Apuja kaipailen, millaisista olosuhteista huostaanotetaan?

Huostaanotto voi tapahtua myös yhteistyössä vanhempien kanssa tilanteessa, jossa lapsen etu on selkeästi vaarantunut.

Yleensä huostaanoton taustalla on moniongelmaisuus.

No yleensä sellaisista oloista jotka ovat jollain tapaa lapsen kehitykselle haitalliset. Sinänsä olosuhteet voi olla mitkä vaan: rikkaat, köyhät, terveet, sairaat... vanhemmat voi myös itse toivoa esim. erityisen hankalan teini-ikäisen huostaanottoa. Periaatteessa olot voi olla mitkä vaan, ainoa yhdistävä tekijä on se, että lapsen katsotaan voivan paremmin jossain muualla kuin kotona.

Asiat pitää olla pitkään huonosti, että huostaanotetaan. Nykylaki sanoo, että avohuollon tukitoimien on oltava riittämättömiä (joten niitä on pitänyt ensin kokeilla jonkin aikaa). Huostaanoton oikeusprosessi on pitkä, ja hallinto-oikeus tulkitsee lakia tietääkseni aika tarkkaan, eli huostaanottoon on siis oltava ihan oikea syy. Jos sinut on huostaanotettu vaikka 80-luvulla, on tilanne ollut silloin eri :) 

Nykyisin on puhuttu jopa niin, että huostaanottoja ei saada tehtyä tarpeeksi nopeasti. Esim. päihdeperheessä vanhemmat saattavat saada uuden mahdollisuuden monta kertaa. Lapsen kiintymyssuhteen vuoksi huostaanottoja saataisiin tehdä nopeamminkin - hyvään sijaisperheeseen vauvana päässeellä voi olla monin kerroin parempi elämä edessään kuin vaikkapa nelivuotiaaksi päihdeperheessä kasvaneella, joka neljä ensimmäistä elinvuottaan kohtaa turvattomuutta jatkuvasti ja heijastaa tuon turvattomuuden, riittämättömyyden, pelon, ahdistuksen jne. persoonaansa. 

Kiitos näistä vastauksista! Yritän selvittää menneisyyttäni ja sitä, mitä on tapahtunut. Meillä oli moniongelmainen perhe, jossa päivittäistä henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa ja alkoholismia. Yritimme nuorina saada sosiaalihuollosta apua, minä oireilin jo lapsena, mutta sosiaalitoimisto ei jostain syystä uskonut meitä, tai sääli isääni ja mm. minä jouduin olemaan niissä oloissa aivan liian pitkään. Oireilen vieläkin enkä meinaa saada kunnollisesta elämästä kiinni. Käyn terapiassa ja nyt pikkuhiljaa olen ruennut pohtimaan, miksi meitä ei huostaanotettu, miksi meitä ei uskottu? Voinko tilata omat paperini lastensuojelusta selvittääkseni asiaa itselleni, aikaa on näistä noin 15-vuotta.
Ap

Oireilin nimittäin niin, että vahingoitin itseäni, jopa hengen vaarallisesti. Silti ei uskottu. En voi ymmärtää ja käsittää...
Ap jälleen

Tietty saat paperisi.

Huostaanottoja tehdään myös aiheettomasti.

http://huostaanotettu.blogspot.fi

Lopeta se menneisyydessä rämpiminen. Ota itseäs niskasta kiinni ja kasva aikuiseksi. Et ole juma ainoa joka on elänyt sellaisen lapsuuden, että toivois olevan kuollut jo. Elämä on ja eteenpäin vaan! Sen jälkeen kun päästät menneisyydestä irti etkä muistele sitä enää niin helpittaa ihmeesti!

Ihmettelen vaan, kun työntekijät sanoivat mm. siskolleni, että on täällä paljon pahempiakin tapauksia, pitäisi ymmärtää vanhempia ja olla vain kiltisti (isäni oli hakannut siskoni silmän mustaksi, vyön soljella vartaloon, hakannut päätä seinään). Että millaisia ne paljon pahemmat tapaukset Suomessa on, jotka saa apua? Onko ne sitten narkkien, tai pedofiilien lapsia?
Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:31"]Lopeta se menneisyydessä rämpiminen. Ota itseäs niskasta kiinni ja kasva aikuiseksi. Et ole juma ainoa joka on elänyt sellaisen lapsuuden, että toivois olevan kuollut jo. Elämä on ja eteenpäin vaan! Sen jälkeen kun päästät menneisyydestä irti etkä muistele sitä enää niin helpittaa ihmeesti!
[/quote]
Olenkin ottanut itseäni monta kertaa niskasta kiinni ja lopettanut menneisyydessä märehtimisen. Kieltänyt kaikki tunteeni ja ajatukseni ja puskenut eteenpäin. Ja päätynyt vahingoittamaan itseäni, miettimään itsemurhaa, sairastunut fyysisesti. Nyt olen todennut, ettei pakoilu enää auta. Mulla ei riitä enää voimat puskemiseen ja kieltämiseen. Mutta kiitos toki kannustavasta viestistä!
Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:30"]

Huostaanottoja tehdään myös aiheettomasti. http://huostaanotettu.blogspot.fi

[/quote]

Onhan tuolla aihe ollut...

Ap, en ota mitään kantaa niihin oloihin, joisa kasvoit, koska en tiedä, millaiset ne oikeasti olivat. Sinä sen oikesi tiedät, emme me. En myöskään tiedä, milloin tämä tapahtu. Huodtanotto ja kodin ulkopuolle sijoittaminen on aina viimeinen toimenpide, sitä ennen yritetään kaikenlaista. Sitä, miten sinä ymmärrä sosiaaltyöntekijöiä ja omaakohtloasi, voidi kuitnkin auttaa tietoisuus siitä, että hidtorian kuluessa huostaanotetuillakaan ei usein ole ollut kovin kivaa. Lastensuojelulaistokset ovat pitkään 1980-luvull asti olleet aika vankilamaisia paikkoja, ja asenteellinen syrjintä ja jopa (henkinen, fyysinen ja seksuaalinen) väkivalta niissä olleita lapsia vastaan alkoi vasta 1970-luvulla paljastua ja paikoitellen sen häviämiseen meni kauan vielä tuon jälkeenkin.

Tämä on voinut olla mielessä sosiaaitöntekijöllä, jotka ovat miettineet, tarjoaako laitos vai koti teille paremmat mahdollisuudet. Aina kun ei voi valita hyvästä ja huonosta, vaan vain huonosta ja vielä huonommasta. 

Nykyään sijotuspaikst ovt parempia, ja kehittyät vielä paremmiksi, ellei sitten joku rodunjalostususko pääse taas vallilleen.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:30"]Huostaanottoja tehdään myös aiheettomasti.

http://huostaanotettu.blogspot.fi
[/quote]
Tiedän että niitä joissakin erittäin harvinaisissa tilanteissa on tehty aiheettomasti, mutta samalla tuntuu, että liian moni lapsi joutuu katsomaan ja kärsimään vanhempiensa sekoilua ja esim. minun tapauksessani isäni itki tapaamisissa, joten hän sai sympatiat puolelleen ja meidän lasten olisi pitänyt vain ymmärtää väkivaltaista juoppoa. Kai tämä sitten on normaalia Suomessa...
Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:31"]Lopeta se menneisyydessä rämpiminen. Ota itseäs niskasta kiinni ja kasva aikuiseksi. Et ole juma ainoa joka on elänyt sellaisen lapsuuden, että toivois olevan kuollut jo. Elämä on ja eteenpäin vaan! Sen jälkeen kun päästät menneisyydestä irti etkä muistele sitä enää niin helpittaa ihmeesti! [/quote] Olenkin ottanut itseäni monta kertaa niskasta kiinni ja lopettanut menneisyydessä märehtimisen. Kieltänyt kaikki tunteeni ja ajatukseni ja puskenut eteenpäin. Ja päätynyt vahingoittamaan itseäni, miettimään itsemurhaa, sairastunut fyysisesti. Nyt olen todennut, ettei pakoilu enää auta. Mulla ei riitä enää voimat puskemiseen ja kieltämiseen. Mutta kiitos toki kannustavasta viestistä! Ap

[/quote]

ei se itsesäälissä rämpimisestä pois tarkoita, että tunteet pitäisi kieltää. Se on hyvä, että olet nyt niin vahva, että pystyt käymään läpi ja kohtaamaan ne surulliset ja pelottavat ja ikävät tunteet ja muistot. 

Siten pääset eteenpäin ja opit lukemaan itseäsi...mikä on niitä vanhoja tunteita...nehän ovat tosi vahvoja. Ja tuntuvat todelta...Ja mikä on tätä turvallista nykyistä hetkeä.

nyt on sinulla tuo aika käydä läpi ja koota itsesi uudelleen. Hienoa, että pääset terapiaan ja käyt siellä ja hienoa, että olet noin kiinnostunut kaivamaan ne vanhat pois. Ja pöllyttämään ne.  Voimia sinulle. Elämä on.

...eka toi möyrimknen ja sitten ratkaisuihin ja itsen ymmärtämiseen...

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:52"]Ap, en ota mitään kantaa niihin oloihin, joisa kasvoit, koska en tiedä, millaiset ne oikeasti olivat. Sinä sen oikesi tiedät, emme me. En myöskään tiedä, milloin tämä tapahtu. Huodtanotto ja kodin ulkopuolle sijoittaminen on aina viimeinen toimenpide, sitä ennen yritetään kaikenlaista. Sitä, miten sinä ymmärrä sosiaaltyöntekijöiä ja omaakohtloasi, voidi kuitnkin auttaa tietoisuus siitä, että hidtorian kuluessa huostaanotetuillakaan ei usein ole ollut kovin kivaa. Lastensuojelulaistokset ovat pitkään 1980-luvull asti olleet aika vankilamaisia paikkoja, ja asenteellinen syrjintä ja jopa (henkinen, fyysinen ja seksuaalinen) väkivalta niissä olleita lapsia vastaan alkoi vasta 1970-luvulla paljastua ja paikoitellen sen häviämiseen meni kauan vielä tuon jälkeenkin.

Tämä on voinut olla mielessä sosiaaitöntekijöllä, jotka ovat miettineet, tarjoaako laitos vai koti teille paremmat mahdollisuudet. Aina kun ei voi valita hyvästä ja huonosta, vaan vain huonosta ja vielä huonommasta. 

Nykyään sijotuspaikst ovt parempia, ja kehittyät vielä paremmiksi, ellei sitten joku rodunjalostususko pääse taas vallilleen.
[/quote]

Tiedän tämänkin puolen. Olen kuullut huostaanotetuilta aika karmeita kertomuksia, mitä sijaisperheissä on tapahtunut. Seksuaalista hyväksikäyttöä ja fyysistä, että henkistä väkivaltaa (jos sosiaalitoimi muuten tietää tämän riskin, miksi asialle ei tehdä mitään?). Minä päädyin lopulta perhetukikeskukseen, olisin halunnut sinne jo paljon aikaisemmin ja tavallaan se tehtiin aivan liian myöhään. Vaurio oli jo syntynyt. Eikä sielläkään minua uskottu, vaan luultiin, että keksin tarinoita. Vaikka käyttäytymiseni ei millään tavalla vastannut mitään patologista valehtelijaa, en ole koskaan ollut mikään hysteerikko tai vastaavaa. Yritän ymmärtää, miksi lapsia ei kuunnella eikä uskota.
Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:38"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:30"]

Huostaanottoja tehdään myös aiheettomasti. http://huostaanotettu.blogspot.fi

[/quote]

Onhan tuolla aihe ollut...
[/quote]

Tarpeeksi riittävät huostaanottoon?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:31"]Lopeta se menneisyydessä rämpiminen. Ota itseäs niskasta kiinni ja kasva aikuiseksi. Et ole juma ainoa joka on elänyt sellaisen lapsuuden, että toivois olevan kuollut jo. Elämä on ja eteenpäin vaan! Sen jälkeen kun päästät menneisyydestä irti etkä muistele sitä enää niin helpittaa ihmeesti! [/quote] Olenkin ottanut itseäni monta kertaa niskasta kiinni ja lopettanut menneisyydessä märehtimisen. Kieltänyt kaikki tunteeni ja ajatukseni ja puskenut eteenpäin. Ja päätynyt vahingoittamaan itseäni, miettimään itsemurhaa, sairastunut fyysisesti. Nyt olen todennut, ettei pakoilu enää auta. Mulla ei riitä enää voimat puskemiseen ja kieltämiseen. Mutta kiitos toki kannustavasta viestistä! Ap

[/quote]

ei se itsesäälissä rämpimisestä pois tarkoita, että tunteet pitäisi kieltää. Se on hyvä, että olet nyt niin vahva, että pystyt käymään läpi ja kohtaamaan ne surulliset ja pelottavat ja ikävät tunteet ja muistot. 

Siten pääset eteenpäin ja opit lukemaan itseäsi...mikä on niitä vanhoja tunteita...nehän ovat tosi vahvoja. Ja tuntuvat todelta...Ja mikä on tätä turvallista nykyistä hetkeä.

nyt on sinulla tuo aika käydä läpi ja koota itsesi uudelleen. Hienoa, että pääset terapiaan ja käyt siellä ja hienoa, että olet noin kiinnostunut kaivamaan ne vanhat pois. Ja pöllyttämään ne.  Voimia sinulle. Elämä on.

...eka toi möyrimknen ja sitten ratkaisuihin ja itsen ymmärtämiseen...
[/quote]

Kiitos ihanasta viestistä! En ole rämpinyt itsesäälissä moneen vuoteen, mutta yritän saada vastauksia tälle suunnattomalle pahalle ololle, mikä kumpuaa jostain syvältä. Tässä hetkessä minulla on kaikki päällisin puolin hyvin, mutta silti voin pahoin. Haluan ymmärtää miksi ja haluan saada tämän pahan olon pois, sekä tervehtyä näistä fyysisistä oireista.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 06:40"]Eli, lastensuojelun työntekijä tai huostaanotettu, millaisista oloista lapsia Suomessa huostaanotetaan? Millaisista oloista teidät on huostaanotettu? Auttakaa minua ymmärtämään omaa elämääni pliis...

[/quote]
Sun täytyy pyytää omat asiakirjasi, lait ja käytännöt muuttuvat. Esim. 80-luvulla huostattiin koulussa käymättömyydenkin takia. periaatteessa vain jos vanhemmilla oli paha alko-ongelma ja/tai lapset heitteillä. Vanhemman mt-ongelma (skitsofrenia), pienituloisuus, irtolaisuus, prostituutio, kehitysvammaisuus ovat olleet huostaanoton syitä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:34"]Ihmettelen vaan, kun työntekijät sanoivat mm. siskolleni, että on täällä paljon pahempiakin tapauksia, pitäisi ymmärtää vanhempia ja olla vain kiltisti (isäni oli hakannut siskoni silmän mustaksi, vyön soljella vartaloon, hakannut päätä seinään). Että millaisia ne paljon pahemmat tapaukset Suomessa on, jotka saa apua? Onko ne sitten narkkien, tai pedofiilien lapsia?
Ap
[/quote]
Ne eivät välttämättä uskoneet sitä, mitä siskosi oli joutunut kärsimään. Sen ajan sossut saattoivat itse olla oloista, joissa vain tuhma lapsi sai piiskaa tai oletettiin naapurin päästävän turvaan, jos tilanne kärjistyy. Mun 30-luvulla syntynyt mutsi kertoi aina naapureiden iseistä, jotka kännissä yrittivät ampua ikkunasta ohikulkijoita ja äideistä lapsineen, jotka pakenivat naapuriin. Sossut saattoivat vielä 30 ja 40v sitten ajatella, että niin kuuluu tehdä! Ja jos kotona on ruokaa = hyvä koti.