Fanni-Laura

Luin tuon sivun reunassa olevan Hesarin jutun. Järkyttävää.

Vielä viisi vuotta sitten Fanni-Laura Patasen, 26, elämä sujui, kuten hän oli suunnitellut: lukion jälkeen koulunkäyntiavustajaksi, siitä luokanopettajaksi ja sitten opiskelemaan opettajankoulutuslaitokseen.

"Koska olin vielä epäpätevä, koin, että minun pitää olla tuplasti parempi kuin muut opettajat ja tein hirveästi töitä", Patanen kertoo.

Patanen paloi loppuun. Joululoman jälkeen, jolloin hän ei ollut nukkunut kahteen viikkoon, Patanen hakeutui lääkärille.

"Itkin vastaanotolla puolitoista tuntia. Lääkärin diagnoosi oli vaikea masennus. En aloittanut kuitenkaan lääkitystä, koska en uskonut sitä tarvitsevani."

Kun koulu keväällä loppui, hän päätyi sairaalaan, jossa lopulta vietti seitsemän kuukautta.

"Siihen murenivat sen hetkiset työ- ja opiskelusuunnitelmat", Patanen kuvaa.

Miksi tämä ihminen on mennyt lukion jälkeen koulunkäyntiavustajaksi? Ja sen jälkeen luokanopettajaksi? Ja sitten vasta suunnitellut menevänsä opettajankoulutukseen? Eikö tämä ole täysin nurinkurinen järjestys? Ensin menet opiskelemaan, sitten jos jaksat, teet kouluavustajanhommia, kun valmistut alat opetttaa.

Tämä ihminen ajaa itsensä kouluttamattomana loppuun, ei nuku eikä syö hänelle määrättyjä lääkkeitä. Eikö tällä ihmisellä ole mitään elämän hallintaa? Mikä järki on mennä perse edellä puuhun ja sitten kertoa siitä sanomalehdessä? Pitäisikö sääliä? En ymmärrä jutun pointtia. Siinä puhutaan syrjäytyneiden määrästä ja syrjäytyneiden masennuksesta kärsivien osuudesta. Eikä ne liity mitenkään jutun henkilöön.

Tuntuisi julmalta mennä tässä yhteydessä henkilön nimen arviointiin, kyseessä kun ei liene täysjärkinen tai oikeustoimikelpoinen henkilö muutenkaan. Fanni-Laura sounds about right.