Miten toimia kun lapsi saa kaupassa huutoraivarin?

Vierailija kirjoitti:

Huono ohje, että kaupasta lähdetään, jos huutaa. Montaakaan lasta ei kiinnosta käydä ostoksilla ja tuohan on loistava keino päästä pois.

Jos ei halua rikkoa kasvatussuosituksia vieraiden ihmisten silmien edessä niin käytännössä tuo kaupasta ulos vienti on ainoa mahdollinen keino joka on toteutettavissa turvallisesti. Jos se ei toimi, niin se on voi voi sitten.

Jos on kevyt lapsi niin kainaloon ja ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paiskaa itse maahan, ala kirkua ja potkia.

Tää on kuulemma hyvä keino. :D Olen nähnyt kun siististi pukeutunut nelikymppinen mies on heittäytynyt karkkihyllyllä maahan ja alkanut huutokarjua että haluaa karkkia.

Lapsi hiljeni kyllä heti ja tuijotti isäänsä järkyttyneenä. :D

Vaatii vaan aikamoisen pokan.

Meillä tehty tämä kanssa. Toimi kerrasta, toista itkupotkuraivaria ei nähty.

Nuo on helpointa estää ennakolta. Toimitaan johdonmukaisesti niin, että kaupasta ei koskaan osteta esim. karkkia tai leluja, jos asiasta ei ole jo ennen kauppaan lähtöä sovittu. Kun lapsi tottuu tällaiseen pienestä pitäen, ei hän yleensä vaadikaan ylimääräisiä ostoksia.

Lisäksi keksitään lapselle kauppareisulle jotain puuhaa niin, että hänellä ei tule aika pitkäksi (esim. lapsi saa ottaa hyllystä kärryihin osan ostoksista). Jos suinkin mahdollista, kauppaan ei kannata mennä silloin, kun lapsi on nälkäinen tai väsynyt. Aikuinenkin sortuu helpommin herkkuostoksiin, jos jo kauppaan mennessä on nälkä.

Kolmen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Hirveän tärkeää olisi ymmärtää, että se itkupotkuraivari ei ole manipulointia vaan kehittymättömyyttä. Lapsi ei pysty käsittelemään sitä, että hänen iso tahtonsa ei toimi.

Minulla on ollut kolme täsmälleen samoin kasvatettua lasta. Kukaan ei ole saanut karkkia ostosreissuilla. Kaksi ei saanut itkupotkuraivareita kaupassa, yksi sai lukemattomia kertoja.

Eli tärkeää on muistaa, että se raivari ei ole sinun vikasi eikä lapsen vika. Voit kantaa lapsen autoon tai tehdä ostokset loppuun, sen mukaan mitkä ovat käytettävissä olevat aikuisresurssit ja mikä siinä tilanteessa helpointa on.

Voit toki myös ostaa namia. Itse en sitä koskaan tehnyt, mutta en usko että sekään lasta peruuttamattomasti pilaa.

Väitän, että voi olla jo 2 - 3 vuotiaalta manipulointia. Kun lapsi on kerran huomannut, että itkupotkuraivari keino toimii ja karkkia tulee, niin miksipä ei käyttäisi toistekin.

Kämppisten tyttö sai karkkihyllyllä aina raivarit ja tahtonsa läpi. Katoin, että vanhemmat ei koskaan kieltäytyneet.

Kerran sitten sanoin yhdessä kaupassa olessamme tytölle, että karkkia ei tule, me lähdetään äidin kanssa kotiin, jos et lopeta huutamista. Huuto jatkui, tartuin äitiä käsipuolesta ja lähettiin kassalle. Ei ehditty mennä monta metriä kun tyttö lopetti huutamisen ja katsoi peräämme. Kun jatkettiin, tyttö hyppäsi ylös ja säntäsi muina naisina peräämne. Kysyin, että jatketaanko ostoksia ilman huutoja vai mennäänkö kotiin? Halusi jatkaa.

Kotona keskustelimme, että karkeista sovitaan jo kauppaan mennessä, huuto karkkihyllyllä ei muuta sopimusta.

Tyttö kokeili vielä kerran samaa sekä isänsä, että äitinsä kanssa kaupassa käydessään. Mutta se loppui, kun hekin pysyivät lujana

Eli melkoisen selvää maipulointia.

Sama tiukka linja toimi myös omien lasten kanssa.

Mutta varmasti on myös lapsia, joilla syy on toinen, vaikkapa tuo kehittymättömyys, kuten yhdellä sinun lapsistasi. Heidän kanssaan on toimittava toisin.

makaronivelliä ruoaksi ja kertot, että pitsa ja jäde nyt sitten kauppaan, kun ostoksa ei saanut tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä käskytän tuollaiset ulos.

Ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista käytöstä omalla työmaallaan.

Terv. Myyjä

Asiakas on aina oikeassa. Myös pieni asiakas.

Asiakas osaa käyttäytyä, aasiakas ei.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että jos huudat, seuraavana karkkipäivänä vain äiti ja isä saavat herkkuja.

Tämä on ehkä huonoin ja karmein tapa. Kirkuvan lapsen kanssa on ihan turha neuvotella ja uhkailla, en ymmärrä miksi jotkut vanhemmat menevät mukaan lapsen kiukkuun ja alkavat länkyttää uhkauksiaan.

Ainoa oikea tapa on jättää koko sekoilu huomiotta ja odottaa, että kohtaus menee ohi. Sättiminen, uhkailu, haukkuminen ja huutaminen vaan lietsovat lasta.

T. Kolmen lapsen äiti

Tämä toimi meillä:

"Jos haluat herkkuja, voit nätisti pyytää. Sitten voidaan ehkä ostaa, mutta ei joka kerta. Nyt kun sinä huusit, niin ei osteta."

Sitten mentiin kassan kautta ulos. Raivari jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi, eikä herkkujakaan ole manguttu turhaan.

Ihailin myös äitiä, jonka lapsella oli lupa pieneen suklaapatukkaan, mutta tämä halusikin isomman. Keskustelua käytiin parin lauseen verran, ja kun lapsi alkoi kiukutella, äiti totesi "ei sitten osteta mitään", laittoi patukan takaisin ja kantoi lapsen kainalossa ulos. Äiti oli koko ajan rauhallinen ja määrätietoinen. Jäi hyvä mieli hyvästä kasvattamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän tärkeää olisi ymmärtää, että se itkupotkuraivari ei ole manipulointia vaan kehittymättömyyttä. Lapsi ei pysty käsittelemään sitä, että hänen iso tahtonsa ei toimi.

Minulla on ollut kolme täsmälleen samoin kasvatettua lasta. Kukaan ei ole saanut karkkia ostosreissuilla. Kaksi ei saanut itkupotkuraivareita kaupassa, yksi sai lukemattomia kertoja.

Eli tärkeää on muistaa, että se raivari ei ole sinun vikasi eikä lapsen vika. Voit kantaa lapsen autoon tai tehdä ostokset loppuun, sen mukaan mitkä ovat käytettävissä olevat aikuisresurssit ja mikä siinä tilanteessa helpointa on.

Voit toki myös ostaa namia. Itse en sitä koskaan tehnyt, mutta en usko että sekään lasta peruuttamattomasti pilaa.

...

Mutta varmasti on myös lapsia, joilla syy on toinen, vaikkapa tuo kehittymättömyys, kuten yhdellä sinun lapsistasi. Heidän kanssaan on toimittava toisin.

Ohis, mutta kaikilla lapsilla syy raivareihin on kehittymättömyys. Lapsilla kirjaimellisesti on kehitys kesken. He eivät ole vielä aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono ohje, että kaupasta lähdetään, jos huutaa. Montaakaan lasta ei kiinnosta käydä ostoksilla ja tuohan on loistava keino päästä pois.

Jos ei halua rikkoa kasvatussuosituksia vieraiden ihmisten silmien edessä niin käytännössä tuo kaupasta ulos vienti on ainoa mahdollinen keino joka on toteutettavissa turvallisesti. Jos se ei toimi, niin se on voi voi sitten.

En ymmärrä, miksi huutavan lapsen kanssa ei voisi tehdä ostoksia loppuun. Kaupassa ollaan yleensä siksi, että tarvitaan välttämättömiä elintarvikkeita.

Ennemmin pikkuisen meluhaittaa tuntemattomille kuin että käy käsiksi omaan lapseensa. Ja olen todellakin samaa mieltä myös silloin, kun itse olen sivusta kuuntelevana osapuolena.

Kumarrut alas ennen kuin lapsi kiihtyy liikaa ja sanot tiukasti: "Nyt loppuu heti alkuunsa tai menet autoon". Toimii normimuksujen kanssa.

Ostaa karkkia ja pistää tosi kamalia mausteita niihin niin sitten kun lapsi syö niitä rupeaa inhoamaan makua eikä halua pilata hampaitaan karkilla sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kumarrut alas ennen kuin lapsi kiihtyy liikaa ja sanot tiukasti: "Nyt loppuu heti alkuunsa tai menet autoon". Toimii normimuksujen kanssa.

Entä jos kauppaan ei olla tultu autolla? Ja entä jos joku tekee lasun, kun lapsi jätetään autoon?

Vierailija kirjoitti:

Kumarrut alas ennen kuin lapsi kiihtyy liikaa ja sanot tiukasti: "Nyt loppuu heti alkuunsa tai menet autoon". Toimii normimuksujen kanssa.

Aina hymyilyttävät nämä, jotka helppojen lapsien vanhempina tulevat neuvomaan.

Tosin ei hymyilyttänyt silloin, kun kyseinen lapsi oli pieni. Nyt tiedän vähän paremmin, millaisesta puusta hän on veistetty, ja totta puhuen se sama piirre, joka sai hänet kierimään ja karjumaan karkkihyllyn edessä, on saanut hänet tekemään ihan uskomattoman hienoja juttuja.

-8 ja 9.

Kysyn, että milloin on jotain saanut huutamalla.

Kasvatuskysymys. Meidän kumpikaan poika ei koskaan saanut itkupotkuraivareita tms. ja muutenkin osasivat jo pieninä käyttäytyä.

Kotoahan ne mallit tulee.

Vierailija kirjoitti:

Tämä toimi meillä:

"Jos haluat herkkuja, voit nätisti pyytää. Sitten voidaan ehkä ostaa, mutta ei joka kerta. Nyt kun sinä huusit, niin ei osteta."

Sitten mentiin kassan kautta ulos. Raivari jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi, eikä herkkujakaan ole manguttu turhaan.

Ihailin myös äitiä, jonka lapsella oli lupa pieneen suklaapatukkaan, mutta tämä halusikin isomman. Keskustelua käytiin parin lauseen verran, ja kun lapsi alkoi kiukutella, äiti totesi "ei sitten osteta mitään", laittoi patukan takaisin ja kantoi lapsen kainalossa ulos. Äiti oli koko ajan rauhallinen ja määrätietoinen. Jäi hyvä mieli hyvästä kasvattamisesta.

Siinä oli kaksi hienoa esimerkkiä ”saat mutta et saakaan, koska minä mielivaltaisesti toisin päätän” -kasvatuksesta.

Itse en ole mikään dogmien kannattaja, mutta yksi periaate minulla on. Jos lapselle rakennetaan ”jos teet näin, saat tätä” testi, vanhemman pitää olla varma että lapsi läpäisee testin.

Älykäs lapsi nimittäin äkkiä keksii, että tuota peliä voi pelata kaksinkin.

Ennakointi aina paras: tekee selväksi ennen kauppaa, että ei osteta karkkia/lelua. Aika äkkiä muksu siihen oppi, että normi kauppareissulla näille hyllyille ei tarvitse vilkuillakaan. Sekä se, että kauppaan ei lähdettäisi silloin kun lapsi (ja vanhempi) on väsynyt.

Vähän isomman kanssa voi jo sopia etukäteen, että kun hienosti jaksaa olla kaupassa, voi itse valita esim. jugurtin/suosikkihedelmän/minkä vain terveellisemmän jutun. Siinäkin pienelle vanhempi rajaa: valitsetko mansikka- vai banaanijugurtin. Lapsi saa kokemuksen, että hän voi vaikuttaa, ja siitä voi tulla kiva yhteinen kokemus (sekä palkinto, osasinpa olla hienosti ja sain vielä tämän jugurtin päälle).

Jos ja kun kaupparaivari iskee, pidä oma pää kylmänä, jatka huudosta huolimatta ostoksia ja nappaa muksu mukaan. Sanot että kaupasta ei osteta karkkia/lelua. Jos on kaksi aikuista mukana, toinen voi lähteä autoon/ulkopuolelle rauhoittumaan. Jos yksin lapsen kanssa, kannattaa nopsasti juosta loput ostokset, painella kassalle ja lähteä pois.

Kun on rauhoituttu, kannattaa tilanne käydä läpi. Lapsi harjoittelee tahtomista, ja joissain tilanteessa pienen kapasiteetti menee kerta kaikkiaan yli, joten vanhemman on turhan syyttää tai olla vihainen. Kannattaa puhua, että sinä taisit olla nyt tosi väsynyt/halusit sitä lelua tosi paljon. Me ei kuitenkaan osteta leluja joka reissulla, vaan sitä voi toivoa vaikka synttäreille jne. Puhukaa ja sanoittakaa niitä tilanteita lapselle etukäteen ja jälkeenpäin. Niin sitä opitaan. Ja myös joka kerta, kun kauppareissu sujuu hyvin (jos pienikin hetki menee hyvin), niin antakaa kehuja.

Se mistä ei kannata välittää, on muiden kauppakävijöiden mahdollinen närkästys huutavaa lasta kohtaan. Täälläkin nyt moni viestii tahallaan ilkeästi (täällä pyörii paljon ihmisiä jotka kaatavat huonoa oloaan muiden niskaan), mutta tositilanteessa moni on usein ymmärtäväinen. Jos on vanhempi, tai pystyy näkemään asioita pidemmälle kuin pintaan, niin tajuaa että lapsen kaupparaivari ja vanhemman toimiminen siinä tilanteessa eivät kerro kenenkään kyvystä kasvattaa yhtään mitään. Siinä tilanteessa voi tuntua siltä, että muiden tuomitsevat katseet polttelevat niskassa, mutta kyllähän maailmaan ja pienelle kauppareissulle vähän ääntäkin mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuskysymys. Meidän kumpikaan poika ei koskaan saanut itkupotkuraivareita tms. ja muutenkin osasivat jo pieninä käyttäytyä.

Kotoahan ne mallit tulee.

Kai lapsenne osaavat myös katsoa toisia nokkavartta pitkin? Kotoahan ne mallit tulee.