Millaisia tunteita exäsi uusi suhde sinussa aiheutti?

Ero oli minulle raskasta aikaa. Olen alun hankaluuden jälkeen ollut hyvin aktiivinen unohtamisen saralla ja väkisin repinyt itseni irti eksästä: en hae profiilia fb, en viestittele, en soittele. Kun kuulin, toki pieni huono olo nosti päätään mutta sisukkaasti tungin sen taka-alalle enkä menettänyt toimintakykyäni. Ovat kylläkin jo eronneet. Edelleenkään en itse hae mitään tietoa eksästä vaikka olemmekin tehneet laihan sovinnon eikä välttelyyn ole enää syytä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 07:24"]

Ero oli minulle raskasta aikaa. Olen alun hankaluuden jälkeen ollut hyvin aktiivinen unohtamisen saralla ja väkisin repinyt itseni irti eksästä: en hae profiilia fb, en viestittele, en soittele. Kun kuulin, toki pieni huono olo nosti päätään mutta sisukkaasti tungin sen taka-alalle enkä menettänyt toimintakykyäni. Ovat kylläkin jo eronneet. Edelleenkään en itse hae mitään tietoa eksästä vaikka olemmekin tehneet laihan sovinnon eikä välttelyyn ole enää syytä.

[/quote]

niin ja ne tunteet olivat suru, haikeus, ilo ja onnikin että hän pääsi eteenpäin koska rakastan häntä (ihmisenä) aidosti, joku outo epäreiluus (miksi me ei saatu onnistua), jopa pieni mustasukkaisuus koska ex on kaikesta huolimatta loistotyyppi, enkä saanut "pitää" häntä. Aika toki kultaa muistoja...

Olin yllättynyt, mutta hyvällä tavalla. Ex- Mies suhteemme aikana oli viinaan menevä. Joka kerran erehtyi lastemme 4 ja 6v edessä örveltämään niin että lapset näkivät, itkivät ja pelkäsivät. Se isoin syy meidän eroon. Muutenkin haastoi päissään kaikille riitaa ja oli typerä.. Mutta! Tämä uus nainen jaksoi tukea, auttaa ja ikävä kyllä aluksi kesti pahoinpitelyä. Sitten hän veti miehelle sen kortin et joko hoitoon tai erikseen, onneksi mies valitsi sen hoidon. Nyt mies ollut melkein 2vuotta selvänä, sillointällöin olutta juo yhden. Ja on muuten nykyään aivan eri ihminen pojilleen. Haluaa panostaa yhteisiin viikonloppuihin yms. Ja pian myös tulee heille tyttövauva :)

Erittäin positiivisia. Roikkui minussa todella ahdistavasti ja olin todella tyytyväinen, kun löysi vihdoin uuden ja jätti minut rauhaan.

Katkeruus kun naiseni valitsi omituisen maailmanparantajahiipparin. Katkeruus kääntyi voitonriemuksi/vahingoniloksi, sillä olihan se aika muikeaa kun pimu kävi muutamaan otteeseen "muistelemassa menneitä" hyvinkin fyysisissä merkeissä - hiipparista ei ollut täyttämään naisen seksuaalisia tarpeita :D

Paria vuotta myöhemmin olisinkin kelvannut "kokonaan" mutta olin jo mennyt menojani toisen naisen kanssa.

Vain hämmennystä ja pettymystä.

Olin koko 14 vuoden yhdessäolon ajan kuullut että olin vääränlainen (pieni, siro punahiuksinen)  - olisi pitänyt olla isotissinen pitkä ruotsalaistyylinen blondi. Kun sitten tapasin 5kk eron jälkeen exän uuden muikkunsa kanssa tämä oli minua lyhyempi, tukevampi ja tumma! Vähän kusetettu olo kun vuosia olin ottanut itseeni tuosta arvostelusta.

Vasta myöhemmin tajusin että näillä oli varmaan ollut suhde mun selän takana jo pitkään sillä exäni oli rauhallinen "hämäläinen" eikä tosiaan olisi saanut 5 kuukaudessa uutta suhdetta aikaiseksi. Mutta se ei mua ole koskaan häirinnyt ajatuksena.

Toivoisin, että eksä löytäisi jonkun, jotta lakkaisi kiinnittymästä lapsiimme niin kovaa.

Oltiin avoliitossa ja ero tapahtui mun aloitteesta. Exä tapasi kuitenkin uuden viikon sisällä ja oli puolen vuoden sisällä jo kihloissa ja kohta naimisissakin. Hassu fiilis, toisaalta kirpaisi itsetuntoa, toisaalta vähensi erosta johtuvaa syyllisyyttä, toisaalta huolestutti, että kyse olisi jostain laastarisuhteesta. Mulla ei ole tapana roikkua eksissä, joten en tiedä ovatko vielä yhdessä, ja aina joskus se käy mielessä. Erosta on jo vuosia.

Kyllähän se alkuun koville otti, kun silloin vielä asuimme yhdessä ja remontoimme yhteistä kotia. Nyt tunnen molempia kohtaan enää pelkkää halveksuntaa.

Muiden eksien uudet suhteet eivät ole aiheuttaneet mitään tunteita. Kellään ei ole esim. ollut mitään yllättäviä valintoja.

Täytyy sanoa, että olin viilpittömän iloinen hänen puolestaan ja tyytyväinen, ettei hän häirinnyt minua niin paljon enää. Toivon, että heidän suhteensa kestää. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:16"]Oltiin avoliitossa ja ero tapahtui mun aloitteesta. Exä tapasi kuitenkin uuden viikon sisällä ja oli puolen vuoden sisällä jo kihloissa ja kohta naimisissakin. Hassu fiilis, toisaalta kirpaisi itsetuntoa, toisaalta vähensi erosta johtuvaa syyllisyyttä, toisaalta huolestutti, että kyse olisi jostain laastarisuhteesta. Mulla ei ole tapana roikkua eksissä, joten en tiedä ovatko vielä yhdessä, ja aina joskus se käy mielessä. Erosta on jo vuosia.
[/quote]

Noin mun miehelle kävi! Ollaan edelleen naimisissa onnellisesti :)

En tuntenut yhtään mitään. 5 pitkää vuotta olimme yhdessä joista 4 vuotta meni muutamaa hyvää hetkeä lukuunottamatta itkiessä. Viimeinen vuosi meni henkiseen valmisteluun erosta ja kun olin päätöksen tehnyt niin kyyneltäkään en eron jälkeen vuodattanut! Mies joutui melkein heti eromme jälkeen vankilaan joka osaltaan helpotti eroa eikä mies päässyt oven taa.
Vankila aikana mies meni kihloihin ja ainut ajatus oli se että nainen on hullu kun tuohon suhteeseen lähti!
Minä olen ollut hyvässä suhteessa itse nyt 6 vuotta mutta vieläkin välillä nään painajaisia exästä!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 08:01"]

Vain hämmennystä ja pettymystä.

Olin koko 14 vuoden yhdessäolon ajan kuullut että olin vääränlainen (pieni, siro punahiuksinen)  - olisi pitänyt olla isotissinen pitkä ruotsalaistyylinen blondi. Kun sitten tapasin 5kk eron jälkeen exän uuden muikkunsa kanssa tämä oli minua lyhyempi, tukevampi ja tumma! Vähän kusetettu olo kun vuosia olin ottanut itseeni tuosta arvostelusta.

Vasta myöhemmin tajusin että näillä oli varmaan ollut suhde mun selän takana jo pitkään sillä exäni oli rauhallinen "hämäläinen" eikä tosiaan olisi saanut 5 kuukaudessa uutta suhdetta aikaiseksi. Mutta se ei mua ole koskaan häirinnyt ajatuksena.

[/quote]

mikäs maailman napa se siinä pistää muittenkin maailman järjestykseen ja lukee lasipallosta ihmisten tarinat?

toivottavasti pääset katkeruudestasi. Se syö sinua aika rankasti.

yritä itse etsiä positiivisia asioita itsestäsi ja elämästäsi. Olet jotenkin jäänyt sinne exäsi haukkumiseen alle ja kuullostat olevan siellä vieläkin kiinni? Miksi alunperin hyväksyit itsesi mollaamisen? Mistä se sinuun tulee?

mene niihin vanhoihin..lapsuuden? maisemiin ja muuta se asenne. Oma asenteesi vaikuttaa. Nyt aikuisena voit vaikuttaa ja alkaa voida paremmin. Voimia sinulle. Sinä olet hieno semmoisena kuin olet.

Olin vain iloinen. Siihen asti olin jotenkin tuntenut syyllisyyttä kun jätin hänet, varsinkin kun aluksi tuntui että ex ei osaa edes hankkia naista ja aluksi jopa elätteli toiveita yhteenpaluusta.

Olin aidosti iloinen ja onnellinen hänen puolestaan ja olen vieläkin. Erostamme on aikaa kaksi vuotta ja koskaan en ole ollut mustasukkainen, surullinen tai millään tavoin haikeana hänen uudesta suhteestaan. Lienee suurin syy siihen on että koen itse olevani elämäni miehen kanssa tällä hetkellä, joten syytä katkeruuteen ei vain ole.

Ajattelen että saa ainakin hyvää seksiä ja varmasti jännittävän parisuhteen. Erosta jo kolme vuotta ja itselläkin uusi suhde. Nykyinen huomioi minua ja lastani, on hyvä työ,tylsä ja huono sängyssä. Täydellinen vastakohta exälle. En itsekkään käsitä kuinka kaipaan exää näin paljon. Eli olen kateellinen sen uudelle naiselle.

Helpotusta ja hyvää mieltä. Olin se joka lopetti suhteen, ero oli exälle vaikeampi kuin minulle.

En tiedä onko eksä suhteessa eron jälkeen (luultavasti, siitä alkaa olla jo 4 vuotta kun erottiin), ajattelisin kuitenkin, että toivottavasti ex ei kohtele uusiaan niin paskamaisesti kuin minua (ryyppäämistä ja riidanhaastamista, peliongelmia, hullua mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa, fyysistä ja erityisesti henkistä).
Lopuksi ajattelisin varmaan, että sentään noiden huonojen puolien lisäksi uusi kumppani saa pirun hyvää seksiä :D

Itse tunsin vaan helpotusta, eipähän roiku mussa enää

Mietin että toivottavasti tuo tyttö raasu lähtee ennenkuin tulee turpaan, no ei lähtenyt vaan onneksi heti sen ekan jälkeen.