Jos olisit opettaja, miten hoitaisit kiusaamistilanteen?
Esimerkkitapaus:
Poika kiusaa tyttöä päivittäin koulussa sanallisesti haukkumalla tai jopa fyysisesti tönimällä. Ottaa salaa valokuvia kännykällä ja lähettää toisille luokkakavereille whatsapissa. (Eli aika perinteinen kiusaamistilanne) Kiusaaja otettu puhutteluun, sekä myös kiusatun kanssa keskusteltu kaikki yhteisen pöydän äärellä.
Osapuolten vanhempien kanssa puhuttu ja molemmat tietoisia koulukiusaamisesta. Kiusaajan vanhemmat sanoivat puhuneensa vakavasti poikansa kanssa, mutta kuitenkin kiusaaminen jatkuu.
Opettaja ei saa tehdä rikos- tai lasu-ilmoituksia, vaan rehtori tekee ne.
Paljon puhutaan, että opettajien olisi puututtava kiusaamiseen enemmän, mutta mitä te av-mammat opettajina tekisitte tässä tilanteessa?
Keskustelun tarkoitus ei ole puolustella koulukiusaamista millään tavalla, vaan olisi mielenkiintoista kuulla erilaisia teorioita ja vinkkejä (ehkäpä joillekin opettajille myös avuksi) miten opettajien tulisi toimia, kun koulun systeemit eivät tunnu toimivan kiusaamisen lopettamiseen.
Miten av-mammat toimisitte opettajina? Muitakin vastauksia olisi kiva kuulla kuin "saunan taakse".
Ap, ex-kiusattu, luokanopettajaksi hakeva
Kommentit (46)
Otetaan koko luokka mukaan. Kirjoitetaan esim aineet aiheesta miltä kiusaaminen tuntuu. Otetaan lapsilta ehdotuksia miten heidän mielestään kiusaamiseen tulisi puuttua. Muistutetaan siitä hiljaisen hyväksynnän vaikutuksesta kiusaamiseen. Miten itse kukin voisi omalla toiminnalla ehkäisy kiusaamista. Tarvittaessa joukkorangaistukset käyttöön. Kaikilta kerätään esim. Viikon ajan puhelimet pois, jos ei tehoa, hommaa jatketaan. Luokkatunnilla häiritsevä otetaan open erityissuojelukseen luokan eteen tms. Kerrotaan etukäteen vanhemmille ja muille asianosaisille mitkä rangaistukset tulossa jos touhu ei lopu. Ilmaistaan, että kaikilla on oikeus koulurauhaan ja siihen suhtaudutaan vakavasti. Jopa esim. määräaikaisella erottamisella. Voisiko nämä käydä sovellettavaksi?
Opettajana tätä ketjua oli mukavaa lukea siitä syystä, että olen saanut tarpeekseni kuulla sitä, että emme ammattikuntana saa koulukiusaamista loppumaan. Niin kuin se olisi jokin uusi asia, siis kiusaaminen siis. Onko 90-luvulla ollut kiusaamista, 80-luvulla, 70-, 60-, 50-luvulla? Mitä sellaista opettajakunta voisi tehdä kiusaamisen ehkäisemiseksi mitä tähän mennessä ei ole vielä kokeiltu?
Näissä vastauksissa näkee hyvin sen, että lähes kaikki ehdotetut toimet ovat lainvastaisia. Vastaajat ovat yhtä avuttomia koulukiusaamisen edessä kuin opettajat. Lapset ja nuoret tuntevat nykyään hyvin omat oikeutensa, vastuusta ei luonnollisesti niin väliä. On tyypillistä sanoa, että on se nyt perkele, kun ei kakaroihin saada kuria! Sitten kun menet muutamaksi viikoksi katsomaan koulun touhuja, niin kovin vähän on intoa jäljellä oppilaiden välitunteja seurailla ja olla jokaista raja-tapaus kiusaamistilannetta aktiivisesti ratkomassa.
Meidän opettajainhuoneessa on yksi kollega, jolla on vakiovastaus kaikkiin kurinpalautusehdotuksiin: "Et sie voi noin tehdä, oppilaalle voi tulla paha mieli." Naurattaa joka kerta.
Oliko Summerhillissä kiusaamista? Jotakin ei ole osattu, tai systeemissä vikaa, kun paskaa tapahtuu. Kaikkien pitäisi saada onnistua jossakin,ettei tarvitsisi päteä väärällä tavalla. - Sitten kun viihdekiusauksen siijaan olisi vielä tervettä viihtymistä.
Laitat kiusaajan yksin istumaan luokan eteen ja otat hönet silmätikuksi kunnes lopettaa. Tunnin aikana kännykkä takavarikointiin.
Ensiksi ilmoitus vanhemmille. Ellei mitään tapahdu ja jos vakava kiusaaminen niin poliisi ja lastensuojelu ilmoitus mutta niin että uhrin vanhemmat tekee.