Miksi mun tytär ei kiinnosta poikia?

Ehtiihän se sitten opiskelijana, kun on muuttanut pois kotoa.

Turha pilata elämää nuorena suhteilla, kyllä sitä ehtii seurustella myöhemminkin.

No ehtii, mutta miksei kiinnosta? Jotenkin outoa, murrosikäkin on jo ehtoopuolella ja eipä ole tarvinut pesismailan kanssa häätää sulhaskandidaatteja nurkista...

Paaaaaaljon parempi ettei kiinnosta, ja vaikka kiinnostaa, niin jää vain kaukaiseksi ihastukseksi! Joko olet unohtanut porilaisen lenkkeilijän tapauksen?

Jos se on vähän ujo, eiköhän se tilanne siitä muutu, ei naiset pysty mitenkään jäämään yksin elleivät ihan välttämättä itse halua.

Mistä sinä niin tarkasti tiedät poikien kiinnostuksen tyttöösi?

Olisitko tyytyväisempi jos tytär olisi 14-vuotiaana tullut maha pystyssä kotiin?
.
Toivon todella ettei tällaisia vanhempia oikeasti ole olemassa.

Tule 15 vuoden päästä uudestaan kysymään, josko sitten löytyisi aihetta huoleen.

Mulla sama tilanne ja tyttö selvästi kärsii siitä, kun "kaikki" muut seurustelee.

No kyllä se on yksi elämän suurimmista suruista jos nuoruus valuu hukkaan, turhaan te täällä vähättelette ap:n huolta. Ja juuri tuo kouluaika on sitä kaikista ihaninta, kun saa vaan hengata kavreieden kanssa ja olla vastuusta vapaa. Ei samaa pääse enää myöhemmin kokemaan, kun opiskelut ja työt ja oman kodin hoito painaa niskaan.

Asuuko tyttö  pienellä paikkakunnalla? Ilmeisesti ei ole tavannut sellaista että olisi samalla älyllisellä tasolla. Tyttö vasta 17 vee, voihan sitä elämästä nauttia muutenkin kun seurustelemalla jonkun yhdentekevän kanssa. 

Hukkaan menee, mut eipä naiset tätä tajua.

Ei vaikuta ujota, vaan enemmänkin tosi sosiaaiselta ja aina saa heti uusia kavereita paikassa kun paikassa, vaan ikinä ei ilmaissut ihastumista tms kiinnostusta. Olen hirveän tyytyväinen, ettei liian nuorena hypellyt pitkin kyliä pojasta toiseen, mutta nyt on alkanut ihmetyttää. En viisi iteltään kysyä, etten vaan huononna itsetuntoa. Niin kertokaa te, jotka nuorena ootte olleet samanlaisia, että miksei kiinnosta vai esittääkö vaan?

Mua ei kiinnosta paljonkaan seurustelu muiden poikien kaa enkä oo seurustellu ku yhen ja ainoan kanssa. Ehkä sunki tyttärellä on joku, joka on timantti muihin verrattuna, mutta aivan liian kaukana...
-18-v.

On ehkä vähän ikäistään kypsempi, joten pojat tuntuu lapsellisilta, mutta niinhän se aina on ollut. Asutaan kaupungissa, joten tarjontaa luulisi olevan, vaan hengaa aina omien koulukavvereiden kanssa.

Onko se ihan lauta?

Siis miten se sua nyt noin paljon haittaa, ettei jotain amis-jonneja pyöri nurkissa? Aivan varmasti tyttäresi ehtii seurustelemaan ja sekoilemaan miesten kanssa, jos sitä odotat. Täysi-ikäistyminenkin vielä edessä ja teineily saattaa jatkua vielä monen monta vuotta. Itsellä kovin menovaihe oli vielä edessä tossa vaiheessa.

Itse oon ihan perusnätti, seurustelin ensimmäisen kerran 21-vuotiaana. Pidin hauskaa kavereiden kanssa, mutta en nähnyt tarpeelliseksi raahata jätkiä vanhempien luo tätä ennen.

Ei edes oo lauta :)

ihan oikeasti nyt. tyttäresi on aika varmasti vain kiinnostunut uista asioista kuin pojista, kuten esimerkiksi opiskelusta. nuoruus ei "valu hukkaan" jossei seurustele, vaan voi sitä nuoruutta viettää ystävien kanssa tai yksikseen lukemassa kirjoja yms jos itse siitä pitää. Et voi tietää onko tyttäresi poikien ihastusten kohe vai ei, sillä näin nuorina vielä niin harva uskaltautuu oikeaan parisuhteeseen, tai edes kertomaan tunteistaan.

ehkä joskus 20 vuotta takaperin seurustelu oli vain kokeilemista nuorten kesken, mutta yhä useammat nykynuoret tahtovat seurustella vain tositarkoituksella. jos tahtoo yhdenillan juttuja tai säätöä niin aivan eri asia, mutta ihastuksia tunnustetaan yhä harvemmin vain poika/tyttöystävän janossa.

ps. voihan tyttäresi olla aromanttinen, ei sitä koskaan tiedä.

Seurustelin ensimmäisen kerran 28 vuotiaana. Oma vapaus ja kaveriporukka oli siihen asti tärkeämpi kuin homehtuminen yhden ihmisen kanssa.