Ja samalla valvon yöllä ja yöunet jää vähäisiksi.
Suurin ongelma siis on se, että ei ole tarpeeksi motivaatiota. Mikä auttaa jaksamaan? Kertokaa kaikki vinkit! Ja myös kokemuksia, jos joku on onnistunut samasta tilanteesta ponnistamaan.
Kommentit (14)
Mulla on sama tavallaan.. mä vaan unohdan ne terveelliset jutut ja ajatukset kunnes sitten jossain välissä kun oon syöny jo Ben and Jerrys purkillisen iltapalan jälkeen kun olen ajatuksissani haahuillut keittiöön, muistan että niin. Tässä piti olla terveellisen elämän alkutekijöissä.
Sama kaupassa, unohdan kokonaan että piti alkaa uusi elämäntyyli ja ostan kaikkea kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono ruokavalio on tuon kaiken takana, sen varmasti jo tiesit. Tee kauppaan lappu ja osta sen mukaan. Vaihda vähän kerrallaan terveellisempää kohti. Jos ruuanlaitto on se mihin ei justiinsa nyt kykene niin osta valmista, siellä on hyviäkin tuotteita, sydänmerkki on monessa tuotteessa näyttämässä mikä ois se parempi valinta. Jos ostat karkkia osta se pienin pussi, vaikka se iso maksaa melkein saman verran, näin meitä ihmisiä johdatellaan niihin huonoihin tapoihin.. sipsien tilalle voi ostaa vaikka pähkinöitä, niitä on monesti ihan irtomyynnissä montaa eri lajia.
No varmaan hampaittesi terveys ja kunto ja niiden miettiminen auttaa.
Herkut saa hampaat karseaan kuntoon, eikä hampaita niin vain korjata kun ne kerran saa huonoon kuntoon. Hammaslääkärissä käyntikin pelkästään kustantaa potentiaalisesti tuhansia euroja, ei ole halpaa Suomessa. Joten kun syöt niitä halpoja namuja niin mieti mikä hinta sillä on.
Arjen liikunta on tärkeää, jätä auto kotiin ja kävele kauppaan.
Käy ottamassa verikokeet ja pyydä tutkimaan se matala-asteinen tulehdus (ja kolesteroli).
Olin samassa koukussa.
Kun sain ne arvot, niin makean himo katosi… tili itselle niin duuri motivaatio saada ruuasta energia ja se tulehdusarvo alemmas. Riskitekijä moniin sairauksiin.
Rupesin liikkumaan JA syömään kunnolla ja säännöllisesti.
Otin aiemmin energian mistä sain. Nopeasti herkuista saa veren sokerin nousemaan.
Rauhoitin menoani, niin että minulla on aikaa syödä.
Tiedon itsekin, että syön ylenpalttisesti makeaa. Se faktatieto auttoi sisäistämään.
Masennus ja mieliala maassa on johtunut myös tosta höttöruokailusta.
En sillä ole jaksanut liikkuukaan. Nyt jaksan.
… marssi lääkäriin ja pyydä verikokeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mä voin kokemuksesta sanoa, niin suurimmalla osalla on liian suuret tavoitteet. Ei sitä elämää kerta rysäyksellä kannata kokonaan muuttaa, siinnä on ihan liikaa kerralla hommaa.
Ota ensin yksi tavoite ja treenaat sitä kohti kunnes se on tapa, automaatio.
Esim. Syön joka ainut aamu aamupalan ja illalla iltapalan.
Joka ainut päivä kuukausien ajan toistat, aina jos unohtuu niin heti seuraava ateria taas mielessä kirkkaana että syön sen. Aina kunnes se tulee ihan itsestään, siinnä menee jopa pari kuukautta.
Sitten tavoite nro 2. Ja ykkönen pysyy arjessa normina. Kakkonen voisi olla liikun päivittäin 10 minuuttia x 2. Niin monta päivää, viikkoa ja vaikka kuukautta kunnes se on tapa. Tai syön annoksen kasviksia joka päivä, jos ennen ei ole koskaan ollut ne säännöllisesti aterialla.
Ja niitä tavoitteita lisätään matkan varrella, ja ne tavat jää pysyväksi. Aina kun huomaa lipsuneensa niin palataan takaisin harjoittelemaan niitä aiempia tavoitteita.
Ei kannata uuvuttaa itseään mahdottoman eteen. Baby steps.
Alat pikkuhiljaa lisäämään kasvisten syöntiä, paras olisi jos joka aterialla söisi kasviksia jossain muodossa, tai marjoja ja hedelmiä.
Lisäksi ala juomaan vettä, makeanhimo saattaa johtua ihan siitäkin ja usein myös janoa luullaan näläntunteeksi. Muuten ihan vain perus kotiruokaa, puolet lautasesta aina salaattia tai kasviksia. Hyvä välipala on marjoja, maustamatonta rahkaa/jogurttia ja vähän hunajaa. Hyvää ja terveellistä. Netti on pullollaan helppoja ja hyviä ohjeita terveellisiin ruokiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokaa kannattaa ajatella polttoaineena, lääkkeenä, kauneudenhoitovälineenä, ruoan hyötyjen kautta.
Mä pääsin herkkuhimosta niin, että kieltämisen sijaan sallin itselleni aamulla pienen herkun kahvin kanssa. Myös viikonlopulle olen sallinut pienen määrän vaikka irtokarkkeja tai kakkupalan jos käyn vaikka kahvilassa tai kylässä. Muille hetkille en ole sallinut mitään.
On tärkeää muistaa riittävästi. Kunnon aamiainen, lounas ja päivällinen, jotta ei tule liian kova nälkä päivän mittaan. Tarvittaessa välipala, hedelmä, rahka, smoothie tai tee vaikka ruisleipä missä avocadoa ja kananmunaa päällä, pitää hyvin nälkää. Sun ei kannata laskea kaloreita siinä vaiheessa kun vierottaudut sokerista. Pilko hedelmiä ja erilaisia vihanneksia valmiiksi jääkaappiin. Tee smoothieta jo aamulla valmiiksi. Keitä kananmunia kerralla isompi satsi. Osta valmiita salaattisekoituspusseja, siitä on helppo napata lautaselle ja ottaa myös niitä valmiiksi pilkottuja vihanneksiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä.
Tosi hyviä neuvoja jo tullut, kiitos niistä.
Tasaisin väliajoin tulee niitä kausia, että nyt aloitan terveellisen elämän. Sitten menen jotenkin ihan ääripäästä ääripäähän siinä hommassa. Alan miettimään kaikkea liian tarkkaan. Esimerkiksi että en voi nyt syödä hedelmää, kun tulee liikaa sokeria. Vaikka tiedän itsekin, että kyllä se hedelmä on aina parempi vaihtoehto kuin joku herkku. Jotenkin en vaan osaa suhtautua ruokaan rennosti. Se on joko mättämistä tai sitten alan rajoittamaan suunnilleen kaikkea, ja sehän sitten taas johtaa siihen ahmimiseen.
Tuntuu niin hankalalta tämä, että vaikka tiedän millä tilanne voisi parantua, niin en vaan saa itseäni niskasta kiinni. Helpompi tarttua taas siihen sipsipussiin tai muuhun ja ajatella, että kyllä minä vielä joskus sen muutoksen teen.
Olen kyllä myös sitä ajatellut, että tällä menolla tulee kyllä muitakin vaikutuksia terveyteen kuin pelkkä ylipaino. Ja sekin, että tuntuu että tämäkin holtiton syöminen on jokin sairaus. Jos ei ole herkkuja mitä syödä, niin sitten syön mitä tahansa. Kunhan vaan on jotain syömistä. Ja tämäkin tapahtuu yleensä aina iltaisin. Vaikka toisaalta sekin taitaa olla ihan vaan pään sisällä se ongelma. Ja siinä, etten syö päivän aika riittävästi kunnon ruokaa.
Ap tässä taas.
Tänä aamuna taas tuli se sama seinä vastaan. Aluksi suunnittelin millaisen aamupalan syön. Sitten kun olisi pitänyt rueta tekemään sitä aamupalaa, niin siihen loppui innostus. Join vain pelkän kahvin, kun en muuta "jaksanut" tehdä. Onko kellään muulla tällaista ongelmaa?
Joskus mietinkin, miten laiska voi ihminen olla. En jaksa edes aamupalaa tehdä. Vaikka toisaalta varmaan tämä kierre johtuu tästä koko syömisongelmasta. En jaksa tehdä kunnollista syötävää, en siis syö, sitten en ainakaan jaksa tehdä mitään. Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa aika naurettavalta. Mutta ihan totta tämä on, ainakin minulla.
Myös liikkumisessa ja ulkoilussa on haasteita. En vaan muka jaksa lähteä ulos, vaikka tiedänkin, että se piristäisi ja tekisi hyvää. Ja aina kun saan itseni raahattua vaikka lenkille, niin jälkeenpäin olo on tosi hyvä. Mutta se aloitus ja siinä pysyminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetelkaa itsekuria, en jaksa uskoa että kukaan pakottaisi syömää herkkuja
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa itsekuria, en jaksa uskoa että kukaan pakottaisi syömää herkkuja
Sepä se, kun ei sitä itsekuria näköjään ole. Varmaan päässä vikaa, kun syöminenkin on näin vaikeaa. Mielelläni oppisin itsekuria, mutta miten?
Itsekuria ei löydy, mutta tekosyitä sitäkin enemmän.
Ap
Sokeri koukuttaa yhtä pahasti kuin heroiini.