Miksi mun tytär ei kiinnosta poikia?

Tuli ihan mieleen Lazzarella, vanha iskelmä! Muistan kun sen sanoitus ahdisti nuorena, ja vieläkin ihmetyttää. Jos ei muka innostu pojista nuorena, niin yksin jää! Näin ainakin olen sen ymmärtänyt.

kaikki on äitinsä mielestä nättejä... tilanne voi olla oikeesti ihan eri. ja tyttös voi olla esim rasittava luonteeltaa

Kaikista kauneimmat on myös valikoivia, ei siinä ole mitään uutta.

Niistä tulee yleensä tulevaisuudessa rikkaiden ja vaikutusvaltaisten miesten vaimoja yms. ja itse myös usein menestyneitä. Ei niiden elämän kuulukaan kietoutua yhteen joiden pikkukaupunkien mopopoikien kanssa.

Huhhuh mikä ajatusmaailma äidillä. Kun itse olin lukiossa, niin vain yksi kaveriporukastani seurusteli. Nyt aikuisiällä tämä ystävä on avautunut, kuinka häntä harmittaa miten jäi kaikki hauska kokematta, kun seurusteli vakavasti koko lukion ajan ja vielä sen jälkeenkin. Anna vaan tyttäresi nyt nauttia nuoruudesta ja vapaudesta. Kyllä sitä myöhemmin kerkeää seurustella. 

Entinen opiskelukaverini oli seurustellut hyvin nuoresta asti ja pisin aika "sinkkuna" taisi olla joku pari viikkoa. Järkyttävää oli huomata miten aikuinen nainen ei osannut olla ollenkaan yksin, vaan pakko oli olla aina mies. Kyllä on paljon terveempää ensin opetella tulemaan toimeen itsekseen, kuin olla aina jossain symbioottisessa suhteessa jonkun kanssa. Tyttärelläsi on puheidesi mukaan asiat paremmin kuin hyvin. Anna hänen nauttia omasta nuoruudestaan niin kuin hän itse haluaa. Ei ole tervettä rakentaa itsetuntoaan miesten huomion varaan. 

Ehkä kyseessä on ns. kiltti suorittajatyttö. Tyttö vain toteuttaa sitä kuvaa, jonka kulttuuri olettaa nuoren, kiltin tytön olevan. Monelle kiltille tytöllehän oman seksuaalisuuden löytäminen ja hyväksyminen on vaikea ja pitkä tie. Tälläiset tytöthän eivät välttämättä edes masturboi, toisin sanoen ovat täysin hukassa oman fyysisenkin mielihyvän suhteen. Seksi on "hyi", ja kaikki miehet oletetaan olevan vain "sen perässä". Tyttö siis luulee olevansa vastakohta seksinnälkäisille miehille, kieltämällä ja olemalla kohtaamatta oman seksiaaliutensa. 

Kyllä ne seksi- ja seurustelukokeilut tulevat ennen pitkää, mutta vain tyttö itse voi hieman vanhempana katsoa elämäänsä taaksepäin, ja ajatella omasta elämästään, että oliko ajoitus ja määrä sopiva hänelle itselleen. 

Setämies

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:22"]miten voi olla, että pitkä, hoikka, älykäs, kaunis ja hauska tyttö ei ole vielä koskaan seurustellut ja on jo 17v... Ja tytötkään ei kiinnosta. Miksei toi osaa nauttia nuoruudesta ja siitä, et on nätti?
[/quote]Ihan kun siihen tarviisi jonkun suhteen että voi nauttia nuoruudesta? :D Tyttäresi onkin juuri fiksu, eikä ilmeisesti halua aloittaa suhdetta väkisin, vaan odottaa hyvää ;)

Miten ihmeessä se nuoruudesta nauttiminen ja seurustelu on yks yhteen?

anna olla. Kyllä se ehtii. Nauti sinä elämästäsi ja anna lapsesi nauttia. Ei kaikki 17 vee ole vielä kiinnostuneita. Voi olla ihan lapsi vielä mieleltään.

tyhmää vertailla tollasia. Mitä sä lapsellesi viestit? Kärsiikö lapsesi asoiasta jotenkin? Vai oletko se sinä, joka olettaa jotain pimua? miski sä tollasesta ahdistut? Onko lapsellesi hyvä olla? 

Up

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 21:04"]No älkää myt hermostuko, en miksikään kiertopalkinnoksi tytärtäni haluakaan. Asiaa vaan ihmettelen, kun naapurien nurkissa tuntuu nuo kollit pyörivän. Ja en ole sokea, tyttö on oikeasti nätti, mutta saattaa olla aika kova pala, kun on todella sanavalmis ja tulevaisuuden tavoitteet korkealla, niin täytyisi olla aika itsevarma nuorimies, joka uskaltaisi lähestyä. Harmi, oishan se kiva, jos joku ihailisi.[/quote]

Kyllä häntä ihaillaan, ehkä isketäänkin, mutta tyttäresi vaikuttaa hitaasti heräävältä ja valikoivalta. Mutta älä nyt vielä huolestu. Hän menee kohta opiskelemaan, muuttaa omilleen ja ehkä toiseen kaupunkiin ja silloin aikuiselämä vasta alkaa. Monet tytöt alkavat lämmetä poikien lähentelyille vasta 25 vuotiaana, kun vauvakuume nostaa päätään. Ei sitä kehitystä voi kukaan muu pakottaa. Sitten on suvun jatkumista odottavilla vanhemmilla syytä huoleen, jos ei hän ole kolmekymppisenä seurustellut.

Voi jeesus jos mun äitini tehtailisi tämmösiä aloituksia. Voisin ihan hyvin olla tämän ap:n tytär. Aina vähän välin tulee uteluja että missäs se poikakaveri viipyy. No annas kun minä nyt sinulle kerron. Jos tässä pikku paskapitäjässä nostaa vähänkin sitä rimaa niin voin sanoa että muuten ei ole kauheesti poikaystäväehdokkaita. Toisekseen toi masennus (ei huolta, syön siihen ssri-lääkkeitä, mutta sä kyllä et siitä mitään tiedä) vie suurimman osan energiavarastosta niin ei paljoa kiinnosta jotkut alkoholiongelmaiset amispojat. Jotko muuten kyllä yrittää mutta laitan kiertoon. Happy now?

Kaikenlaisia ongelmia sitä ihmisillä on

Just. Parempi niin. On paljon mielekkäämpääkin tekemistä kun olla loukussa ukon kanssa.Niistähän on vain harmia.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:38"]

Hukkaan menee, mut eipä naiset tätä tajua.

[/quote]

Hiljaa, lassukka.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:39"]Ei vaikuta ujota, vaan enemmänkin tosi sosiaaiselta ja aina saa heti uusia kavereita paikassa kun paikassa, vaan ikinä ei ilmaissut ihastumista tms kiinnostusta. Olen hirveän tyytyväinen, ettei liian nuorena hypellyt pitkin kyliä pojasta toiseen, mutta nyt on alkanut ihmetyttää. En viisi iteltään kysyä, etten vaan huononna itsetuntoa. Niin kertokaa te, jotka nuorena ootte olleet samanlaisia, että miksei kiinnosta vai esittääkö vaan?
[/quote]
Seurustelin ekan kerran yliopistossa. En ollut ujo, ja olisin voinut seurustella aiemminkin mutta ei vaan sattunut sopivaa kohdalle. Ei siinä sen kummempaa, en kokenut sitä mitenkään negatiivisena ja ajattelin että mieluummin odotan sopivaa kuin styylaan jonkun kanssa vaan koska poikaystävä "pitää" olla.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:39"]Ei vaikuta ujota, vaan enemmänkin tosi sosiaaiselta ja aina saa heti uusia kavereita paikassa kun paikassa, vaan ikinä ei ilmaissut ihastumista tms kiinnostusta. Olen hirveän tyytyväinen, ettei liian nuorena hypellyt pitkin kyliä pojasta toiseen, mutta nyt on alkanut ihmetyttää. En viisi iteltään kysyä, etten vaan huononna itsetuntoa. Niin kertokaa te, jotka nuorena ootte olleet samanlaisia, että miksei kiinnosta vai esittääkö vaan?
[/quote]

Minua ei kiinnostanut seurustelu pätkääkään! Olin hyvin sosiaalinen ja pojat kyllä soitteli perään!
Kyllä joitain yhdenillan juttuja oli mutten halunnut mitään vakavampaa kun halusin mennä ja kokea!
Reilu parikymppisenä sitten rakastuin kunnolla (renttuun) ja vuosia olimme yhdessä. Eron jälkeen oli taas ihana sinkkuvuosi jolloin menin, biletin ja elin ihanaa aikaa!
Nyt jo vuosia hyvässä suhteessa ja lapsiakin on.
En siis ihastu helposti mutta kun rakastun, olen 100% mukana ja uskollinen :)

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 20:15"]Öö tuo ei ole ap, joka suree. Mä lähinnä ihmettelen, että eikö sillä oo seksuaalisuus herännyt ollenkaan? Tai ehkäpä mä en vaan tiedä sen sutinoista. En oikeastaan edes toivo vielä mitää vuosien mittaista seurustelua, mutta tuo, ettei vaikuta olevan edes kiinnostunut on musta kummallista. 
[/quote]
Heh mä en TODELLAKAAN kertonut ihastuksistani vanhemmille saati muille vanhemmille sukulaisille. Ei siksi ettäolisi huonot tai etäiset välit tjsp, vaan koska tässä asiassa tarkka yksityisyydestäni enkä halua puhua niistä ennen kuin seurustelu vähän vakiintuu.
Bonuksena nuorena oli vielä se, että olen bi mistä silloin ei juuri puhuttu, oli vaan homot/lesbot ja heterot. En missään vaiheessa epäillyt etteikö vanhemmat olisi hyväksyneet, ensin piti vasn selvittää asiat itselle + tosiaan se että ei kiinnosta puhua ennen kuin on jotain puhuttavaa.

Uppista

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:51"]Toiset on hitaasti kypsyvää sorttia. Mullakin oli ensimmäinen poikaystävä vasta parikymppisenä, enkä tähän päivään mennessä oikein tiedä, miksi vasta maiseman vaihdon jälkeen meikäläisen "kysyntä" ampaisi nollasta ihan toisiin sfääreihin. Mahdollisesti kotipitäjän pojat pitivät lesbona tai muuten oudokkina. Mutta ap, kyllä se tyttösi vielä ehtii nuoruudestaan nauttia. En oikein ymmärrä, miksi olet noin huolissasi.
[/quote]

Sama täällä. Kotikylillä ei perässäni juossut kukaan, vaan kun maisema vaihtui niin kas, johan löytyi kiinnostuneita. Näin jälkeen päin ajateltuna olen ihan tyytyväinen että en alkanut seurustella kotikylän janttereiden kanssa, siellä samoissa kuvioissa kännäävät edelleen kouluttamattomina näin kolmekymppisinä...

Kuka kertoo äidilleen jotain poika-asioita? :D Jestas