Miten päästä eroon epätoivoisesta rakastumisesta?
Pää on ihan sekaisin. Luulin jo olevani vahvoilla mutta sekosin taas uudestaan kun tapasin rakkauden kohteeni viikko sitten.
Kommentit (99)
No mitä ne tutkimukset sanoo millä aikavälillä se oksitosiinimyrsky loppuu jos ei saa haluamaansa kohdetta ja näkemistä ei voi kokonaan välttää?
Pelkään, ettei tää mene ohi, vaan korkeintaan kohde vaihtuu ja todennäköisesti sellaiseen joka on valmis kokeilemaan millasta mun kanssa olis. Mitä hillitä itsensä?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 13:53"]
No mitä ne tutkimukset sanoo millä aikavälillä se oksitosiinimyrsky loppuu jos ei saa haluamaansa kohdetta ja näkemistä ei voi kokonaan välttää?
[/quote]
Sen kun tietäisikin! Oma ihmiskokeeni on kestänyt nyt nelisen viikkoa, eikä mikään tunnu auttavan! Sinulla on vielä pahempi tilanne kuin minulla, koska näet henkilöä. Sehän vain pitää tilaa yllä, mikäli sitten kohde ei ole umpiruma tursake. Itse olen aivan nääntynyt... en nuku öitäni, mietin sitä miestä vain päivät pitkät.
Pitäis perustaa joku anonyymit salarakastuneet ryhmä, jossa vertaiset voisivat tukea toisiaan.
Neljä viikkoa tuntuu kadehdittavan lyhyeltä kun tätä on kestänyt jo puolitoista vuotta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:19"]
Neljä viikkoa tuntuu kadehdittavan lyhyeltä kun tätä on kestänyt jo puolitoista vuotta. Ap
[/quote]
Yep, tilasi on selvästikin kroonistunut. Toivon että itse pääsen paljon pienemmällä kärsimyksellä :/
Onko sulla mitään mahiksia saada sitä?[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:19"]
Neljä viikkoa tuntuu kadehdittavan lyhyeltä kun tätä on kestänyt jo puolitoista vuotta. Ap
[/quote]
Yep, tilasi on selvästikin kroonistunut. Toivon että itse pääsen paljon pienemmällä kärsimyksellä :/
[/quote]
Onko sulla mitään mahdollisuuksia saada sitä?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:25"]
Onko sulla mitään mahiksia saada sitä?[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:19"] Neljä viikkoa tuntuu kadehdittavan lyhyeltä kun tätä on kestänyt jo puolitoista vuotta. Ap [/quote] Yep, tilasi on selvästikin kroonistunut. Toivon että itse pääsen paljon pienemmällä kärsimyksellä :/ [/quote] Onko sulla mitään mahdollisuuksia saada sitä?
[/quote]
Pelottavinta on, että ehkä olisikin. Hän vaikuttaa aivan supertyypiltä ja kaiken lisäksi on eronnut ja vapaa. En kuitenkaan kestä edes ajatella sitä, että menisin hänen kanssaan treffeille. En uskalla ottaa riskiä, että kun näen hänet, tajuan juuri sen, että olin vain ihastunut ihastumiseeni. Yhtä vähän kestän sitä, että joudun tajuamaan, että olen syystäkin ihastunut ja hän on juuri se, mitä olen aina halunnut. Mietin jo nyt sitä, etten siinä tapauksessa kuitenkaan itse kelpaa hänelle. Näen itseni kammottavassa valossa, tunnen itseni hirveän rumaksi ja typeräksi ja mitä korkeammalle jalustalle nostan hänet, sen alemmaksi dumppaan itseäni. On kauheaa tajuta, että saatan menettää elämäni onnen vain siksi, etten voi uskoa, että minulla olisi oikeus siihen. Olen oman itsetunnottomuuteni vanki paljon enemmän kuin oksitosiinin. Tämä on todella raastavaa. Miessuhteeni ovat aiemmin perustuneet sille, että on tutustuttu ravintelissa, jääty soittelemaan ja yhtäkkiä ollaankin parisuhteessa lähinnä vain siksi, kun kummallakaan ei ole ollut muutakaan. Vain muutaman kerran olen ollut todella ihastunut seurustelukumppaniini ja lopulta nekin suhteet ovat epäonnistuneet. Tämä on niin surullista. Pelkään uutta epäonnistumista niin paljon, että mieluummin koetan katkaista suhteen jo ennen kuin se on kunnolla edes alkanut. Voiko typerämpää olla?
Oletan ettei hänellä ole mitään kovin vakavaa toista, koska on eronnut vasta vähän aikaa sitten mutta toiveet minun ja hänen suhteensa taitaa olla ihan vain omassa päässä. Ja joo viimeisenä mielessä kun käyn nukkumaan ja tietenkin kaikki työmatkat kuuntelen rakkauslauluja ajatellen häntä.
Voi ei kuinka tutun kuuloista. Tartu nyt kiinni tohon, kun olet sinkku jos ymmärsin oikein. Muuten jäät kuitenkin harmittelemaan mitä olis voinut olla.
Miettikää sitä että suhde hänenkin kanssaan muuttuu siksi samaksi tasapaksuksi velliksi kuin teillä nyt, lisänä paljon ennelta-arvaamatonta paskaa (uusperhearki, eksät jne...). Yrittäkää mieluummin tehdä nykyisen suhteen eteen töitä ja rakastua uudelleen. Nimim. Been there, done that.
Tää on jotenkin niin säälittävää ja samalla niin inhimillistä. Samalla kun herää toivo jostain todella ihanasta niin tietää että se on vain lapsellista haaveilua joka ei muutu koskaan todeksi.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 00:17"]Miettikää sitä että suhde hänenkin kanssaan muuttuu siksi samaksi tasapaksuksi velliksi kuin teillä nyt, lisänä paljon ennelta-arvaamatonta paskaa (uusperhearki, eksät jne...). Yrittäkää mieluummin tehdä nykyisen suhteen eteen töitä ja rakastua uudelleen. Nimim. Been there, done that.
[/quote]
Lisään vielä että olkaa vaan rakastuneita mutta niin ettei asialle tarvitse tehdä mitään. Se on vaan teidän oman päänne sisällä oleva harha että miten ihanaa ja upeaa se olisi sen toisen kanssa.
Munkin ihastus on eronnut ja vapaa. Hassua että näen hänessä vikoja ja puutteitakin mutta siitä huolimatta olen ihan lääpälläni.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 13:53"]
No mitä ne tutkimukset sanoo millä aikavälillä se oksitosiinimyrsky loppuu jos ei saa haluamaansa kohdetta ja näkemistä ei voi kokonaan välttää?
[/quote]
Sen kun tietäisikin! Oma ihmiskokeeni on kestänyt nyt nelisen viikkoa, eikä mikään tunnu auttavan! Sinulla on vielä pahempi tilanne kuin minulla, koska näet henkilöä. Sehän vain pitää tilaa yllä, mikäli sitten kohde ei ole umpiruma tursake. Itse olen aivan nääntynyt... en nuku öitäni, mietin sitä miestä vain päivät pitkät.
[/quote]
Kaksi vuotta takana, ei helpota.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 00:17"]Miettikää sitä että suhde hänenkin kanssaan muuttuu siksi samaksi tasapaksuksi velliksi kuin teillä nyt, lisänä paljon ennelta-arvaamatonta paskaa (uusperhearki, eksät jne...). Yrittäkää mieluummin tehdä nykyisen suhteen eteen töitä ja rakastua uudelleen. Nimim. Been there, done that.
[/quote]
Näin olen yrittänyt ajatellakin. Ehkä suurin ongelma on siinä ettei nykyisen kanssa alussakaan ollut mitään suurta intohimoa. Mieheni on kaikin puolen hyvä mutta olemme ihmisinä olleet aina niin täydellisiä vastakohtia, että onni on ollut teeskentelyä.
Pelkään vilpittömästi, että jos laihdutan ja panostan ulkonäkööni ja sen myötä saan huomiota miehiltä niin en pysty enää hillitsemään itseäni ja perhe hajoaa.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:48"]
Voi ei kuinka tutun kuuloista. Tartu nyt kiinni tohon, kun olet sinkku jos ymmärsin oikein. Muuten jäät kuitenkin harmittelemaan mitä olis voinut olla.
[/quote]
Ihana saada vertaistukea ja kuulla, että tällaista on muillakin ja on niin ihanaa, kun saa vastauksia, jotka rohkaisevat! Ehkä tosiaan kirjoitan hänelle taas jo tänään ja pidän tilannetta yllä, vaikka sitten oman mielenterveyteni kustannuksella... Ei sille silti mitään voi, tulen oksentamaan kauhusta sinä päivänä, kun joudun tapaamaan hänet (mikäli hän ei kyllästy minuun jo ennen sitä). Tiedän, että ei tässä nyt auta muhia itsesäälissä vaan pitää esittää reipasta ja rohkeaa ja niin olen koettanut tehdäkin. Onneksi on av, tänne voi tulla oksentamaan paniikkinsa :)
Kiitos tuesta!
Oletko työasioiden kautta häneenkirjoittaen yhteydessä vai mistä hänet tunnet?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 00:50"]
Itse olin 20- uotisen avioliittoni aikana useasti korviani myöden rakastunut johonkin. Annoin vaan asian olla ja nautin rakkauden tunteesta. Kun tunteet laantuivat ja näin joskus tällaisen kohteeni niin oikein nauratti että mikä hulluus muhun oikein iski:))
[/quote]
tämä on niin totta! Itse olen totaalisen ihastunut tällä hetkellä erääseen mieheen. Olemme lähinnä e-mailailleet ja live-elämässä nähneet noin viisi minuuttia. Näillä spekseillä tiedän itsekin, että ihastumiseni ei voi pohjautua mihinkään muuhun kuin omaan tarpeeseeni olla ihastunut johonkin. Tila on myös fyysinen eli samalla tavalla kuin pelkotilassa ihminen tulvahtaa täyteen adrenaliinia tai jotain, niin ihastuessa kroppa täytyy rakkaushormoni oksitosiinilla. Kun se alkaa häipyä kehosta, ihmettelee tosiaan itsekin, että mitä ihmettä oikein ajatteli. Silloin käy juuri se klassinen, että ei voi enää tajuta, mitä siinä toisessa näki.
Pelkään aivan hemmetisti, että minulle käy juuri niin. Siksi yritän epätoivoisesti saada tätä ylenpalttista ihastmista itsestäni pois, mutta eihän se lähde ennen kuin se rasittava oksitosiinimyrsky on loppunut :/