Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lapsuutenne maalaiskylästä
28.11.2021 |
Minä sain pienenä olla kesäisin ihanassa maalaiskylässä, jossa kävi kauppa-auto ja kirjastoauto. Mitään palveluita ei ollut. Siellä oli järvi ja taloissa oli tietenkin eläimiä. Heinäpaalin päällä mentiin traktorilla. 70-luvun loppu ja 80-luvun alku.
Kommentit (4)
Kyläkoulussa kiusattuna 6 vuotta.
Minusta tuli erittäin ahdistunut ja yksinäinen teini.
No, voihan elinolosuhteita muistella nostalgisesti, koti oli turvallinen ja rakastava.
Juuri muistelin tyttärelle Pelle-Hermanni- ohjelmaa.
Isä ja äiti tulivat joskus kanssamme(minä&pikkuveli)katsomaan Hermannia kesken iltanavetan, palasivat sitten jatkamaan töitä.
Yöksi talvellia tuvan oven pieleen tuotiin kusiämpäri, ettei tarvitse pimeässä ja kylmässä navetan taakse mennä tarpeilleen.
Kerran sitten isällä oli vähän huono tähtäys ja Pelle Hermannia siteeraten ärähti: "Mokomakin kepakko!"
Kyllä nauratti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina asunut kaupungissa, eikä mulla ole mitään auvoista lapsuuden maalaiskylää mistä kertoa. Hädin tuskin olin parina kesänä käymäsiltään maalla, josta tulin kyllä kiireen vilkkaa takaisin. Luontoa arvostan edelleenkin, mutta sitä on löytynyt muualtakin kuin maaseudulta, enkä voisi mitenkään kuvitella alkavani pitämään vieläkään maaseutua kaupunkia parempana asuinpaikkana.
Olin kesiä maalla serkkujen luona. Kylän yksin asuvista vanhuksista pidettiin kiireiseen aikaan huolta sillä tavalla, että meidät lapset lähetettiin katsomaan milloin ketäkin muoria tai ukkoa. Vietiin tuomisina tuoretta leipää, kananmunia tai jopa kahvipaketti.
Mummelit ja papparaiset jututtivat meitä lapsia, kyselivät perheen ja kylän kuuumiset ja antoivat toppasokeria. Kotona sitten kerrottiin, että elossa on Suoma tai Valde ja lähettää terveisiä.
Mua kiusattiin koko ajan. Asuin n 2000 asukkaan kunnassa.