Raittiit! Voitteko auttaa sanoittamaan, miksi puolison alkoholinkäyttö ärsyttää

Varmasti isoja syitä ovat nämä;

*Tietynlainen henkinen poissaolevuus kun juo. Koen ettei hän ole täysin läsnä. Onko arkemme niin huonoa, että siihen tarvitaan säännöllisesti alkoholia jotta voi rentoutua? Emmekö 'me' riitä selvinpäin?

Sinä olet yhtälailla poissa henkisesti hänen tilastaan kun et juo. Et myöskään ole siellä hänen huuruissaan läsnä, eli ette ole läsnä toistenne kanssa. 

En usko mihinkään riittämättömyyksiin. mies vain tykkää juoda ne kaljansa, se on hänelle mielekästä tekemistä, ja hän on oppinut siihen, eikä halua oppia pois, koska ainoa mikä häntä siinä häiritsee on se että sinä motkotat etkä tykkää.

*Koen että hän 'valitsee' alkoholin minun sijaani

Nämä on näitä ultimaattumeita. Milloin sellaisen voi heittää ilmoille ettei se ole toisen itsemäärämisoikeuden loukkaamista? Silloinko kun itse haluaa että toinen muuttuu? Entä jos samaa pyydetäänkin sinulta, etkä suostu taipumaan toisen tahtoon? Valitsetko silloin itse jotain puolisosi sijasta?

*Haju on ällöttävä enkä halua häntä lähelle kun on juonut - vaikka läheisyyttä kaipaisinkin kipeästi, oluenhaju on on todellinen turn off..

Pitääkö sitä just silloin kaljaa juotua saada se läheisyys? 

*Pelkään että hän on riippuvaisempi kuin itse tunnustaakaan. Jos juomiselle on henkinen pakko joka viikonloppu, kertoohan se jostain.

Hän tietää etten pidä juomisestaan ja silti tekee sitä joka ikinen viikonloppu. Ihmisenä hän ei muutoin ole taipuvainen tahalliseen ärsyttämiseen joten ei varmasti juo ns.kiusallaan.

Asiasta ei voida jutella, hän sulkeutuu.

Riippuvuuden tunnistaa siitä että arki on harmaata sontaa, mutta onneksi koittaa viikonloppu ja saa taas juoda kaljaa. Jos tällaisia merkkejä ei ole, niin miehesi varmaan vain tykkää juoda kaljaa.

Sulkeutuminen saattaa johtua siitä ettei sinulle ole hänen syynsä kelvanneet, joten miksi koko ajan puhua samasta asiasta, varsinkin kun se on sellainen asia mitä miehesi haluaa tehdä.

*Eniten pelottaa että arvomaailmamme tämän asian suhteen ovat lipuneet hiljalleen niin kauas toisistamme, että edessä on vääjäämättä ero ennemmin tai myöhemmin. En haluaisi sitä, koska muuten puoliso on aivan ihana kumppani.

Voi hyvinkin olla. Silti olisi hyvä käydä se kunnon keskustelu aiheesta ensin. Menkää vaikka terapeutille, niin hän katsoo päältä ettei mene syyttelyksi, ja osaa kenties selitellä molempien tuntemuksia paremmin kuin te itse?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen persoona muuttuu kun juo alkoholia ja se on minusta vähän pelottavaa. En tavallaan tunne sitä ihmistä vaikka sen pitäisi olla tuttu. Tämä pätee kaikkiin tuntemiini ihmisiin. En halua nähdä edes kavereita silloin kun ne on kännissä. Luulen että tämä on syy miksi olen sinkku. Olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa joissa kaikissa toinen osapuoli joi alkoholia, ei ongelmaksi asti mutta minulle se oli ongelma. Haluan loppuelämän puolisokseni miehen joka ei juo itseään jumalaan ja muutenkin juominen on enemmän tyyliin lasillinen skumppaa juhlissa tai pari kaljaa poikien saunaillassa. Krapulainen mies on ehkä oksettavinta mitä tiedän. Valitettavasti sellaista miestä ei ole löytynyt

N39

Rakastuin M39 turku

Vaikuttaa pahasti siltä, että olette ajautuneet erilleen, tai ehkä miehellesi ei löydy arjessa muuta mahdollisuutta rentoutua ja olla oma itsensä. Kokeeko olevansa tossun alla?

Minulle tökkäsi tosi pahasti tuo käyttämäsi termi sanoittaa. Et kai puhu puolisollesikin newspeak- terapiakielellä? Puhu suoraa suomea. Tällaiset asiat vaikuttavat kotionneen. Oikeasti.

Olen nainen mutta ajattelen asiaa puolisosi näkökulmasta. Puolisoni on absolutisti mutta minä pidin kohtuullisesta alkoholinkäytöstä kunnes sen tänä vuonna lopetin.

Mitä enemmän mieheni kritisoi alkoholinkäyttöäni, sitä enemmän olin valmis valitsemaan alkoholin nipottajan sijaan. Tuntui, kuin olisin taas teini ja asunut vanhempien luona. Joku muu yritti asettaa minulle rajat, jotka tukahduttivat minua.

Elämässä oli muutakin stressiä ja tuntui ikävältä, että minun olisi pitänyt omaksua toisen toimintamallit ilman, että olen ajatellut asiat läpi itsekseni. Kesti useita vuosia käydä läpi 20 vuoden alkoholinkäyttöhistoria, oma psyyke ja tunne-elämä. Tuli mietittyä sitäkin, olisiko vielä hyvä hetki etsiä sopivampi kumppani.

Onneksi meistä kumpikaan ei tällaisen asian vuoksi heittänyt menemään lähes 20 vuoden parisuhdetta, jossa alkoholi oli ainoa ryppy.

Kuulostaa vain siltä, että koska miehesi ei tue ja vahvista alkoholittomuuttasi, niin koet hänen haittaavan pyrkimyksiäsi. Että kun mies juo kuten aina, niin sinunkin tekisi mieli rentoutua hömpsyjen merkeissä. Mutta et tee sitä. Etkä saa miestä tekemään mitään kivaa kanssasi alkoholin sijasta. Joten ärsyynnyt mieheen. Kuulostaako oikealta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta puolisolle voi sallia juomisen, jos se ei muuta hänen käytöstään ikäväksI ja haittaa elämää muuten. Tuollainen määrä tuskin tekee mitään noista isokokoiselle miehelle, tuohan palaa poiskin melkein illan aikana.

Joten enemmän työstäisin sitä omaa pääkoppaa. Mikä asiassa ärsyttää ja miksi koen, että miehen tapa rentoutua on pois minulta? Jos hän harrastaisi jotakin aikaa vievää kahtena iltana viikossa, olisiko se yhtä ärsyttävää ja kokisinko senkin olevan pois minulta?

Pariskunnassa ei voi pyrkiä muuttamaan toista samanlaiseksi kuin itse on, hyvässä suhteessa pitää hyväksyä se, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, elämäntapoja ja harrastuksia. Joku rentoutuu nikkaroimalla koko illan autotallissa, ap:n mies juo kolme olutta.

Toki asioista voisi pyrkiä neuvottelemaan. Vaikka että tuota rajoittaisi vain yhteen iltaan tai per ilta kahteen tuopilliseen. Olisihan se terveydellekin parempi, jos kohta tuo kolme isoa tuoppia jää nippa nappa suurkulutuksen rajan alle miehillä. Neljä menee ylitse.

Ihan samalla tavalla huumeidenkäyttäjäkin voisi perustella, että kyllä nyt on väärin jos minun tapani rentoutua ärsyttää ja että kyllä vika on nyt sinussa, kun haluat minua rajoittaa ja työstäpä sitä omaa pääkoppaa. Jos päihteiden käyttö tuntuu toisesta pahalta ja ahdistavalta, niin kyllä se mies tuossa on se jonka pitäisi työstää käytöstään. Rentoutumistapoja on paljon parempiakin, sellaisia jotka eivät aiheuta toiselle pahaa oloa. Kuten esim just ne nikkaroinnit tai muut harrastukset.

Et kai tosissasi ehdota kaljanjuonnin tilalle nikkarointia?

Kuinka pahasti todellisuudesta vieraantunut olet?

Jos ap:n mies haluaa juoda, askartelu ei täytä sitä aukkoa. Kyse on sekä vapaudesta valita, mitä omalle keholleen tekee, että itse hankitusta riippuvuudesta. Itse pitäisi löytää halu siitä koukusta irroittautumiseen. Vasta sitten aletaan miettiä, mitä voisi harrastaa kaljoittelun sijaan.

Nimimerkillä Kaikenlaista kokeillut raitistunut

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilönä joka ei käytä lainkaan alkoholia en pystyisi olemaan suhteessa henkilön kanssa joka käyttäisi viikottain ainetta joka on pelkkä karsinogeeni. Se että syöpää aiheuttavaan aineeseen lisätään makuainetta ei tee siitä millään tavoin järkevää nautittavaksi.

Ihan mielenkiinnosta, syötkö punaista lihaa? Tiesitkö sen aiheuttavan syöpää? Samalla perusteella on syytä jättää lihansyöjät pois puolisoehdokkaista - eli valtaosa ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen korjaus, näköjään luin viestin hätäisesti ja ymmärsin tuon lapsikohdan juuri väärinpäin. Sanoitkin että teillä ei ole pieniä lapsia, itse taas luin että "perheessämme on pieniä lapsia"... Ei pitäisi näköjään kiirehtiä lukiessa. :D

No sitten ei toki tuo lapsikohta niinkään tässä, mutta voit silti perustella ihan samoilla syillä ihan itsesi vuoksi. Kyllä minusta sekin riittää, jos toisen päihteidenkäyttö häiritsee sinua, etkä halua kotona sellaista nähdä.

Minusta on liian kontrolloivaa puolisolta sanoa, ettei aikuinen saisi juoda alkoholia ollenkaan, jos kyse on kohtuukäytöstä. Tietysti jos alkoholia kuluu joka perjantai, lauantai ja mahdollisesti vielä sunnuntainakin pari, mennään siinä rajoilla, onko kyse enää kohtuudesta. Ja jos muita keinoja rentoutua ei löydy kuin alkoholi, olisi ehkä pysähtymisen ja keskustelun paikka. Silti olen sitä mieltä, että täysraittiuden vaatiminen toiselta on liiallinen vaatimus.